Avarakatseisuus, vähemmistön edustajana oleminen, uudet suosikkiruoat, paikallisilta omaksutut maneerit… Ulkomailla asuminen muuttaa meitä monella tapaa. Olen kuitenkin huomannut, että vuosien varrella mukaan on tarttunut sellaisiakin asioita, joita ei etukäteen välttämättä olisi osannut arvata ulkomailla asumisen sivuvaikutuksiksi. Tässä niistä viisi.
Korona on sotkenut monet suunnitelmat, mutta jotain hyvääkin siitä on seurannut. Olen saanut viettää jo kuusi ylimääräistä kuukautta Macaussa, mikä on sopinut paremmin kuin hyvin. Tuskin olen ikinä oikeasti valmis sanomaan hyvästit tälle kaupungille, mutta en todellakaan olisi ollut valmis lähtemään vielä.
Kirjoitin aiemmin postauksen kymmenestä lempiasiastani Aasiassa asumisessa (lue postaus tästä), joten tällä kertaa halusin keskittyä ei-niin-mukaviin asioihin. Tehdään nyt kuitenkin heti alkuun selväksi, että rakastan Aasiaa ja siellä asumista. Nämä negatiiviset puolet ovat vain omia huomioitani, eivätkä loppujen lopuksi vaikuta elämääni kovin suuresti. Minusta on kuitenkin aina mielenkiintoista itse nähdä…
Class of 2020 on tässä vaiheessa sellainen meme ja epäonninen porukka, että kun lokakuun lopussa valmistujaispäivä vihdoin koitti, oli sitä vaikea uskoa todeksi. Valmistujaisseremonian piti alunperin olla kesäkuussa, mutta koronan takia se siirrettiin syksyyn. Meillä ei moneen kuukauteen ollut edes tietoa siitä, järjestettäisiinkö sitä ollenkaan ja itse sain vasta kaksi…
Eräässä haastattelussa minulta kysyttiin, mitä eroja Suomen ja Kiinan välillä on. Mietin asiaa hetken ja tulin lopputulokseen, että ei näiden kahden maan välillä oikein muuta olekaan kuin eroja. Helpompaa olisi alkaa erittelemään, mitä samaa niillä on, joskin vastaus saattaisi olla hyvin lyhyt.
Kiina. Tuo vastakohtien maa. Sieltä löytää niin tiheään asuttuja miljoonakaupunkeja kuin luontoakin. Pandoja ja Porcheja – ja Ferrareita ja Lamborghineja ja Rolls Royceja. Ja mopoja ja sellaisia maalaisajolava-autoja, ettei niille edes taida olla mitään termiä suomeksi tai englanniksi. Vierekkäin seisovat myös vanhat temppelit ja pilvenpiirtäjät. Kiinaa on mahdotonta kuvailla parilla…
Oli kevät 2016. Olin palannut edellisenä päivänä takaisin Suomeen Pekingistä, jossa olin ollut au pairina seitsemän kuukautta. Istuin kaverin kanssa tietokoneen ääressä etsimässä mitäpä muutakaan kuin lentoja Kiinaan. Kuukauden kuluttua olimme jo matkalla Pekingiin, josta neljän viikon Kiinan reppureissumme alkaisi.
Macaun Kiinan kansantasavallan erityishallintoalue, tai tuttavallisesti ihan vain Macau tai kiinaksi 澳門, eli ou mun, on Hong Kongin tavoin osa Kiinaa, mutta ei ihan kuitenkaan. Tai sekin tietysti riippuu siitä, keltä kysytään. Molemmat alueet olivat vuosisatoja siirtomaita Macaun kuuluen Portugalille ja Hong Kongin Briteille.
Aloitin kiinan opiskelun melkein täsmälleen viisi vuotta sitten lähtiessäni Pekingiin au pairiksi. Tai siis, aloitin mandariinikiinan opiskelut tuolloin, olemassahan ei ole oikeasti kieltä nimeltään kiina. Kiinassa nimittäin puhutaan viimeisten tilastojen mukaan 302 kieltä ja siellä on 7 eri kieliryhmää. Mandariinikiina on maan yleiskieli ja sitä osaa suurin osa väestöstä.
Olen nyt asunut Aasiassa viisi vuotta. Eli koko aikuiselämäni ja yhden viidesosan koko elämästäni, mikä on aika hullu ajatus. Nämä vuodet ovat hyvinkin kirjaimellisesti sisältäneet verta, hikeä ja kyyneliä (varsinkin hikeä, Macaussa on todella kuuma n. 8kk vuodesta :D), mutta niiden lisäksi mukaan on mahtunut lukemattomia naurukohtauksia, uusia ystäviä ja…