ELÄMÄÄ MEKSIKOSSA – KYSYMYKSIÄ & VASTAUKSIA

Te kysyitte – minä vastaan! Kyselin siis Instagramin puolella mitä te haluaisitte tietää Meksikosta ja mun elämästä täällä. Eniten kysymyksiä sain ymmärrettävästi koskien turvallisuutta, sillä Meksiko on tunnettu järjestäytyneestä rikollisuudestaan ja El Chapo onkin monelle tuttu nimi. Kiinnostusta herätti myös paikallinen kulttuuri, elämäntyyli ja asenteet. Tämän lisäksi multa kyseltiin mun elämästä täällä ja työmahdollisuuksista Meksikossa. Alla siis vastauksia mun henkilökohtaisten kokemusten perusteella näihin kaikkiin.

TURVALLISUUS

Yksi useamminkin toistuva kysymys on ymmärrettävästi ollut turvallisuus. Aiheesta kirjoitinkin jo Meksikon matkailu – postauksessa mutta palaan vielä hieman aiheeseen. Meksiko on valtava maa ja täällä on erilaisia alueita, joista osalle en missään nimessä matkustaisi. 

Meksikossa rikollisuus ja väkivalta on varsin yleistä ja maassa on paljon korruptioita. Ennen matkustamista tietylle alueelle, kannattaa aina tarkastaa Ulkoministeriön ohjeistus. Tämän hetkisen tiedotteen mukaan, Meksikon poliittinen tilanne on vakaa. Meksikossa on kuitenkin paljon järjestäytynyttä rikollisuutta, joten turvallisuustilanne on yleisesti ottaen heikko. Turvattomia osavaltioita ovat Chihuahua, Coahuila, Colima, Durango, Guerrero, Michoacán, Morelos, Nayarit, Nuevo León, Sinaloa, Sonora, Tamaulipas ja Veracruz sekä pohjoisen raja kaupungeista erityisesti Ciudad Juárez ja Tijuana. Myös suurkaupungissa ja turistikeskuksissa esiintyy rikollisuutta.

Tarkkasilmäisin huomasi Nayaritin kuuluvan ylläolevaan listaan. Asunhan minä Sayulitassa, joka kuuluu Nayaritin osavaltioon. Sayulitaa pidetään kuitenkin Nayaritin osavaltion turvallisena linnun kotona, sillä se painottuu vahvasti turismiin. Sayulita on myös erittäin yhteisöllinen – toisista pidetään huolta, lempi ravintoloita tuetaan ja jopa kilpailevia yrityksiä yleensä kehutaan julkisesti Instagramissa yms. Tästä hyvä esimerkki on myös SayulitaLife joka jakaa vinkkejä, jakaa postauksia ja informaatiota ja tukee paikallisia yrityksiä.

Olen asunut Sayulitassa aikaisemmin puolisen vuotta, samoin Guadalajaran miljoonakaupungissa. Molemmissa mielestäni pärjää varsin mainiosti normaalia varovaisuutta ja maalaisjärkeä käyttäen. Itseasiassa, oveni on tällä hetkelläkin sepposen selällään kun kirjoitan tätä kahvikuppi kädessäni aamu aurinkoa samalla ihastellen. Naapurit tervehtivät aina iloisesti ja muutamakin naapuri on tiedustellut mitä täällä teen ja tarjoutunut auttamaan kaikessa aina hämähäkin listimisestä ruoka ostosten hakemiseen kylän ulkopuolelta. Tietysti myös kauhutarinoita kuulee, ja yrityksen perustaja saattaa helposti joutua kartellin kynsiin.

Olen vieraillut myös yhdessä toisessa kohteessa, joka lukeutuu turvallisuus tasoltaan heikoksi alueeksi, Michoacánissa. Tänne menin itseasiassa yliopistoni järjestämälle retkelle asuessani Guadalajarassa (ainoa järjestetty retki jonne olen mennyt Meksikossa) sillä ystäväni kertoivat että mikäli todella sinne haluan, ei minulla ole sinne asiaa omin päin. Michoacániin matkustin juhlimaan Dia de Los Muertosia, kuolleiden päivää, sillä alueella sitä juhlistetaan mahdollisesti kaikkein eniten. Alueet joissa vierailimme eivät olleet vaarallisia, mutta ilmeisesti bussimme ajoi myös turvatonta reittiä eikä pysähtyminen ollut mahdollista tietyllä pätkällä lainkaan. Paikat jossa kävimme olivat kuitenkin mielettömän upeita, joten haluaisin ehdottomasti vierailla siellä vielä uudelleen. Tästä tulossa oma postaus myöhemmin kuolleiden päivän lähestyessä!

Minulta tiedusteltiin myös minne kannattaa matkustaa lapsiperheen kanssa, Meksiko kun ei ole se turvallisin matkakohde. Perheelle parhaat lomakohteet löytyvät mielestäni Jukatanin niemimaalta. Alue on todella turistinen, mutta turvallinen myös siitä syystä. Jukatanin niemimaalla merivesi on turkoosia ja aallot lähes olemattomia, joten se sopii hyvin lapsille. Suosittelisin kohteiksi esimerkiksi Tulumia tai Isla Mujereksen saarta. Tai vaikka molempia samalle reissulle. Jos bussilla matkustaminen ei ole ongelma, niin mukaan voi mahduttaa myös Holboxin saaren.  Mikäli muut alueet Meksikossa kiinnostaa enemmän, hyvä vaihtoehto on esimerkiksi Puerto Vallarta, josta pääsee myös muihin kohteisiin nopeasti päiväretkelle, kuten tänne Sayulitaan, Yelapaan tai Punta Mitaan.

MEKSIKOLAINEN KULTTUURI, ELÄMÄNTYYLI & ASENTEET 

Suurimmat erot elämäntyylissä ja asenteissa Suomen ja Meksikon välillä, näkyvät mielestäni täsmällisyydessä. Meksikossa elämäntyyli on rennompaa, ei niinkään täsmällistä, eikä niin justiinsa. Mañana, mañana, eli huomenna, on täällä tyypillinen sanonta ja oikeastaan elämäntapa. Tämän olen ehkä kokenut kaikista haasteellisemmaksi kelloa normaalisti tuijottavalle suomalaiselle. Me suomalaiset olemme erittäin täsmällistä kansaa. Meksikossa ollaan täsmällisiä ainoastaan yliopistossa (jonka opin kantapään kautta) ja business – tapaamisissa (ehkä). Minulle myös lupaus, että asiaan palataan huomenna, tarkoittaa sitä että odotan tosiaan huomenna vastausta. Täällä se tarkoittaa sitä että asiaa katsotaan sitten joskus, kun on aikaa ja palataan asiaan ehkä sitten myöhemmin, jos muistetaan. 

Myös joissakin suuremmissa ruokakaupoissa on hiuksia lähtenyt päästä iso nippu, kun pitkä jono ei vaan etene, sillä kassa rupattelee mukavia ja hilaa tuotteita eteenpäin yhtä nopeasti kuin VR:n juna kulkee talvipakkasilla. Hermoja kannattaa myös kerätä valmiiksi ja meditoida itsensä zen – tilaan ennen kuin menee hoitamaan mitään asioita virastoihin, puhelin liikkeisiin tai pankkiin. Tietysti tässäkin on poikkeuksia, ja pienemmissä paikoissa asiat voi hoitua jopa joutuisasti. Sayulitassa on ainoastaan pieniä kauppoja, tiendoja, jossa yleensä asiat hoituvat nopeasti ja hyvällä asiakaspalvelulla.

Muita suuria eroja elämäntyylissä näkyy tulo-luokkien välillä – rikkaat menevät yksityiskouluihin, normaali-,  tai pienituloiset taas julkiseen kouluun jos pääsevät. Normaali -, ja pienituloiset eivät yleensä puhu englantia, sillä sitä ei heille koulussa opeteta lainkaan. Osa meksikolaisista elää todella rikkaasti, osa elää todella vaatimattomissa olosuhteissa. On myös tapana asua koko perheen kanssa saman katon alla. Täällä myös ihmetellään miten tällainen vanha (alle 30 – vuotias) nainen voi täällä pyöriä yksin, sinkkuna, ilman miestä ja lapsia. (Hah!)

Kulttuurillisesti minulle haastavinta on siis aikakäsitys, mutta toisaalta rennompi elämänasenne tuo myös ihan erilaista vapauden tunnetta ja vähemmän stressiä elämään. Kaiken ei tarvitse olla niin justiinsa. Tiukkapipoisuus ei sovi meksikolaiseen elämäntyyliin. Se on myös yksi asia, mitä maassa rakastan. Tämän lisäksi meksikolainen ruokakulttuuri on aivan omaa luokkaansa, puhumattakaan uskomattoman ystävällisistä paikallisista ihmisistä. 

Meksikolaiset ovat iloista, ystävällistä ja avointa kansaa. Kadulla aina tervehditään ja naapurit tunnetaan. Apua tarjotaan aina. Yksityisyyttä on välillä hankalaa pitää yllä, sillä lapset leikkivät pihalla ja naapurit tulevat juttelemaan. Kuitenkin moni on varmasti huomannut jo että tuo vaalea eurooppalainen ei halua että hänen kotiinsa kävellään sisään kutsumatta (on täällä siitä huolimatta käynyt ainakin kaksi lasta ja yksi aikuinen..) Naapurit saattaa myös laittaa bassot laulamaan myöhään illalla, tai jopa keskellä yötä ja lapset juoksevat välillä pihalla kiljuen keskiyöhön saakka. Tämä aiheuttaa myös välillä muutaman katkenneen verisuonen otsaan, mutta pitää muistaa – maassa maan tavalla, ja hengittää syvään.

Jos muuttaisin pois jäisin ehdottomasti kaipaamaan tätä elämänasennetta ja avoimuutta. Viimeksi kun palasin Meksikosta Suomeen, hymyilin kaikille, tervehdin kaduilla ja olin muutenkin varmasti todella outo suomalaisten silmissä, ennen kuin palasin taas harmaaksi ”Suomi – minäksi” joka tuijotti varpaitaan hississä. En tarkoita tietenkään että kaikille näin kävisi, moni tuo mukanaan ulkomailta uuden ”minän”  mutta itse olen huomannut aina lopulta palaavani samaan vanhaan.  Rakastan myös hellettä ja aurinkoa, sekä tietysti pitkiä hiekkarantoja ja lämmintä merivettä. Syön täällä myös erittäin paljon tuoreita hedelmiä ja paikallista ruokaa, joten ehdottomasti tulisi ikävä avokadoja, mangoja ja halpoja herkullisia tacoja.  

Kaiken kaikkiaan Meksikossa on parasta sen kauneus, monipuolisuus, edullisuus ja uskomattoman ihanat ihmiset. Täällä on jotenkin ihan eri fiilis kun esimerkiksi Euroopassa. Lissabonissa asuessani kaipasin eniten juurikin tätä rennompaa elämää. Sen lisäksi Atlantin jääkylmä merivesi ja kylmät koleat talvet ajoivat minut takaisin Meksikon auringon alle. Viihdyn hyvin myös naapurimaissa ja olen reissannut myös Australiassa ja Aasiassa, mutta sydämeni sykkii yhä omalla taajuudellaan vain Meksikolle. En oikein osaa täysin selittää miksi. Ehkä joku päivä on edessä kuitenkin taas kompromissin aika, mutta nyt annan tuon taajuuden nauttia sykähdyksistä täysin rinnoin Tyynenmeren rannalla.  

TYÖVIISUMI JA TÖIDEN TEKO MEKSIKOSSA

Meksikossa ei ole helppo löytää töitä ulkomaalaisena laillisesti. Lailliseen työviisumiin tarvitsen paikallisen yrityksen joka haluaa hankkia viisumin puolestasi. Prosessi on hankala, eikä suurin osa työnantajista halua siihen ryhtyä. Töitä on helpompi löytää paikan päältä ja jos työnantaja sinut haluaa palkata, on sinun kuitenkin poistuttava maasta. Voit kuitenkin mennä Meksikon suurlähetystöön esimerkiksi Yhdysvalloissa, eikä Suomeen matkustaminen ole välttämätöntä. Olen kuitenkin kuullut kauhutarinoita joissa viisumin hankkimiseen on mennyt kuukausia tai jopa yli vuosi.

Itselläni ei ole työviisumia. Mielipiteeni sitä kohtaan myös vaihtelee ehkä noin viiden minuutin, tai ainakin kuukauden välein. Meksikossa yleensä tehdään töitä kuusi päivää viikossa. Päivät ovat pitkiä ja palkka huonoa. Mikäli kuitenkin löytäisin oman alan yrityksen, jonka kanssa haluaisin tehdä töitä ja voisin tuoda omaa osaamistani ja intohimoani työhön – kyllä haluaisin ehdottomasti työviisumin. Valitettavasti, kuten sanottu on hankalaa löytää työnantajaa joka haluaisi ryhtyä prosessiin hankkimaan viisumia ulkomaalaiselle. 

Tällä hetkellä olen siis Meksikossa ihan ”turistiviisumilla” eli  oleskeluluvalla. Meksikossa voi oleskella 180 päivää ilman viisumia. Tarkistin myös että opiskelun, vapaaehtoistyön ja työharjoittelun voi hoitaa ihan tuolla turistiviisumilla. Sen saa lentokentältä 180 päiväksi. Saat leimat passiin ja turisti korttiisi, jonka täytät lentokentällä. Tämä turistikorttisi on ns. ”viisumisi” ja vahvistus luvasta olla maassa. Tätä ei saa missään nimessä hukata ja se tulee näyttää lentokentällä poistuessasi maasta.

Moni ulkomaalainen asuu Meksikossa vain ”turistina” ja käy rajan yli puolen vuoden välein ja palaa takaisin uuden luvan kanssa. Toki tässäkin voi jossain vaiheessa tulla raja vastaan. Tiedän kuitenkin useammankin henkilön kenellä ei ole pysyvää viisumia, mutta on asunut maassa vuosia. Mikäli kuitenkin jäät kiinni laittomana työntekijänä, voi sakot olla todella suuret ja karkoitus maasta on myös mahdollisesti edessä. 

Uskon kuitenkin että asioilla on tapana järjestyä. Mikäli minun kuuluu jäädä tänne, viisumi järjestyy. Mikäli ei, sitten ei. Ehkä kohtalo vie minut jonnekin muualle. 

MITÄ MINULLE KUULUU JA MILTÄ PÄIVÄNI YLEENSÄ NÄYTTÄÄ? 

Multa kysyttiin mitä mulle kuuluu juuri nyt. Mulle kuuluu aika hyvää. Olen aina ollut ihminen joka ahdistuu helposti asioista ja jonka mieliala vaihtelee paljon. Nyt koronan aikaan on ollut hieman liikaakin aikaa ajatella ja mennä oman pään sisälle, mikä on ollut sekä hyvä että huono asia.  Kuitenkin olen tyytyväinen juuri nyt ja uskon että olen siellä missä mun pitääkin olla. 

Multa tiedusteltiin myös mitä aion tehdä tänään ja miten yleensä saan päiväni kulumaan. Tänään suunnitelmissa on kirjoittaa blogia aamukahvin kanssa, tehdä hieman muita työjuttuja koneella, käydä moikkaamassa vanhaa työkaveria ja ehkä joogata. Iltapäivällä mennään surffaamaan ystävän kanssa ja sen jälkeen tarkoituksena oli mennä illalliselle Sayulita postauksessa mainitsemaani ravintolaan – Bichosiin, joka olikin valitettavasti yhä kiinni.  Sen sijaan mentiin Pescadoresiin syömään ihan mielettömän hyviä kala quesadilloja, eli juustoisia tacoja. Päivän kruunasi tietysti upea auringonlasku rannalla. 

Ylläoleva kuvastaa myös paljon mun päiviä täällä yleensä. Aikaisemmin mukaan kuului vahvasti myös foster koira, joita yhteensä mulla on täällä ollut kolme. Fosteroinnista eli koirien väliaikaisesta huolenpidosta voi halutessaan lukea lisää mun aikaisemmasta postauksestani. Viimeisin koira kerkesi olla luonani pari kuukautta, joten hänestä luopuminen muutama päivä sitten oli kova pala. Onneksi kuitenkin pieni suloinen Chihuahua, Miko, löysi loppuelämän kodin. Tällä hetkellä en aio ottaa uutta foster koiraa, sillä mulla on uusia työkuvioita tiedossa pian. Suunnitelmissa olisi siis muuttaa ja aloittaa vapaaehtoistyöt hostellilla pian täällä Sayulitassa.

Loppuun yksi vaikeimmista kysymyksistä: ”Luuletko että palaat vielä Suomeen?” 

Kysymys jota minulta kysytään paljon ja johon on lähes mahdotonta vastata. Suomeen palaan varmasti, mutta pysyvästi? En usko. Ehkä? En tiedä. Tällä hetkellä tuntuu siltä että en, tai ehkä sittenkin. Ehkä joksikin aikaa. Uskon siihen että kaikella on tarkoitus. Jos niin kuuluu tapahtua niin sitten ehkä palaankin. 

Kiitos kaikille vielä kerran haastavista ja mielenkiintoisista kysymyksistä! Lisää kysymyksiä ja kommentteja saa ehdottomasti laittaa kommentteihin alle tai Instagramiin @muumaamandariini, tai mun henkilökohtaiselle tilille @johkujojo. 

-Johanna P.