ELÄMÄNI ENSIMMÄINEN ULKOMAANMATKA – PARIISI 2008

Finn in Tirol -blogi haastoi meidät muumaamandariinilaiset mukaan matkablogeissa kiertävään haasteeseen, jossa kerrotaan kirjoittajan ensimmäisestä ulkomaanmatkasta. Päätin siis tarttua meidän puolesta tähän hauskalta vaikuttaneeseen haasteeseen! Tosin vastaan siihen hieman muokatusti, sillä aivan ensimmäisistä matkoistani laivalla Ruotsin Uumajaan, Viroon tai edes rantalomailemaan Kanariansaarille ei riittäisi kauheasti kerrottavaa, eikä kuviakaan ole tähän hätään saatavilla. (Sen tosin voin kertoa, että muistan äitini hakeneen Fuerteventuralla lähileipomosta croissantteja aamupalaksi, ja minulle tulee voisarvien tuoksusta edelleenkin tuo loma mieleen.) Mutta kerron kuitenkin noiden ensimmäisten perhematkojen sijaan elämäni ensimmäisestä itsenäisesti, ilman perhettäni tehdystä matkasta, jonka kohteena oli Ranskan valloittava pääkaupunki Pariisi.

Opintomatkalle Ranskaan

Mikään sooloreissu ei ensimmäinen itsenäinen ulkomaanmatkani kuitenkaan ollut, vaan lukion opintomatka Pariisiin huhtikuussa 2008. Olin tuolloin lukion toisella luokalla ja 17-vuotias. Opiskelin lukiossa ranskan kieltä, ja mikäs sen parempaa kuin päästä harjoittelemaan taitojaan käytännössä ja päästä näkemään maailmaa samalla. Koulumme oli kuvaamataitopainotteinen, joten matkan teemana oli tietysti taide.

Vaikka ranskan opiskelijoilla oli muistaakseni etusija reissuun pääsemiselle, lähti matkalle koulustamme paljon muitakin opiskelijoita. Matka oli vieläpä yhdistetty toisen porilaisen lukion kanssa, joten hyvä kaverini toiselta puolen kaupunkia sattui lähtemään samalle reissulle. Se oli ihan mahtavaa, koska lukioaikaan ne ystävät, joiden kanssa eniten liikuin, eivät olleet kanssani samassa koulussa. Oli minulla toki jokunen kaveri koulussakin, mutta en oikein kuulunut mihinkään lukiomme porukkaan, vaan vietin siellä paljon aikaa yksinäni tai eri ryhmien välillä seilaten. Reissu kuluikin pitkälti tämän eri koulussa olleen ystäväni ja hänen kaverinsa seurassa, mutta välillä hengasimme myös toisen ystäväni ja hänen kaveriporukkansa kanssa.

Reissu alkoi Porin linja-autoasemalta niin aikaisin aamulla, että oli vielä pimeää. Muistan, että jouduin istumaan Helsinki-Vantaan lentokentälle ajaneessa linja-autossa ilman vierustoveria, ja teiniangsti nosti heti päätään. Olin tuohon aikaan melko ahdistunut tapaus, toisaalta muka kovakin punkkari ja toisaalta herkkä runotyttö, joka rustasi muistikirjaansa saman tien pari säettä yksinolemisesta valon ja rakkauden kaupungissa. 😂 Päässä minulla oli mustaksi värjätyt rastanalut, joita yritin kasvatusvaiheessa pitää kurissa erilaisilla huiveilla. Ne olivatkin menossa mukana seuraavat seitsemän vuotta.

Lentokoneen laskeutuessa Charles de Gaullen kentälle satoi Pariisissa vettä ja puut olivat juuri avanneet ensimmäiset silmunsa, joista pilkisti pieniä vaaleanvihreitä lehtiä. Nousimme tilauslinja-autoon ja lähdimme ajamaan kohti kaupungin keskustaa. Laitakaupungin röttelökerrostalot, teollisuusalueet ja junavarikot ovat näyttäneet kiinnostavan jo silloin, sillä niistä olin tullut räpsineeksi digipokkarillani kuvia bussin ikkunasta. Teimme pikaisen stopin näköalatasanteella, josta näki Eiffel-tornille, ja jatkoimme kiertoajelulle pitkin Pariisia. Saimme mukavan yleiskatsauksen kaupunkiin ennen kuin jalkautuisimme sinne tosissamme. Pariisi ja sen tunnelma hurmasivat minut jollain tavalla jo katsellessani kaupungin katuja ja nähtävyyksiä sadepisaroiden täplittämän ikkunan läpi. Kaikki ne ihmiset sateenvarjoineen, bistrot ja kahvilat ulkopöytineen, ankean harmaankellertävät mutta kuitenkin kauniit rakennukset… Ja ne lyhtypylväät! Ne tekivät Pariisista Pariisin.

Halpa hotelli Pariisissa

Majoituimme kahden tähden hotelli Amiotissa, joka oli hintaansa nähden melkoisen nuupahtanut, mutta kelpasi toki sekalaiselle opiskelijajoukkiolle. Ainakin sen jälkeen, kun jokunen seurue oli vaihtanut huonetta bed bugsien takia. Meidän kolmen hengen huoneesta ei lutikoita löytynyt, joten saimme pitää toiseksi ylimmän kerroksen luukkumme, jonne kuljettiin vinoja portaita ja ahdistavan kapeaa vihreää käytävää pitkin. Hyvä puoli majapaikassamme oli sijainti aivan Gare de l’Estin ja metroaseman vieressä, näköala Sacre Coeurille ja aamupala, joka koostui ihanasta vahvasta maitokahvista (josta haaveilen toisinaan edelleen), tuoreesta vehnäleivästä juustolla ja croissantista marmeladin kera. Olisiko tarjolla ollut vielä appelsiinimehuakin. Muu hevi-osasto loisti poissaolollaan, mutta mitäs pienistä.

Hotellihuoneessa oli usein aika levoton tunnelma ja monet hepulit ja hekotukset siellä koettiinkin tyttöjen kesken. Välillä otimme hotellilla pienet päiväunet päivän nähtävyyksien välissä ja iltaisin piti tietysti salakuljettaa sinne lähikaupasta ostettuja alkoholijuomia (koska coolissa Pariisissa ei tietenkään kysytty papereita kuten jossain Porin Prismassa, ja halpaakin oli). Lempparini näytti kuvien perusteella olleen tequilalla maustettu Desperados-olut, ja tykkään siitä kyllä edelleenkin. Saimme myös päähämme olla oikein tyylikkäitä pariisittaria ja polttaa ohuenohuita vogue-savukkeita hotellihuoneen ikkunasta. Siitähän se sauhuttelu sitten lähti, mutta ei onneksi kestänyt minun tapauksessani kuin muutaman vuoden. 😅

Pariisin nähtävyyksiä kiertelemässä

Heti ensimmäisenä iltana suuntasimme nähtävyydelle, josta Pariisi parhaiten tunnetaan, eli tietenkin Eiffel-tornille. Tornikammoisena en olisi millään halunnut mennä ylös torniin, ja taisin siinä pienet itkutkin tirauttaa, mutta lopulta uskaltauduin kuitenkin muiden mukana hissiin kohti tornin ensimmäistä tasannetta. Ylhäällä ei ehkä tuntunut ihan niin pahalta, mutta ei kokemusta silti voinut miellyttäväksi kuvailla. Näköalat pimenevään Pariisiin olivat kuitenkin hienot.

Ensimmäisenä aamuna oli luvassa jokin luento, ehkä Suomen suurlähetystössä, mutta siitä muistan lähinnä sen, miten minua nolotti silmäluomieni lupsuessa väkisin kiinni lämpimässä salissa. Se oli tuttu tunne monilta muiltakin lukion kursseilta, mutta laitetaan silti reissuväsymyksen piikkiin. Luennon jälkeen meillä oli vapaa-aikaa lounastamiseen, shoppailuun tai muuhun kiertelyyn. Bistrossa nautitun lounaan kanssa piti tietysti saada viiniä, ja kaupoista ostella kaikenlaista hupsua kuten sähkönsiniset korkkarit, hajuvettä ja iki-ihanan Amélie-elokuvan soundtrack-levy. Myöhemmin iltapäivällä kävimme vielä kävelemässä Seinen varrella ja tutustumassa Notre Damen katedraaliin. Ihan hullua, että tuo upea rakennus on nyt palanut piloille. Toivottavasti se saadaan entisöityä ennalleen, koska Pariisi ansaitsee rakastetun katedraalinsa takaisin.

Seuraavan päivän ohjelmassa oli kierros Louvren museossa. Ihailimme taidetta vuosisatojen varrelta oppaan johdolla ja näimme Milon Venuksen, pikkuruisen Mona Lisa -maalauksen panssarilasin takana ja monta muutakin kuuluisaa taideteosta. Leonardo da Vincin maalaaman Mona Lisan edustalla parveili jatkuvasti ihmisiä, eikä sitä mahtunut aivan vierestä näkemään. Oli kuitenkin hassua todeta omin silmin, että niin vaatimattoman oloinen maalaus on niin tunnettu. Ryhmän kokoontumisaikaa odotellessamme hengailimme Louvren takapihan puistossa ihmisiä katsellen (ja tupakkaa salaa opettajilta polttaen, hah).

Iltapäivällä vierailimme Galeries Lafayette -tavaratalossa, joka oli niin säihkyvän upea lasisine kupolikattoineen, kullattuine yksityiskohtineen ja timantinhohteineen, että juoksimme sieltä melko nopeasti ulos. Kadulla harmoonia soittavan pulumiehen valokuvaaminen tuntui enemmän omalta jutulta kuin bling blingiä kimaltavalla ostarilla pyöriminen. Tuossa kontrastissa oli kuitenkin jotain, mikä kiteytti hyvin Pariisin olemuksen.

Taidetta ja treffejä

Matkamme kolmantena päivänä teimme päiväretken Versailles’hin lähijunalla. Hieman Pariisin lounaispuolella sijaitseva pikkukaupunki on tunnettu Ranskan Aurinkokuninkaana tunnetun Ludvig XIV:n 1600-luvulla rakennuttamasta valtavasta palatsista ja sitä ympäröivästä puistosta. Versailles on yksi Euroopan suurimmista palatseista ja UNESCO:n maailmanperintökohde. Tutkimme ensin palatsin puutarhoja kylmässä tuulessa ja auringonpaisteessa, aikaisen aamun takia haukotellen. Sitten siirrtyimme sisätiloihin opastetulle kierrokselle, jonka varrella ihmettelimme loisteliaita saleja, kuninkaallisten kamareita, kattomaalauksia ja loputtomia taideteoksia. Uskomaton rakennus kaiken kaikkiaan.

Versailles’sta Pariisin keskustaan palattuamme meillä oli vielä aikaa tutustua Centre Pompidouhun, joka pitää sisällään mm. kirjaston ja Euroopan suurimman modernin taiteen museon. Halukkaat menivät muistaakseni keskukseen sisälle, mutta itse jäin Versaillesin-retken uuvuttamana kavereideni kanssa tutkimaan taidekeskuksen ympäristön kulmia ulkoa ja istuskelemaan jonkun ravintolan ulkopöytään.

Yksi tyttö porukastamme oli tavannut lähikaupassamme ranskalaisen pojan, jonka kanssa hän halusi mennä treffeille (elettiin aikaa ennen Tinderiä, joten kiinnostavat tyypit piti bongata livenä). Niinpä lähdimmekin illalla pienten etkojen jälkeen porukalla ulos tämän pojan kanssa. Se ei tietenkään ollut sallittua, mutta luikahdimme ulos opettajien huomaamatta. Vähän jännitti, mihin tyyppi meidät veisi. Päätimme pysytellä vain alueilla, joilla olisi muitakin ihmisiä, ja olihan meitä sentään kolmen mimmin porukka. Menimme muistaakseni jonkin baarin terassille jutustelemaan, ja kaikki sujui hyvin, vaikka mitään vuosisadan romanssia ei niistä treffeistä tainnutkaan syntyä. Oli kuitenkin kiva kokea Pariisi myös yöaikaan.

Viimeisen aamupäivän ohjelmassa oli Sacre Coeuriin ja Montmartreen tutustuminen. Kapusimme kukkulan huipulla kohoavan valkean katedraalin edustalle ja ihailimme näköalaa Pariisin kattojen ylle. Kaupunki näytti jatkuvan loputtomana horisontin ylitse.

Tarpeeksi kuvia näköalapaikalla otettuamme laskeuduimme katedraalilta alas Montmartren kaupunginosaan, joka tunnetaan taiteilijoiden alueena. Sitä se olikin, sillä kadut olivat täynnä piirtäjiä ja maalareita, jotka myivät teoksiaan ja piirsivät muotokuvia asiakkaistaan. Montmartre oli aikamoinen turistirysä, mutta silti viehättävä alue täynnä söpöjä taloja, taiteilijoiden kojuja ja boheemia fiilistä.

Iltapäivällä suuntasimme vielä ottamaan pakolliset turistikuvat Moulin Rougen edessä, jonka jälkeen lähdimme La Défensen alueella sijaitsevaan ostoskeskukseen. Aukiolla kiiltävien korkeiden rakennusten ympäröimänä tuntui kuin olisi jossakin yläilmoissa sijaitsevassa futuristisessa ulottuvuudessa. Shoppailu-täsmäiskun jälkeen menimme vielä Riemukaarelle ja Champs Elysees’lle kävelemään. Siinä vaiheessa varmaan kaikkien rahat oli jo siinä määrin tuhlattu, että luksusmerkkien laukuista oli enää turha haaveilla.

Viimeinen ilta Pariisissa päätettiin syömällä hyvin vähän fiinimmässä ravintolassa lähellä hotelliamme. Kasvisvaihtoehtona oli salaattia ja ratatouillea. Majapaikkaan palattuamme pidimme vielä pienet hotellihuonebileet viimeisen illan kunniaksi. Kurkkuni oli kuitenkin tullut kipeäksi, ja seuraavan päivän matkaseuralaisena olikin pariisilainen flunssa. Eipä ihme, kun nyt turvavälien aikakaudella katsoo millaisissa väkijoukoissa ja täysissä metrovaunuissa sitä onkaan ilman käsidesiä liikuttu! 😀

Paris, je t’aime

Mitä pidin Pariisista? Rakastin Pariisia! Rakastin sen tyylikästä, mutta kuitenkin jotenkin boheemia tunnelmaa ja kaupungin yksityiskohtia. Niistä otinkin paljon kuvia. Sateenvarjoja, kaduille levinneitä sanomalehtiä, rännejä, hedelmäkojuja, katutaidetta ja ikkunaluukkuja. Ja Pariisin vapautta, sitä tunnetta että tuossa suuressa kaupungissa saattoi tehdä ihan mitä vain.

Yksi lempielokuvistani oli jo tuolloin Amélie, ja koin Pariisin vähän samanlaisella fiiliksellä kuin tuossa Montmartreen sijoittuvassa romanttisessa elokuvassa. Toinen inspiraationlähteeni oli pariisilainen laulajatar Edith Piaf ja hänen elämäkertansa Piaf. Jumalani kuinka olen elänyt! (Simone Berteaut), jonka lukeminen oli koskettanut minua kovasti. Teos on huomattavasti raadollisempi kuvaus elämästä Pariisissa kuin Amélien söpöily, mutta oli mahtavaa päästä näkemään kummankin teoksen tapahtumapaikat livenä. Harmi, ettei reissulla ollut aikaa käydä Edith Piaf -museossa.

Lukion opintomatka oli mielestäni hyvin järjestetty ja näimme neljän ja puolen päivän aikana todella paljon. Vaikka taiteeseen enemmän tai vähemmän liittyviä nähtävyyksiä koluttiinkin hyvällä tahdilla, oli niiden välissä myös mukavasti vapaa-aikaa. Reissun järjestäjät ilmeisesti tiesivät, että kannattaa vapauttaa lukiolaisteinit välillä shoppailemaan, niin jaksavat kuunnella paremmin pakollisia taideluentoja.

Kuljimme kaupungin eri alueille aina metrolla, joten kokonaiskuva Pariisin maantieteestä jäi vähän hataraksi. Koska kävelimme lähinnä yhdellä alueella kerrallaan emmekä juurikaan niiden välillä, en koskaan hahmottanut kunnolla, mitkä alueet olivat lähellä toisiaan ja mitkä kauempana. Myöskään ruokapuolta ei tullut mitenkään aivan valtavasti tutkittua, sillä opiskelijabudjetti ja kasvissyönti osaltaan rajoittivat ranskalaiseen keittiöön tutustumista. Siihen liittyvä saavutus kuitenkin oli, kun onnistuin tilaamaan pikaruokapaikasta hampurilaisen ilman lihapihviä ranskaksi, koska listalla ei ollut kasvishampurilaista. (Jouduin muuten harrastamaan samaa myös Hesessä, oi aikoja.) Muistan sökeltäneeni tiskillä jotain ”sans la viande s’il vous plait, je suis vegetarienne” -tyyppistä. 😀

Reissua keväiseen Pariisiin muisteltiin vielä pitkään sen jälkeenkin, ja siitä saadut muistot lämmittävät sydäntä edelleen. Lähtisin Pariisiin mielelläni uudelleenkin, mutta en siitä huolimatta ole tuon reissun jälkeen matkustanut sinne tai muuallekaan Ranskaan toista kertaa – vielä.

Elämäni ensimmäinen ulkomaanmatka -blogihaaste

Nyt on sinun vuorosi bloggaaja! Osallistu blogihaasteeseen ja kerro millaisia kokemuksia sinä sait ensimmäiseltä reissultasi. Seuraa alla olevia ohjeita, ja linkitä halutessasi muistosi tämän ja alkuperäisen Kaukokaipuu -blogin artikkelin kommenttikenttään. Näin saamme lukijoille “elämäni ensimmäinen ulkomaanmatka” -kokemuksista upean kokonaisuuden.

♥ Kirjoita artikkeli ensimmäisestä ulkomaanmatkastasi
♥ Voit halutessasi linkittää jutustasi tähän postaukseen ja alkuperäiseen KAUKOKAIPUUn postaukseen
♥ Jos haluat, haasta mukaan myös muita bloggaajia
♥ Haasteeseen voi tarttua kuka tahansa myös ilman haastetta!

Minä haastan mukaan seuraavat blogit:
Matkalla missä milloinkin, Muuttolintu ja Laura Linnea!