VAIHTO-OPISKELEMAAN ULKOMAILLE

Monessa korkeakoulussa on parhaillaan käynnissä hakuaika ulkomaan vaihto-opiskelupaikkoihin. Vaihtariksi lähteminen on monelle myös ensimmäinen kosketus ulkomailla asumiseen ja matalan kynnyksen tilaisuus päästä kokeilemaan toisessa kulttuurissa elämistä. Vaihto-opiskelijaksi voi lähteä jo lukiossa, mutta me päätimme kertoa omista tuoreemmista ja vanhemmista kokemuksistamme vaihto-opiskelijoina ympäri maailmaa sijaitsevissa korkeakouluissa.

Miksi lähteä vaihto-opiskelemaan?

Vaihto-opiskelu ulkomailla on takuuvarmasti avartava kokemus, jonka kautta pääsee yleensä joko yhden tai kahden lukukauden ajaksi kokemaan opiskelijaelämää uudessa kulttuurissa ja tutustumaan muihin kansainvälisiin opiskelijoihin, joista voi saada jopa elinikäisiä ystäviä. Lisäksi saattaa päästä opiskelemaan hyvinkin erilaisia kursseja kuin omassa korkeakoulussa, saada kansainvälistä kokemusta työelämää varten, päästä reissaamaan upeisiin kohteisiin ja juhlimaan sydämensä kyllyydestä. Vaihto-opiskelijaksi lähtemiseen saa monesti haettua taloudellista tukea niin apurahan muodossa kuin Kelastakin.

Korkeakouluvaihto on todella erityistä aikaa, eikä vähiten siksi, että yleensä sinne lähdetään nuorena ja huolettomana avoimin mielin. Kenellekään ei varmaan tule yllätyksenä, että suosittelemme sitä erittäin lämpimästi. Vaihto-opiskelu voi myös muuttaa koko elämän suunnan, kuten monelle meistäkin on käynyt! Lue alta, missä kaikkialla me olemme olleet vaihdossa ja mitä siitä pidimme.

Meidän vaihtokokemukset ympäri maailmaa

Johanna Maldonado

Vaihtomaa: Tšekki

Hain vaihto-opiskelemaan keväällä 2013 opiskellessani Turun ammattikorkeakoulussa kestävän kehityksen koulutusohjelmassa. Alun perin minun piti lähteä Kiinaan, mutta sikäläisellä uudella partnerikoululla ei ollutkaan vielä englanninkielisiä kursseja valikoimissaan. En kuitenkaan halunnut lykätä vaihtoon lähtöä, joten päätin laittaa paperit Erasmus-vaihtoon, ja niin vaihtokouluksi valikoitui Ústí nad Labemin kaupungissa Pohjois-Tšekissä sijaitseva Jan Evangelista Purkyně University. Koulutusohjelmastani ei ollut liiemmin lähtijöitä, joten saimme valita aika vapaasti, minne hakisimme, ja omina kriteereinäni olivat englanninkielinen opetus ja sijainti jossain Suomen naapurimaita kauempana. En ollut koskaan käynyt Tšekissä, mutta olin kuullut siitä paljon hyvää.

Opiskelu alkoi vasta syyskuun lopulla, mutta pääsin majoittumaan yliopiston asuntolaan jo noin viikkoa ennen varsinaisen vaihtariohjelman alkamista. Rakennus oli neuvostoaikainen korkea kerrostalo, jonka muovimatot kupruilivat, porraskäytävissä haisi pilvi ja ala-aulassa vahti 24/7 kovasilmäinen vahtimestarirouva, jolta piti pyytää niin puhtaat petivaatteet kuin poletit pyykkikoneeseenkin. Huoneet olivat jaettuja, ja kaksi huonetta muodosti asunnon, jossa oli myös erillinen wc ja kylpyhuone (mielenkiintoista oli, että myös lavuaari oli suihkuhuoneen puolella). Toisessa huoneessa oli myös jääkaappi, mutta varsinaiset keittiöt löytyivät käytävän varrelta. Astioita niissä ei ollut, vaan kaikki hankkivat omat ja niitä säilytettiin vaatekaapissa. Myöhemmin muutin asuntolan Erasmus-kuplasta ”tavalliseen” kimppakämppään. Vuokraa en tarkasti enää muista, mutta se oli molemmissa noin 170-200 euroa.

Minulla oli asuntolassa huonekaverina venäläinen tyttö, ja toisessa huoneessa oli kaksi suomalaista. Meistä tulikin tiivis porukka, vaikka tietysti vietimme paljon aikaa myös muiden vaihto-opiskelijoiden kanssa, joita oli eniten Turkista ja Espanjasta. Lisäksi olimme lähinnä me muutama suomalainen, pari portugalilaista, yksi italiaano ja tietysti paikallisia opiskelijoita, jotka halusivat viettää aikaa vaihtareiden kanssa.

Ústí nad Labem on Elbe-joen rannalla sijaitseva pienehkö teollisuuskaupunki noin 100 km Prahasta pohjoiseen, ja minä viihdyin siellä yhden syksyn todella hyvin. Teimme vaelluksia vesiputouksille ja vuorille, biletimme opiskelija-asuntolan baarissa ja hylätyn teollisuusalueen keskellä olevalla klubilla halpaa ja hyvää tšekkiläistä olutta juoden, talvella kävimme laskettelemassa ja kolusimmepa joitain kaupungin kulttuuririentojakin. Ja tietysti reissasimme pitkin Tšekkiä ja naapurimaita, kuten Slovakiaa ja Puolaa, maan todella kattavan junaverkon voimin. Sijainti keskellä Eurooppaa olikin mahtava juttu matkailun kannalta!

Välillä piti tietysti opiskellakin, mutta täytyy sanoa, että laatuopintojen perässä ei Ústí nad Labemiin ehkä kannata lähteä. Ympäristötieteen kurssit olivat kyllä mielenkiintoisia, mutta luolaekskursiokurssia lukuunottamatta (jossa olin ainoa opiskelija) eivät tarjonneet hirveästi mitään uutta ja erilaista. Monet materiaaleista olivat tšekiksi ja suulliset tentit auttavasti englantia puhuvien opettajien kanssa tuntuivat puoliksi vitsiltä, mutta ainakin vapaa-aikaa oli paljon. Vaihtareille suunnatulla tšekin kielen kurssillakaan ei opettaja puhunut sanaakaan englantia, mikä teki täysin tuntemattoman kielen opiskelusta vähintäänkin mielenkiintoista. 😀 Osaan silti edelleen mm. toivotella hyvät päivät ja tilata oluen tšekiksi!

Omasta vaihtariajastani alkaa olla jo 10 vuotta aikaa, mutta muistelen sitä edelleen lämmöllä. Enkä vähiten siksi, että tapasin siellä nykyisen aviomieheni, jonka ansiosta päädyin lopulta tänne hänen kotimaahansa Portugaliin asumaan (siitä lisää tässä postauksessa). Juuri viimeksi Suomessa käydessäni kävimme viinillä Tšekin asuntolakaverieni kanssa, joten vaihtariaika voi todellakin yhdistää ihmisiä yli ajan ja paikan. Tilastojen mukaan 27 % Erasmus-opiskelijoista tapaa pitkäaikaisen kumppaninsa vaihtoaikana, ja Eurooppaan on tämän ansiosta syntynyt jo yli miljoona Erasmus-vauvaa, ystävyyksistä puhumattakaan!

Sara Reinikainen-Ho

Vaihtomaa: Singapore

Opiskelin Lontoon King’s Collegessa kandin merkeissä välillä 2015-2018, ja olin sieltä yhden lukukauden opiskelijavaihdossa Singaporessa vuonna 2017, tammikuusta toukokuuhun. Vaihto-opiskelu oli meille valinnaista, mutta kohdemaat ja -yliopistot oli rajattu vain sellaisiin, joissa oli meille relevantteja kursseja. Näistä vaihtoehdoista suurin osa oli Euroopassa, mutta itseä syyhysi päästä asumaan vähän kauemmaksi, joten päädyin Singaporen National University Collegeen (NUS).

Oma yliopistoni auttoi erittäin paljon hakuprosessissa, ja NUS hoiti suhteellisen saumattomasti viisumiasiat sekä majoituksen. Lähinnä piti seurata omaa sähköpostia ja noudattaa sinne tulevia ohjeita, ja kaikki hoitui aika mutkatta netissä. Oma yliopisto sponssasi osan kuluista, ja lisäksi Suomesta saadut opintotuet, opintolainat ja stipendit auttoivat rahoituksessa. Suurimpia kulueriä olivat lennot Singaporeen sekä kampusmajoitus ja -ruokailu, tosin Lontoon hintoihin verrattuna nekin tuntuivat edullisilta, vain n. S$900/kk eli n. 600€/kk. Inflaatio on tosin iskenyt, ja hinnat ovat hieman kalliimpia nykyään.

Opinnot olivat mielenkiintoisia siinä mielessä, että mm. historian ja politiikan kursseilla asioita katsottiin ihan eri näkövinkkelistä kuin Euroopassa. Muun muassa yhdellä kurssilla professori luokitteli suorilta Suomen toisessa maailmansodassa Saksan liittolaisten joukkoon yhdeksi akselivalloista, mikä vähän hätkähdytti, sillä Englannissa Suomea ajateltiin lähinnä yhtenä sodan uhreista. Opetus oli kuitenkin laadukasta, ja koska oman yliopistoni kriteeri oli että kursseista piti vain päästä läpi, elämä oli myös aika rentoa.

Asuntoloissa tutustui mukavasti myös paikallisiin, ja liityin muun muassa asuntolan salibandyklubiin mukaan. Osa silloin löytyneistä kavereista on hyviä ystäviäni edelleen! Tietysti tapasin myös nykyisen puolisoni kampuksella, joten ainakin voi hyvällä omatunnolla sanoa, että vaihdossa on mahdollista solmia erittäin kestäviä ihmissuhteita. Muut vaihtarit tunsin jo oman yliopiston Lontoossa järjestämistä tutustumistilaisuuksista, ja heidän kanssaan käytiin niin iltaisin juhlimassa kun lomilla reissuissakin, ainakin Thaimaassa, Myanmarissa, ja Australiassa. 

Vaihtomaana Singapore on turvallinen, helppokulkuinen, ilmastoltaan ihanan lämmin, ja mukavasti monien reissukohteiden risteyksessä niin Itä- ja Kaakkois-Aasiaan kuin Australiaankin. Paikallinen ruoka ja julkinen liikenne ovat edullisia, ja tekemistä ja nähtävää löytyy vaikka millä mitalla! Paikalliset ovat hieman varautuneita ja heidän kanssaan ystävystymiseen täytyy panostaa, ja kannattaa muistaa että lait ja säännöt ovat tiukkoja tässä hieman konservatiivisessa maassa. Kuitenkin parin kuukauden kokemus täällä on ainutlaatuinen – niinkin ainutlaatuinen, että itse päädyin asumaan Singaporeen ihan pysyvästi vaihtarikokemukseni ansiosta!

Vera Winter

Vaihtomaa: Hong Kong

Olen parhaillaankin vaihto-opiskelijana, eli lukuvuoden 22/23. Tarkoituksena oli alunperin viettää Hong Kongissa vain syksy, mutta tilaisuuden tullen hain jatkoa kevääksi. Vaihtoon hakeminen sujui varsin helposti lissabonilaisen yliopistoni kautta, vaikka välillä pitikin jahdata tarvittavia allekirjoituksia maailman ääriin asti ja deadlinet lähestyivät kovaa vauhtia 😀

Lingnan University on Hong Kongin huonoimpia rankingsejen mukaan, mutta itse olen kokenut opintojen tason kohtuulliseksi ja viihtynyt hyvin. Opettajat ovat suurimmaksi osin mahtavia ja kurssit mielenkiintoisia. Olen onnekas, sillä minulle kaikki vaihdossa suoritetut kurssit ovat “extra credit”, eli saan valita ihan mitä vain! Pääaineeni on markkinointi, mutta olen opiskellut kaikkea antropologiasta kansainvälisiin suhteisiin ja kanttonin kiinaan. Pystyin myös vihdoin toteuttaa haaveeni harrastaa tennistä.

Kaikkien vaihto-opiskelijoiden tulee asua kampuksen asuntoloissa, joissa jaetaan makuuhuone ja vessa. Uusimmissa asuntoloissa (omani) vessa jaetaan kahden huoneen eli neljän hengen kesken, mutta suurin osa Lingnanin opiskelijoista jakaa suuremman vessan koko kerroksen kanssa. Kokkaamaan pääsee vain jos ostaa itse kaiken ”matkahellasta” kattiloihin, tai jos on sen verran onnekas, että edelliset asukit ovat jättäneet keittiöön on tarvikkeita. Tämä ei ole se mukavin asumistapa, mutta ainakin halpa – yksi koko lukukausi maksaa vain n. 900€!

Vaihtarielämä oli todella aktiivista koko syksyn. Kavereiden kanssa olemme tutustuneet kaupunkiin perinpohjaisesti, käyneet hikeamassa useaan otteeseen ja pitäähän sitä tietyskin myös bilettää viikottain opintojen vastapainona. Välillä tuntui, että oli ihan koko ajan menossa. Sitä jaksoi hyvin yhden jakson, nyt kevät on lähtenyt hieman rennommin käyntiin. Ja tietysti fiiliskin on eri, kun on jo nähnyt kaikki “peruspaikat”. On myös hieman haikeaa, kun kaikki uudet, läheiseksi jo tulleet kaverit lähtivät jo pois jouluna.

Hong Kong on aivan täydellinen paikka vaihto-opinnoille, sillä kaupunki on tarpeeksi pieni kätevyyden kannalta, mutta uskomattoman monipuolinen ja hintataso on kohtuullinen. Sijainti on myös loistava matkustamiseen. Macau on tunnin matkan päässä ja Kiinaan pääsee viisumin kanssa helposti (molemmat auenneet vasta vuodenvaihteen tiennoilla). Muihin Aasian maihin pääsee nopeasti ja usein hyvin edullisesti.

Sunna Kokkonen

Vaihtomaa: Itävalta

Minun ja nykyisen kotikaupunkini Wienin ensikohtaaminen tapahtui 7 vuotta sitten Erasmus-vaihdon merkeissä keväällä 2016. Olin viettänyt edellisen kesän au pairina Sveitsissä ja rakastunut alppimaiden meininkiin, joten ilahduin suunnattomasti, kun sain kuulla pääseväni vaihtariksi Itävallan pääkaupunkiin. Saavuin Wieniin kuukauden etuajassa osallistuakseni saksan intensiivikurssille, mikä osoittautui loistavaksi päätökseksi: sain ihania ystäviä heti ensimmäisestä päivästä alkaen (terkkuja Taija ja muut!). 

Wienin yliopisto on opetustyyliltään aika lähellä suomalaisia yliopistoja yhteiskuntatieteiden saralla: lähinnä massaluentoja ja tenttejä. Mutta eipä sitä Wieniin opiskelemaan lähdetty! Tutustuin Erasmus-tapahtumissa muihin vaihtareihin, ja meistä muotoutui noin 20 hengen porukka, jolla biletettiin Wienissä, käytiin tutustumassa muualle Itävaltaan ja reissattiin lähimaissa, kuten Unkarissa ja Sloveniassa. Koska olin kandintyötä vaille valmis, niin suoritin ihan minimimäärän opintopisteitä ja nekin helpoista englanninkielisistä kursseista ja keskityin seikkailemaan. Mieleen jäivät legendaarisimpina laskettelureissu Kärntenissä, Frühlingsfest -sekoilu Münchenissä ja asuntoloiden pommisuojissa järjestetyt bileet. En vaihtaisi vaihtariajastani päivääkään pois! 

Itävalta oli minusta tosi helppo kohde: hintataso on hieman Suomea matalampi, englannilla pärjää ja maassa kaikki toimii terveydenhuollosta talojen lämmitykseen. Kulttuurishokkiin ja käytännön asioiden kanssa tappelemiseen ei mennyt energiaa, joten virtaa riitti sosiaaliseen elämään ja viikonloppureissuihin. 

Jotenkin rakastuin myös Wieniin kaupunkina, ja olen Erasmus-vaihdon jälkeen asunut täällä kahteen otteeseen: toisen kerran maisteriopiskelijana lukukauden verran ja nyt vakituisesti. Wien saattaa vaikuttaa aluksi tylsältä pytinkeineen ja hiljaisine perjantai-iltoineen, mutta kun kaupunkia oppii tuntemaan, niin menoa ja meininkiä löytää kyllä. 

Johanna Paaso

Vaihtomaa: Meksiko

Tein vaihto-opinnot Meksikon Guadalajarassa 2015 syksyllä. Opiskelin tuolloin matkailu- ja tapahtuma-alaa Porvoon Haaga-Helian ammattikorkeakoulussa ja menin opiskeluvaihtoon Universidad Panamericana -nimiseen yliopistoon. Siellä oli tuolloin yksi paikka per lukukausi matkailualan opiskelijalle oman korkeakouluni kautta, mutta jollain ihmeen ja onnen kaupalla, minut valittiin. Tästä fiiliksestä ja siitä, miten päädyin Meksikoon kahteen kertaan asumaan voit lukea lisää täältä. 

Asunnon Guadalajarasta sain vanhojen vaihto-opiskelijoiden kautta, mutta yliopisto tarjosi myös apua asunnon hakuun ja moni ystäväni asuikin näissä asunnoissa. Guadalajara on Meksikon kolmanneksi suurin kaupunki, josta asuntoja saa edullisesti verrattuna moniin turistikohteisiin. Kaupunki on kuitenkin melko turvallinen ja siellä asuu paljon rikkaampia ihmisiä ja alueella on useampi yliopisto. 

Matka yliopistolle onnistui paikallisbussilla, johon ei ollut mitään aikatauluja, joten paikalle piti saapua aina suht. ajoissa. Matkan hintaa en muista tarkalleen, mutta olisiko ollut opiskelija-alennuksella n. 0,15 euroa. Universidad Panamericana on yksityinen yliopisto, joten paikalliset maksavat paljon koulutuksesta, jonne itse pääsin ilmaiseksi oman ammattikorkeakouluni kautta. Tämä näkyy myös opiskelijoissa, jotka puhuvat täydellistä englantia ja ajavat paikalle isän mersulla tai Uberilla. Paikalliset oppilaat ottavat vaihto-opiskelijat kuitenkin avosylin vastaan ja olen yhä yhteydessä parin muun paikallisen opiskelijan kanssa. Opiskeluiden ohella järjestetään useita reissuja, käydään juhlimassa, ulkona syömässä ja hengaillaan yhdessä – niin vaihtareiden kesken kuin muiden opiskelijoiden ja heidän paikallisystäviensä kanssa. 

Koulutus yliopistossa ei yltänyt Suomen tasolle, vaikka mielenkiintoisia kursseja kävinkin aina Meksikon historiasta geopolitiikkaan. Kursseja voi valita sekä englanniksi, että espanjaksi ja kaikkien tuntien aikataulut näkee ennakkoon, joten itse pidin perjantain esimerkiksi täysin vapaana. Toisaalta tuntien aikataulut jatkuvat myöhään iltaan, joten voi olla vaikea navigoida itselleen järkevät aikataulut. 

Opiskelun lisäksi aikaa kulutin erittäin paljon Meksikossa matkusteluun. Rakastuin maahan täysin ja tein myös työharjoitteluni Meksikon Sayulitassa. Meksikossa voi olla 180 päivää kerrallaan ja opiskeluun ei tarvitse erillistä viisumia, vaan sen voi tehdä turistiviisumilla. Asuin Meksikossa tuolloin siis yhden vuoden ja palasin Meksikoon uudelleen 2020 alussa, mutta korona ajoi minut Suomeen ja Portugaliin. Meksiko on kuitenkin minulle todella rakas maa ja voin suositella vaihto-opiskeluja siellä koko sydämestäni! 

Jos inspiroiduit meidän tarinoistamme lähtemään vaihto-opiskelemaan, kannattaa tarkistaa oman koulusi hakuajat ja ottaa selvää käytännön järjestelyistä. Olipa vaihtokohde sitten Euroopassa tai kauempana, on kokemus takuulla ikimuistoinen, joten kannustamme kaikkia opiskelijoita hankkimaan kansainvälistä kokemusta vaihto-opiskelun merkeissä!

Oletko sinä ollut vaihdossa ja millainen oma kokemuksesi oli? Kommentoi alle tai laita meille viestiä Instagramissa @muumaamandariini.