Vieraskynäilijä Jenni kertoo yhdestä elämänsä jännittävimmästä vaiheesta uudessa kotimaassaan Englannissa: raskausajasta ja lapsen syntymästä.
Moi! Mä oon Jenni ja kirjoittelen vieraskynäläisenä Englannista. Englantiin mä päädyin keväällä 2017 mun miehen perässä – sillon vielä seurusteltiin, sittemmin olemme menneet naimisiin ja saimme meidän esikoisen E:n elokuussa 2023. Mä ajattelinkin, että voisin kirjoittaa jokusen sanan millaista oli olla raskaana Englannissa ja millaista äitiys ulkomailla on tähän mennessä ollut. Kokemusta en voi Suomeen verrata kuin yleistiedon perusteella ja mitä olen muilta äideiltä Suomesta kuullut.
Terveydenhuolto raskauden aikana
Alkuun mainittakoon, että erot myös Englannin ja varsinkin muun Iso-Britannian välillä ovat suuria ja jo ihan saman hoitopiirin sisällä voivat vaihdella paljonkin. Siinä missä Pohjois-Englannissa yleensä käytetään sähköistä järjestelmää neuvolasta saatuihin muistiinpanoihin, täällä meillä raahataan joka käynnillä paperista kansiota mukana ja ainakin oma kansioni loppuraskaudesta näytti siltä, että se hajoaa kasaan. Skotlannissa myös saadaan baby boxit eli Suomen äitiyspakkauksesta inspiraation saaneet vauvapakkaukset, kun taas Englannissa saa muutaman ilmaisvaipan Tescosta ja näytepakkauksen vitamiineja neuvolasta. Myös neuvola eroaa Suomesta – täällä ollaan heti ensimmäisestä käynnistä lähtien tekemisissä kätilön kanssa, joskaan aina ei pääse näkemään samaa kätilöä. Yleensä kuitenkin ollaan saman kätilötiimin kanssa tekemisissä.
Alkuun neuvolakäynnit ovat melko tyypillisiä: katsotaan paino, jutellaan riskitekijöistä, varataan verikokeet, jos niissä ei ole vielä käynyt ja varataan aika ensimmäiseen ultraan. Myös ensimmäinen ero Suomeen tapahtuu samantien, sillä kätilö päättää, onko odottava äiti kätilön vai lääkärin vastuulla. Tämä määräytyy omien riskitekijöiden perusteella, lääkärin ohjaamaksi saattaa joutua esimerkiksi omien sairauksien perusteella. Minä pääsin tähän lääkärijohteiseen ryhmään painon takia, vaikka mitään muuta riskiä eivät minusta löytäneetkään. Ero kätilöjohteiseen ryhmään ei ole suuri.Yleensä lääkärin seurannassa olevat äidit saavat useamman kontrolliultran vauvan kasvun seuraamiseksi ja minuahan se ei haitannut, pääsi vain näkemään vauvaa useammin. Minulla nämä käynnit olivat viikoilla 28, 30 ja 32 sekä vielä lisäksi 34, sillä yhdellä käynneistä heräsi huoli vauvan voinnista, joka kaikeksi onneksi osoittautui lopulta useiden tutkimusten jälkeen turhaksi. Näiden käyntien jälkeen oli myös aina lääkärin tapaaminen, jossa käytiin läpi ultran tulokset ja tarvittaessa määrättiin jatkotutkimuksia.
Loppuraskautta kohti käyntejä saattoi siis olla useampi viikossa, kuten itselläni oli. Saman viikon aikana saatoin käydä ultrassa, näkemässä kätilöä ja sitten vielä lääkärin vastaanotolla. Minun piti käydä myös tapaamassa anestesialääkäriä sairaalassa, tämäkin ihan vain varmuuden vuoksi riskitekijöiden takia. Anestesialääkäri kyseli, miten raskaus on sujunut, onko minulla mitään perussairauksia ja olenko koskaan ollut leikkauksessa nukutuksessa. Pari kertaa raskauden aikana jouduin käymään myös sairaalassa ilta-aikaan tarkistamassa vauvan liikkeet. Koska yksi näistä käynneistä oli viikon 30 jälkeen, jouduin käymään sairaalassa parin viikon ajan liikemonitoroinnissa, josta pääsin pois vain, jos lääkäri oli vauvan liikkeisiin tyytyväinen.
Tätä käyntimäärää miettiessä saattaa helposti ajatella, miten kukaan pysyy perässä erilaisten maksujen kanssa, mutta tässä kohtaa NHS eli National Health Service on mielestäni mitä mahtavin – mistään näistä käynneistä ei makseta mitään, sillä NHS-maksu otetaan jokaiselta palkasta suoraan ikään kuin verotuksena, jolloin terveydenhuollosta ei enää tarvitse erikseen maksaa. Raskausaikana myös kaikki odottavan äidin reseptilääkkeet ovat maksuttomia ja jatkuvat sellaisina siihen asti, kun lapsi täyttää vuoden. Sama koskee myös hammaslääkäriä: odottava äiti pääsee huoltamaan hampaansa ilmaiseksi.
Synnytys Englannissa
Myös synnyttäminen Britanniassa on ilmaista. Olen muutamassa eri heinäkuisten Facebook-ryhmässä, niin suomi- kuin brittiversiossa ja näiden sekä täältä kuulemieni juttujen perusteella synnytyksessä on selviä eroja Suomen ja Britannian välillä. Jo loppuraskaudesta huomasin, että Britanniassa todella monet olivat pyytäneet neuvolasta joko käynnistystä tai sektiota ja yleensä sen myös saaneet, kun taas Suomen puolella harvempi oli jompaa kumpaa vapaaehtoisesti pyytänyt. Myös minulle käynnistystä alettiin suositella loppuraskautta kohden yhä enemmän ja enemmän, ja yksi lääkäreistä noin puolivälissä raskautta sanoi, että minun kannattaa varautua siihen, että minua yritetään saada käynnistykseen painoni takia. Minä kieltäydyin tästä vaihtoehdosta viimeiseen asti, mutta kun oltiin 11 päivää yliajalla, päätin lopulta siihen suostua. Lopulta meidän pieni E syntyi 16 päivää myöhässä kiireellisellä sektiolla epäonnistuneen käynnistyksen jälkeen ja E:stä tuli heinäkuisen sijaan elokuinen.
Sairaalasta tavoitteena on kotiuttaa äiti ja vauva mahdollisimman nopeasti ja minutkin vedettiin sängystä ylös neljältä aamuyöllä kahdeksan tuntia sektion jälkeen. Syynä tähän oli mm. tarkistaa, että sektiossa annetun spinaalipuudutuksen vaikutus on lakannut, kaikki raajat toimivat normaalisti ja estää tukokset, joiden riski on sektion jälkeen suuri. Muutamat suomenkieliset ärräpäät lensi suusta, mutta niin vain torstaina aamupäivällä lähdettiin kotiin, kun E syntyi tiistai-iltana. Sairaalasta täällä kotiutetaan suhteellisen vahvojen kipulääkkeiden kanssa, kun taas Suomessa tarjotaan vain panadolia ja buranaa. Hoito siirtyy tässä kohtaa takaisin neuvolan puolelle hetkellisesti. Heti seuraavana päivänä kotona tulee käymään kätilö, joka käy läpi synnytyksen, tarkistaa vauvan painon, kyselee miten imettäminen sujuu (jos sitä on siis lähtenyt kokeilemaan) ja ylipäätänsä varmistaa äidin ja vauvan voinnin. Myös minun sektiohaava tarkistettiin. Viisi päivää E:n syntymän jälkeen kävimme neuvolassa verikokeissa ja muutaman päivän päästä kätilö kävi taas kotikäynnillä. Noin kymmenen päivää vauvan syntymän jälkeen kotikäynnille saapuu myös health visitor eli erikoiskoulutettu kätilö tai sairaanhoitaja. Heidän työnsä on melko sama kuin neuvolassa, mutta he vain kuuluvat niin sanotusti eri osastolle terveyspalveluissa. Noin kaksi viikkoa syntymän jälkeen oli vielä viimeinen käynti neuvolassa ja sen jälkeen vauvan terveydestä huolehtivat health visitorit. Minulle oli todella vaikeaa sanoa heipat meidän kätilöille, sillä olin varsinkin loppua kohden heidän kanssaan todella tiiviisti tekemisissä ja alkuajan hormonihuuruissa tuntui pahalta hyvästellä heidät.
Terveyspalvelut vauvalle ja vanhemmille
Nyt E on neljä kuukautta vanha ja tässä kohtaa muita terveydenhuollon käyntejä ei enää ole yhtä säännöllisesti. Kuuden viikon iässä E:llä oli lääkärin tarkastus ja uusi health visitor -käynti. Sen lisäksi olemme käyneet kolme kertaa rokotettavana, mutta muita käyntejä ei ole kuin vasta 10 kuukauden iässä. Näin suomalaisen korvaan tämä kuulostaa aivan hullulta, mutta pikkuhiljaa siihen on tottunut, että tietoa pitää etsiä aika paljon itse ja kysellä apua, jos sitä kaipaa. Health visitorit ovat aina puhelimitse tavoitettavissa ja he myös järjestävät erilaisia maksuttomia vauvakerhoja, joiden aikana heidän kanssaan voi jutella. Oman kokemuksen perusteella tukiverkon omistaminen on täällä tärkeää, jotta pääsee jakamaan kokemuksia ja kyselemään vinkkejä, ja onneksi täällä järjestetään erilaisia vauvokerhoja paljon suhteellisen järkevään hintaan, joten muihin äiteihin ja vauvoihin pääsee tutustumaan niin halutessaan.
Kaiken kaikkiaan äidiksi tuleminen on täällä ollut varmasti erilaista kuin mitä se olisi Suomessa ollut. Monet asiat ovat paremmin, monet asiat huonommin, mutta nämä ovat taas niitä asioita, joihin pitää tottua ulkomaille muuttaessaan. Kaikeksi onneksi E on ainakin tähän mennessä ollut terve lapsi ja lääkärille on aina tarvittaessa päässyt, ja omaa tukiverkkoa on saatu pikkuhiljaa kasvateltua niin, että apua saa aina jostain suunnasta.
Meidän elämää voi seuraila somessa enemmän, minut löytää instagramista nimimerkillä @jennidue.
Psst! Muita vieraskyniä pääsee lukemaan täältä. Jos raskaus- ja synnytyskokemukset ympäri maailmaa kiinnostavat, lue myös Saran raskauskertomus Singaporesta.
