AURINKORANNIKON VAELLUSREITIT

Ensimmäinen asia mitä Espanjassa tuli ikävä, oli luonto. Suomessa sitä on tottunut aina asumaan keskellä metsää, tai ainakin niin lähellä, että sinne pääsee muutamassa minuutissa. Aurinkorannikoltakin löytyy metsää, mutta sinne ei ehkä ihan jokainen eksy. Metsät keskittyy lähinnä vuoristoalueisiin ja puita täynnä olevia puistoalueita löytyy tietysti kaupungistakin.

Ensimmäinen luontopolku tai vaellusreitti, minne eksyttiin syksyllä, oli tämä upea reitti Coinissa, n. 20min ajomatkan päässä Fuengirolasta. Tuota reittiä pitkin pääsi pariin eri suuntaan ja muutama vaeltaja sanoi tuolla olevan useita muitakin vaellusreittejä. Tämä reitti taisi meillä mutkineen olla jotakin 6-7km paikkeilla. Vitsi miten ihanalle tuntui helteessä upottaa jalat tuohon viilentävään jokeen ja käppäillä pitkin sitä. Molemmissa päissä reittiä odotti maagiset vesiputokset.

Seuraavaa vaellusreittiä en varmasti olisi löytänyt ilman mun rakasta ystävää Karlaa. Meillä oli koko tämän alkuvuoden sellainen ihana tapa, että yksi vaellusreitti kuukaudessa. Tämä reitti sijaitsi Mondassa, joka on pikkuruinen kaupunki Fuengirolan ja Marbellan välissä sisämaassa. Pakattiin tälle haikille kunnon eväät ja kahvit matkaan ja jäätiin keväiselle kukkaniitylle istumaan.

Tämän reitin nimi oli Ruta de almendros, eli mantelipuureitti ja ei varmaan tarvi edes selittää miksi. Ennätettiin tuonne vielä mantelipuiden kukkimisen aikaan ja vau, aika sanattomaksi veti tuo kauneus, joka kantoi silmien ulottumattomiin. Tänne kannattaa todellakin suunnistaa alkuvuodesta kukinta-aikaan.

Toinen reitti mihin menin yhdessä ystäväni kanssa, oli tämä upea Parautan reitti. En ennen tiennyt, että Espanjassakin on mahdollista päästä ruskaretkelle. Tämä reitti kulki parin kylän välissä ja taisi muistaakseni olla n. 10km pitkä, mutta tällä kertaa ei menty koko reittiä, molempien huonon kenkävalinnan takia 😀 haha!

Tätä reittiä kutsuttiin muistaakseni nimellä La ruta el bosque de cobre, eli kuparimetsän reitti. Oli todella kaunista, kun kaikki kastanjapuut olivat värjäytyneet syksyn sävyihin.

Seuraava vuoristoreitti sijaitsee ihan Mijas Pueblo kylän kyljessä, eli n. 15min Fuengirolasta autolla. Ja tänne on itseasiassa myös helppo mennä bussilla. Tämän reitin pituus taisi olla n. 6km, mutta tuntui meistä kaikista pidemmälle, sillä alun nousun jälkeen meno hidastui. Alussa oli siis suht pitkä ja jyrkkä nousu, mutta maisemat huipulla palkitsivat.

Viimeinen, vaan ei vähäisin vaellusreitti sijaitsee El Chorron kansallispuistossa, ihan lähellä kuuluisaa Caminito del Reyn kallioreittiä. Meidän oli aluksi tarkoitus mennä tuonne Caminiton reitille ja lähdettiin aamulla aikaisin ajamaan, jotta ollaan hyvissä ajoin perillä. Liput oli kuitenkin loppuunmyyty tuolle reitille, vaikka oli edelleen off season, mutta päätettiin ettei lannistuta ja lähdettiin etsimään omia reittejämme. Tuolla El Chorrossa on valtavasti reittejä mistä valita ja me taidettiin mennä joku 7km mittanen, se oli upea!

Tuosta vesirajasta muuten huomaa, että vielä helmi-maaliskuussa vesi oli todella vähissä Andaluciassa. Mm. autojen pesu ja uima-altaiden vesien vaihtaminen oli hetken kielletty, sillä vesivarannot oli niin vähäiset.

Tällainen vaelluspostaus tällä kertaa 😀 Olisi ihana kuulla, mitä kaikkea muuta haluaisitte lukea täältä blogista mun kirjoittamana, joten kaikki Espanjaan liittyvät toiveet kehiin!

Kuullaan taas <3
Emilia