TUTKINTO-OPISKELU ULKOMAILLA – INFOPAKETTI, VINKKEJÄ JA KOKEMUKSIA

Yhä useampi suomalainen lähtee opiskelemaan koko tutkintonsa Suomen rajojen ulkopuolella – meidän Mandariini-porukastakin useampi on hakenut oppinsa ulkomaisesta yliopistosta. Miten maailmalle haetaan opiskelemaan, mitä se maksaa ja onko lysti sen arvoista? 

Kallista, elitististä ja vaikeaa – ulkomailla opiskelulla on vaivalloinen maine. Monen ensimmäinen mielikuva on Oxfordin tai Cambridgen tapainen huippuyliopisto, jonne päästäkseen pitää maksaa mansikoita tai olla kaikessa täydellinen. Vuosittain tuhansia suomalaisia lähtee suorittamaan korkeakoulututkintoa ulkomaille, joista iso osa on ihan tavallisten perheiden kasvatteja. 

Meidän mandariini-tiimistä neljä on opiskellut tai opiskelee ulkomaisessa yliopistossa: Sunna Hollannissa ja Unkarissa/Itävallassa, Sara Englannissa, Vera Macaussa ja Portugalissa ja Heli Hollannissa. 

Huom! Virallisempaa ja maakohtaista tietoa löytyy esimerkiksi Maailmalle.netistä.  

Minne opiskelemaan? 

Ensin pitää pohtia, mitä haluaa opiskella ja miksi. Kun tulevaisuuden ala on selvillä, voi alkaa miettiä sitä, missä maassa tai kaupungissa haluaisi asua ja mikä yliopisto tarjoaa laadukasta opetusta haluamallasi alalla. Jotkin maat tai yliopistot ovat tunnettuja tietyn alan suhteen, esimerkiksi Ruotsi lääketieteen tai Viro oikeustieteen, koska sinne saattaa olla helpompi päästä sisään kuin Suomessa. Mikäli ei halua olla yliopiston ainoa suomalainen, suosittuja kohdemaita ovat esimerkiksi Viro, Ruotsi, Britit ja Hollanti. 

Vaikka yliopisto ja opiskeltava ala ovat todennäköisesti tärkeimmät kriteerit, myös tulevalla opiskelukaupungilla ja -maalla on väliä – tutkinto-opiskeluun menee vuosia. Millaiset elinkulut maassa ovat? Entä lukukausimaksut? Onko mahdollista saada yliopistolta apurahaa? Tarvitseeko maan kieltä osata opiskeluita varten, entä vapaa-ajalla? Millaiset harrastusmahdollisuudet ovat, löytyykö asunto tai töitä helposti? 

Yliopistolla on valtavasti väliä, mutta ei juurikaan sillä, millä sijalla se on rankingeissä. Millaisia kursseja yliopisto tarjoaa ja millaista opiskelu on? Eri maissa opiskelu toteutetaan eri tavalla: joissakin on kirjatenttejä, joissakin suullisia, joissakin opiskellaan intensiivisesti pienryhmissä ja joissakin käydään 900 ihmisen megaluennoilla. Yritä selvittää, millaisia opiskelukokemuksia entisillä opiskelijoilla oli. 

Hakuprosessi 

Ulkomaille hakeminen todennäköisesti eroaa aikajanan ja hakemukseen tarvittavien asiakirjojen kanssa paljon suomalaisiin yliopistoihin hakemisesta, joten tärkein vinkki Suomen rajojen ulkopuolella hakevalle on: ole ajoissa liikkeellä! Hakemusprosessiin pitää tutustua monissa tapauksissa vähintään vuotta ennen tulevien opintojen alkua. Jos et löydä tietoja yliopiston nettisivuilta, kannattaa ottaa yhteyttä yliopiston kv-koordinaattoreihin ja kysyä apua. Eri maissa on myös täysin eri lukuvuodet, jopa Euroopan sisällä. Esimerkiksi Saksassa syyslukukausi (oikeastaan talvilukukausi) alkaa vasta lokakuussa, joten korkeakoulujen hakuaikakin on muita EU-maita myöhemmin. 

Hakuprosessi vaihtelee maiden ja yliopistojen kesken. Suomesta tutut pääsykokeet ovat muualla harvinaisempia, mutta sen sijaan voit joutua rustaamaan motivaatiokirjeitä, pyytämään suosituskirjeitä ja käymään kielikokeessa, esimerkiksi IELTS:issä. Suomalaiselle tuntematon motivaatiokirje on hakupaketin tärkeimpiä osia, ja sen kirjoittamista kannattaa harjoitella. Suomenkieliset todistukset voi joutua käännättämään kohdemaan kielelle, mihin menee aikaa ja rahaa. 

Mitä ulkomailla opiskelu maksaa? 

Ulkomailla opiskelun ei tarvitse olla sen kalliimpaa kuin koti-Suomessakaan, mutta se voi hyvin olla – riippuu täysin yliopistosta, maasta ja kaupungista. Siispä hakijan pitää selvittää, millaiset lukukausimaksut tulevassa opinahjossa on, ja kaupungin yleistä hintatasoa vuokran ja esimerkiksi ruoan hinnan suhteen. Joissakin maissa, kuten Isossa-Britanniassa ja Yhdysvalloissa, lukukausimaksut ovat todennäköisesti korkeita, EU-maissa taas matalia. Toisinaan lukukausimaksusta voi saada osittaisen tai täydellisen vapautuksen stipendillä, ja stipenditarjontaan kannattaa perehtyä. 

Jos aikoo rahoittaa opintoja osa-aikatöillä, työmahdollisuuksiin on hyvä perehtyä. Saako opiskelijaviisumilla ylipäätään tehdä töitä ja kuinka paljon? Onko kohdemaassa tarjolla kausi- tai osa-aikatöitä? Joissakin maissa on tapana, että nuoret asuvat opintojen aikana kotona, eikä ns. kesätyökulttuuria juuri ole. Esimerkiksi Saksassa ja Itävallassa nuoret käyvät harvemmin kesätöissä, mutta osa-aikatyöt ovat yleisiä ympäri vuoden. Kannattaa myös huomioida Kelan säännöt opintotukeen ulkomailla. Yksityisiin yliopistoihin ei aina saa tukia.

Miten valmistautua lähtöön? 

Jos olet selvinnyt jo siihen vaiheeseen, että sinulla on opiskelupaikka plakkarissa tai ainakin hakusuunnitelmat selvillä – onnittelut! Hakuprosessi on ollut enemmän tai vähemmän harmaita hiuksia tuottava, mutta itse muuttoprosessi yleensä vie myös paljon aikaa ja energiaa. Mikäli lähtee Euroopan ulkopuolelle, pitää yleensä opiskelijaviisumi hankkia hyvissä ajoin, sillä prosessissa voi mennä jopa kuukausia. Asunnon etsiminen on myös erittäin tärkeää aloittaa niin pian kuin mahdollista, jos yliopisto ei tarjoa asuntolaa ja kohde on suosittu opiskelijoiden keskuudessa. Toisaalta asunnon kanssa on pidettävä varansa, koska suosituissa opiskelukaupungeissa voi olla huijareita liikkeellä.

Yksin ulkomaille muuttaminen voi olla rankka paikka: hyppy tuntemattomaan, kun koko turvaverkko jää kotiin. Koti-ikävä saattaa varsinkin alussa vaivata kovasti. Useimpia pelottaa, miten kotiutuminen uuteen elämään sujuu ja löytyykö ystäviä. Meidän kokemustemme mukaan kansainvälisissä tutkinnoissa on helpompaa löytää samantyyppistä seuraa ja ystävystyä nopeasti ja syvästi uusien opiskelukavereiden kanssa. Kaikki, jotka muuttavat ulkomaille opiskelemaan, ovat alussa yhtä yksin ja kaipaavat seuraa. Myös paikallisista opiskelijoista voi löytää elinikäisiä ystävyyssuhteita ja loistavia kontakteja ymmärtämään sikäläistä kulttuuria ja elämää.

Kielitaidolla on iso merkitys, mutta ei juurikaan sillä, kuinka täydellisesti kieltä puhuu, vaan sillä uskaltaako puhua. Moni suomalainen arastelee vieraiden kielten käyttämistä siksi, ettei osaa ääntää niitä täydellisesti – eikä tarvikaan! Todennäköisesti moni tulevista kurssikavereistasi osaa esimerkiksi englantia paljon huonommin, mutta hekin silti porskuttavat menemään. Eri kielellä opiskeluun pääsee yllättävän nopeasti mukaan, sillä monet alakohtaiset termit olisivat uusia suomeksikin.

Meidän tarinamme

Sunna – lakia Hollannissa, kansainvälistä politiikkaa Unkarissa ja Itävallassa

Päädyin ulkomaille opiskelemaan kansainvälisten kokemusten porttiteorian kautta: olin ensin lukiovaihdossa Espanjassa, sitten au pairina Sveitsissä, Erasmus-vaihtarina Itävallassa ja työharjoittelussa Norjassa. Itävallassa opiskellessa päädyin ottamaan paljon kansainvälisen oikeuden kursseja ja kiinnostuin aiheesta. Välivuotta viettäessä kandin jälkeen aloin etsiä, missä päin Eurooppaa voisi opiskella maisterintutkinnon kv-oikeudesta ja päädyin hakemaan hollantilaisiin yliopistoihin. Lukukausimaksut olivat kohtuullisia ja yliopistot vaikuttivat laadukkailta – tuon kummempia syitä minulla ei ollut. 

Minut hyväksyttiin Tilburgin yliopistoon, ja otin paikan vastaan, vaikka en tiennyt kaupungista oikeastaan mitään. Hyvä niin, koska Tilburg osoittautui sangen mitäänsanomattomaksi paikaksi keskellä peltoja lähellä Belgian rajaa. Toisaalta tylsyys oli myös etu, sillä vuokrataso oli paljon muuta maata alhaisempi ja kämppiä löytyi kohtuu helposti (ainakin vuonna 2017). 

Olin suorittanut valtio-opin kandiopinnot Suomessa, ja opiskelu koostui silloin lähinnä helpoista kirjatenteistä. Hollannin oikis osoittautui paljon haastavammaksi ja työläämmäksi: tehtäviä, seminaareja, luentoja ja kokeita oli lähes viikoittain. Ei riittänyt, että opetteli kirjoittamaan akateemista englantia, vaan piti osata tuottaa lakitekstiä, mikä tuntui lähes mahdottomalta. Ensimmäiset kaksi kuukautta stressasin paljon sitä, oliko minusta ollenkaan tähän. Onneksi pääsin kaikista tenteistä ja kokeista läpi syyslukukaudella, ja keväällä kaikki tuntui helpommalta. 

Hollanti ei koskaan kiinnostanut minua maana: ei ennen opiskeluja tai niiden jälkeen. Toisaalta eipä siihen tutustumiseen paljon aikaa ollut, koska päivät menivät opiskellessa ja illat urheillessa tai ihanan kv-porukan kanssa hengaillessa. 

Tuore LLM juhlistaa!

Oikismaisterin aikana tajusin, etten haluaisi tehdä alalla sittenkään töitä, joten hain kansainvälisten suhteiden maisteriohjelmaan Central European Universityssä Unkarissa. Koska ensimmäinen maisterintutkintoni kesti vain vuoden, minulla oli vielä 1,5 vuotta opintotukikuukausia jäljellä. Olin ikionnellinen, kun kuulin päässeeni sisään – CEU on aika maineikas yliopisto! 

CEU on amerikkalaisomisteinen yksityinen yliopisto, joka toimi vuoteen 2020 asti Budapestissä, kunnes Viktor Orbanin hallitus savusti yliopiston maanpakoon Itävaltaan. CEU:ssa on noin 10 000 euron lukuvuosimaksut, mutta suurin osa opiskelijoista vapautetaan lähes koko maksusta, ja osa sai vielä kaupan päälle ilmaisen majoituksen asuntolassa. Suomalaisena, joskin aika vähävaraisena sellaisena, en saanut asuntolapaikkaa ja jouduin maksamaan noin 2 400e vuodessa opinnoista. Unkarin hintataso oli sen verran alhainen, että maksuista huolimatta säästin vuosikuluissa enkä joutunut ottamaan ollenkaan opintolainaa. Tein jonkin verran hommia freelance-toimittajana ensimmäisenä opiskeluvuotena ja toisena pääsin konsultti-firmaan osa-aikaiseksi. Lisäksi tein joulukaudella aina 6 viikon keikan joulutorilla Leipzigissa. Siispä elelin opintotuella ja nakkihommien palkalla. Maksoin isosta huoneesta keskustan lähellä vuokraa n. 260e/kuussa, ja rahaa jäi hyvin yli ruokaan, Unkarin sisällä matkustamiseen ja juhlimiseen. 

CEU:ssa opetus tapahtuu enimmäkseen noin 15-20 opiskelijan seminaareissa, joihin jokaisen pitää valmistautua lukemalla materiaalit etukäteen. Työmäärä jakautui aiempaa tasaisemmin lukukauden mittaan, eikä tenttejä juuri ollut, pelkästään pienempiä kirjoitustehtäviä, esitelmiä ja esseitä. Professorit olivat todella kannustavia ja osaavia, ja parin vuoden aikana ehti tutustumaan lähes koko kv-politiikan laitoksen henkilökuntaan hyvin. 

Parasta CEU:ssa olivat innostavat ja fiksut opiskelukaverit ympäri maailmaa. Noin 30 kurssikaverin joukossa oli porukkaa Australiasta Peruun ja Intiasta Italiaan. Unkarilaisiakin oli muutama, ja he opastivat meitä Budapestin ja Unkarin saloihin. Koska olimme lähes kaikki yksin vieraassa maassa, ystävystyimme muutamassa viikossa. Olen edelleen päivittäin yhteyksissä monen entisen luokkakaverini kanssa eli näyttää siltä, että Budapestistä jäi käteen todistuksen lisäksi elinikäisiä ystäviä!

Opiskelijoiden mielenosoitus Unkarissa

Sara – Euroopan Politiikkaa ja Mediatutkimusta Lontoossa

Lapsuudessa vietetyt vuodet Saksassa jättivät minuun ulkomaankaipuun, joka ei oikeastaan koskaan laantunut. Lukiossa pääsin vihdoin taas ulkomaille asumaan, kun olin vuoden ajan vaihdossa Ranskassa, Pariisin liepeillä. Sieltä paluu vielä kahdeksi vuodeksi Suomeen suorittamaan lukio-opinnot loppuun tuntui ihan järjettömän tahmealta, ja heti silloin jo päätin, että panostan täysillä Ylioppilaskirjoituksiin, jotta pääsisin suorilta ulkomaille opiskelemaan, miettimättä yhtään mitään Suomen yliopistojen pääsykokeita. Näin kävikin, ja kova työ palkittiin E:n papereilla, joilla pääsin suoraan sisään Lontoon King’s Collegeen opiskelemaan Euroopan Politiikan kandidaatintutkintoa hakematta yhteenkään Suomalaiseen yliopistoon.

Lontoo

Kun hain Britteihin opiskelemaan, oli maa vielä EU:ssa, eli prosessi oli suoraviivaisempi, sillä minun ei tarvinnut hakea viisumia tai oleskelulupaa. Hakuprosessi on edelleenkin tosin helppo, ja kaikkialle Iso-Britanniaan voi hakea yhteisen portaalin UCASin kautta. Jos haluat aloittaa opiskelut vuonna 2024, hakuaikaa on tammikuun 2024 loppuun asti useimmissa tapauksissa. Voit hakea kerralla viiteen eri yliopisto- tai kurssivaihtoehtoon, joista pääset sitten valitsemaan mieleisesi jos useampi kuin yksi hyväksyy hakemuksesi. Hakemuksen pääosassa ovat ylioppilaskirjoitusten arvosanat (jos et ole vielä kirjoittanut ylioppilaaksi, sinun pitää antaa arvio tulevista arvosanoistasi ja vahvistaa ne myöhemmin), suosituskirje tai -kirjeet, sekä henkilökohtainen motivaatiokirje. Motivaatiokirje on näistä tässä vaiheessa hakuprosessia ehkä tärkein osa, ja siihen kannattaa panostaa. Kirjeessä kannattaa puhua suhteellisen spesifisti siitä alasta, jota haet opiskelemaan – itse hain aikanaan useampaan erilaiseen poliittis- ja lakipainotteiseen kurssiin, mutta kirjoitin kirjeessäni erityisesti Euroopan politiikasta, joten jäin hyväksymättä ainakin yhteen Politiikka, Filosofia, ja Laki (Briteissä kuuluisa PPL) tutkintoon Skotlannissa, vaikka arvosanani olisivatkin sinne riittäneet, sillä kirjeeni ei osoittanut tarpeeksi suurta kiinnostusta tätä tutkintoa kohtaan! Lisäksi kävin Helsingissä IELTS-kielikokeessa, josta vaadittiin tarpeeksi korkea arvosana, jotta minut hyväksyttiin lopullisesti kouluun.

Pääsin myös käymään puolen vuoden vaihdossa Singaporessa kandiaikoina (siitä kokemuksesta löytyy enemmän juttua meidän vaihto-opiskelupostauksesta täältä), ja kyseisen reissun seurauksena asustelen täällä vielä tänäkin päivänä. Lisäksi kolmeen tutkintovuoteen Briteissä mahtui luentojen ja seminaarien lisäksi huikean paljon opiskelija-aktiviteetteja, kielikursseja, harjoitteluja, hanttihommia, bileiltoja, urheilutapahtumia, opiskelijatoimikuntatyöskentelyä, ja vaikka mitä muuta. Ainakin Lontoossa opiskelu on siis kovin kokemusrikasta, ja toki tästä suurkaupungista löytyy aika paljon muutakin nähtävää. Olen kuitenkin kuullut, että kampuselämä Lontoon ulkopuolella sijaitsevissa yliopistoissa on myöskin hyvin tiivistä, ja jotkut kaupungit melkeinpä profiloituvat yliopistokaupunkeina, kuten vaikkapa Leeds, Bristol, tai Birmingham. Miten itse opiskelut sujuvat käytännössä riippuu paljon yliopistosta ja opiskeltavasta alasta, mutta itse istuin koko kolmen vuoden aikana ehkä kahdessa kirjallisessa kokeessa, koska suurin osa kurssiarvosanoista määräytyi täysin yhden tai kahden esseen perusteella. Näinpä siis myös luennoille ja seminaareille osallistuminen oli pitkälti itsestä kiinni (vaikka toki läsnäoloa teoriassa vaadittiin, sitä harvemmin kovasti valvottiin), ja opiskelu, sen ajoittaminen, ja omat aikataulut olivatkin hyvin paljon opiskelijan itsensä vastuulla. Itse pidin tästä mallista oikein paljon, mutta kaikille se ei välttämättä sovi!

Kuva koulun kirjastorakennuksen viereisistä taloista

Briteissä ei ole tyypillistä lähteä opiskelemaan maisterintutkintoa heti kandin jälkeen, ja itsekin päädyin useammaksi vuodeksi töihin kandidaatintutkintoni jälkeen. Korona-aikana kuitenkin opiskeluhalut heräsivät jälleen, ja hain opiskelemaan Mediatutkimuksen maisteria etänä myöskin Lontoossa sijaitsevaan SOASiin. Pääsin sinne sisään kandiarvosanojen perusteella myöskin heti, ja suoritin tutkinnon rauhalliseen tahtiin kahdessa vuodessa. Tämäkin oli itselleni kiva vaihtoehto, sillä monet maisterintutkinnot ovat Britanniassa vain vuoden mittaisia, ja aikataulultaan aika hektisiä.

Tokikaan Briteissä opiskelusta ei voi puhua mainitsematta myös tutkintojen hintatasoa. Yksi tutkintovuosi maksaa yleisesti lähes 10,000 puntaa, ja tähän päälle tulevat vielä elinkustannukset, jotka erityisesti Lontoossa ovat aika päätähuimaavia. Itse suhtauduin kuluihin välttämättömänä pahana, ja päätin ottaa niitä varten opintolainaa ja miettiä maksupuolta myöhemmin. Itse lukukausimaksuihin sain Englannin valtionlainan, joka kattoi maksut täysin, ja jota aloin maksamaan takaisin työllistyttyäni noin 10% maksuilla kuukausittaisesta palkastani. Kuitenkaan tätä lainaa ei tarvitse maksaa takaisin jos et ole töissä, ja 30 vuotta lainan ottamisen jälkeen jäljellä oleva summa mitätöidään – lainaehdot ovat siis varsin reilut. Otin tämän lisäksi myös Suomesta täydet opintolainat, joilla katoin asumiskulujan, jotka erityisesti Lontoossa ovat todella korkeita, ja tämän lisäksi sain Suomesta opintotukea. Suomen opintolainoja annettiin anteeksi tutkinnon lopussa myös noin 40% opintolainahyvityksenä, sillä suoritin tutkinnon loppuun määräajassa, joten tämäkin laina oli mielestäni varsin kannattava. Näiden lainojen lisäksi sain myös pienempiä määriä rahaa stipendeinä, mm. Idmanin säätiöltä. Rahoitusvaihtoehtoja siis löytyy, ja ainakaan itse en ole koskaan hetkeäkään katunut sitä rahaa, minkä opintoihini olen laittanut. Onhan se ollut vähän niin kuin itseensä sijoittamista.

Kuva yhdestä rotankolosta, missä asuin Lontoossa haha

Vaikka yliopistoajat olivat ajoittain aika rankkoja, ei tällä hetkellä Lontoon ajoista muistu mieleen mitään muuta kuin hyvää sanottavaa. Kansainvälinen opiskelijayhteisö, todella asiantuntevat professorit, argumentointia ja omia mielipiteitä korostava kulttuuri, itsenäisyyteen rohkaiseva opiskelurakenne, omistautuneet tutkinto-ohjaajat, kielellinen rikkaus… positiivisia puolia löytyy paljon. Jos olet vähänkään akateemispainotteinen tyyppi ja haluaisit opiskella haastavassa, mutta palkitsevassa ympäristössä, en voi muuta kuin suositella Britteihin opiskelemaan hakua. Rahaa voi aina nimittäin tienata lisää, mutta monelle nuoruuden opiskeluvuodet ovat aika ainutlaatuista aikaa – minulle ainakin!

Vera – Turismia ja kaupan alaa Macaussa, markkinointia Portugalissa

Vaikka olinkin aina ollut todella kiinnostunut ulkomailla asumisesta ja puhuin varsin hyvää englantia, lukion opinto-ohjaajan ehdottaessa ulkomailla, tarkemmin sanottuna Ranskassa tai Saksassa, opiskelua, olin aivan järkyttynyt. Enhän minä mitenkään voisi tehdä niin! Kun sitten lähdin lukion jälkeen au pairiksi Kiinaan, muuttui mielipiteeni täysin – yhtäkkiä Suomi tuntui vieraimmalta vaihtoehdolta ja ulkomailla opiskelu olisi ainut mahdollisuus. Mielessä pyörivät kohteet kuten Viro, Hollanti ja Skotlanti, mutta olin jättänyt sydämeni Aasiaan, eikä siitä päässyt yli eikä ympäri. Tässä vaiheessa minulla myös oli pekingiläinen poikaystävä, joka vaikutti päätökseeni suuresti. Aloin siis tutkia aasialaisia turismialan kouluja, jotka eivät maksaisi päätä huimaavia summia ja olisivat ainakin jokseenkin laadukkailta vaikuttavia.

Löysin Macao Institute for Tourism Studies (IFTM) -koulun, joka arvatenkin sijaitsi Macaussa ja Kiinassa asumisen jälkeen tuntui helpolta siirtymältä. Koulu ei maksanut kansainvälisillä standardeilla paljoa (n. 3500e vuodessa) ja hakuprosessi oli todella yksinkertainen – ehkä jopa epäilyttävän yksinkertainen ulkomaalaisille opiskelijoille 😀 Paikalliset joutuivat käydä pääsykokeissa, minä taas lähetin vain lukion päättötodistuksen (muistaakseni siis nimenomaan sen, en ylioppilastuloksia) itse kääntämänäni lukion leimalla varustetulla paperilla ja kävin 5min kestävässä “haastattelussa”. IFTM ei ole kovin kansainvälinen koulu englanninkielisistä tutkinnoista huolimatta, joten he olivat innoissaan siitä, että saivat eurooppalaisen opiskelijan. Kaksi vuotta myöhemmin saapuneet ulkomaalaiset kaverini saivat kuitenkin opintomaksut kattavat stipendit, jota minun tullessani ei ollut tarjolla!!!! Olen ikuisesti katkera tästä. Päätös sisäänpääsystä tuli kesäkuussa, joten lähtöön oli hyvin vähän aikaa. Onneksi opiskelijaviisumi haettaisiin vasta paikan päällä ja koululla oli asuntola, joten valmisteluihin ei kuulunut hirveästi muuta kuin lentojen ostaminen ja pakkaaminen.

Näkymät asuntolahuoneen ikkunasta olivat 10/10 – yleensä tällaisista maisemista saa Macaussa maksaa itsensä kipeäksi, meillä vuokra oli vain n. 250€ kuussa privahuoneesta (jaettu WC yhden kanssa ja suuri keittiö koko kerroksen kanssa)!

Olin kouluni ainoa valkoinen opiskelija. Tarkemmin sanottuna ainoa ei-aasialainen opiskelija, mikäli vaihtareita ei lasketa mukaan, kahden vuoden ajan. Tämä ei minua kuitenkaan haitannut, sillä onnekseni löysin heti ensimmäisenä päivänä luokaltani oman porukkani. Muut luokkalaiset vierastivat minua jonkin verran (eivät puhuneet hirveän hyvää englantia), mutta koin oloni tervetulleeksi ja loppua kohti meille muodostui hyvä ryhmähenki ja kävimme luokan kanssa karaokessa lukuisia kertoja. Vielä kaksi vuotta valmistumisenkin jälkeen tapasin heitä Macaussa käydessäni ja erityisesti yhdestä luokkalaisestani on tullut minulle todella, todella tärkeä ystävä. Kun olin kolmannella luokalla, tuli IFTM:ään “paljon”, eli n. 10, ulkomaalaista opiskelijaa ja näin pääsin myös kokemaan todellista ulkomailla opiskelun menoa ja asuntolaelämää (kaikki paikalliset kaverini asuivat kodeissaan) viimeisinä vuosinani. Nämä ulkomaiset kaverit olivat aivan korvaamattomia 2020 kun olimme ns. lukittuna asuntolaamme 4kk. Pidämme edelleen yhteyttä tiiviisti.

Pääaineeni oli hienosti sanottuna Tourism Retail and Marketing Management. Ensimmäisenä vuonna oli kaikille pääaineille kuuluvia turismikursseja, ja muina vuosina keskityimme enemmän kaupan alaan ja markkinointiin. Koulupäivät Macaussa olivat aika pitkiä, mutta koin työmäärän olevan OK. Ryhmätöitä ja -esitelmiä oli paljon ja pääsimme myös luokkaretkille maailman kuuluisiin hotelliketjuihin ja myös tekemään projekteja joidenkin niiden kanssa. Kokeissa oli yleensä merkittävä osa monivalintatehtäviä, varsinkin ensimmäisinä vuosina. Myöhemmin soveltavat esseekysymykset tulivat tärkeämmiksi osiksi arviointia. Stereotypioista poiketen, macaulaiset eivät ole ihan sitä kaikista ahkerinta porukkaa ja moni luokkalaiseni teki vain minimin koulussa. Minä valmistuin jaetulla ykkössijalla parhaiten tulosten kanssa pääaineestani.

Neljä vuotta Macaussa meni todella nopeasti ja ne ovat minulle aivan rahassa korvaamotanta aikaa. Kun lähtö vihdoin koitti, tuntui kuin sydämeni olisi särkynyt. Koin kuitenkin, että tarvitsisin maisterin tutkinnolleni uuden ja erilaisen ilmapiirin ja näin päädyin yhden koronavälivuoden jälkeen takaisin Eurooppaan.

Mikäli kiinnostaa, olen kirjottanut Macaussa opiskelusta lisää tässä postauksessa.

Valmistujaisfiiliksiä luokkalaisten kanssa

Hyvin macaulaisittain menin tekemään maisterin tutkintoani Portugaliin. Koin suurta vaikeutta päättää missä päin Eurooppaa haluaisin opiskella ja taistelin paljon sen välillä, pitikö koulun olla hyvä rankingseissa vai pitikö kaupungin olla minulle mieluinen. Lopulta valitsin oman onnellisuuteni ja hain Lissaboniin ISCTE Business Schooliin opiskelemaan markkinointia. Koulu ei ole mitään maailman huippua, mutta yksi Portugalin parhaimpia yliopistoja ja se riitti minulle. Hakuprosessi oli varsin helppo – kandin päättötodistus, kaksi suosituskirjettä opettajilta ja motivaatioessee. Ainakin ISCTEen oli kolme eri hakukierrosta ja koska itse olin mukana jo ensimmäisessä, sain hyväksytyn päätöksen jo tammikuussa.

ISCTE oli huomattavasti kansainvälisempi kuin IFTM, ja sanoisin ulkomaalaisia olevan 25-30%. Portugalilaiset pyörivät enimmäkseen omissa porukoissaan. Ja kyllähän sen ymmärtää, mieluummin he luovat kestäviä ystävyyssuhteita kun taas perusoletus on, että ulkomaalaiset opiskelijat lähtevät opintojen loputtua pois. Jälleen kerran olin onnekas, sillä sain nopeasti luokaltani kaksi rakasta ystävää, jotka olivat myös vasta Lissaboniin muuttaneita.

Moni luokkalaiseni koki työmäärän kursseilla olevan suurta, ja olihan se, mutta Macau oli hyvä kasvattaja, sillä itselleni tämä ei ollut mikään yllätys. Jälleen tehtävät olivat pitkälti ryhmätöitä ja -esitelmiä. Koin tehtävien olevan todella käytännönläheisiä ja alalle sopivia, mutta jo alusta asti koin, ettei saamillamme arvosanoilla ollut mitään logiikkaa, mikä vaikutti motivaatiooni.

Portugalissa opiskelusta voit lukea lisää postauksestani.

ISCTEn edessä kavereiden kanssa

ISCTEn outoutena meillä oli kaikki maisterin kurssit ensimmäisen vuoden aikana. Toinen vuosi oli kokonaan aikaa kirjoittaa lopputyötä ja suurin osa menikin töihin jo sen aikana. Minä lähdin vaihtoon Hong Kongiin. Tarkoituksenani oli olla siellä vain syyslukukausi, mutta Hong Kongissa tunsin vahvasti, etten voinut vielä lähteä (sydämeni vain on yksinkertaisesti jumissa Aasiassa :D) ja näin hankin itselleni vaihdon pidennyksen. Lingnan Universityssä sain opiskella vapaasti mitä vain, mikä oli täydellistä, sillä olin kokenut, ettei mikään maisterin tutkinto kattanut kaikkia kiinnostuksen aiheitani. Nyt pystyin lisätä markkinointiin esimerkiksi mandariinin, kantonin, antropologian, kansainvälisen kommunikaation ja Suur-Kiinan suhteiden kursseja. Kävin myös Manner-Kiinan markkinointikurssin! Lingnan on yksiä Hong Kongin huonoimpia kouluja, mutta opetuksen taso oli suurimmilta osin hyvää ja nautin vuodestani aivan uskomattomasti.

Heli – Psykologiaa, Kognitiivista Neurotiedettä ja Globaalia Terveyttä Alankomaissa

Abivuonna minua ei motivoinut ulkomaille lähtö itsessään, vaan jatkokoulutusta pohtiessa tähtäimessä oli päästä mahdollisimman tasokkaaseen yliopistoon opiskelemaan. Ennen täysi-ikään päästyäni en ollut päässyt Suomesta vielä Viroa kauemmaksi, joten ulkomaille muuttaminen oli niin syvällä epämukavuusalueella kuin saattoi, mutta halusin haastaa itseäni akateemisesti ja kaikenlaisia yliopistorankingeja tutkittuani ensimmäiseksi hakukohteeksi valikoitu Edinburghin yliopisto Skotlannissa. Vielä silloin vuonna 2017 näitä ajatuksia pyöritellessäni Iso-Britannia oli osa EU:ta ja tähän pakettiin kuului se, että lukukausimaksut olivat muistaakseni jotain 2000€/vuosi luokkaa EU:n jäsenmaiden kansalaisille Skotlannissa. Brexit kuitenkin tapahtui, ja lukukausimaksut kohosivat lähes 25 000€/vuosi, jonka johdosta jouduin sanomaan tälle unelmalle hyvästit. Jatkokoulutuksesta päättäminen ei kuitenkaan tässä vaiheessa ollut niin ajankohtaista, sillä olin lähdössä välivuodeksi Kiinaan au pairiksi. Kuitenkin, ihan muutama viikko ennen lähtöä ollessani kiertelemässä Eurooppaa pari viikkoa, satuin Brysselissä Tinder-treffeille muuan suomalaisen miehenalun kanssa, joka sattui opiskelemaan Amsterdamin yliopistossa politiikkaa. Kerroin treffikumppanilleni toiveistani jatkaa opiskelua mahdollisimman korkeatasoisessa yliopistossa, jolloin hän suositteli tutustumaan Amsterdamin yliopistoon, jonka psykologian ohjelma on vuodesta toiseen maailmanlistojen kärjessä.

Haku oli aika yksioikoinen, ja yliopiston nettisivuilta löytyi kattavat ohjeet hakuprosessia varten. Sekä ylioppilastodistus että lukion päättötodistus tuli käännättää ja lähettää yliopistolle, jonka lisäksi piti suorittaa pääsykoe. Bonuksena oli, että Suomessa englannin yo-kokeen suorittaneen hakijan ei tarvinnut erikseen tehdä englannin kielen koetta. Pääsykokeen aineistona oli kaksi luentoa ja kaksi tekstiä, joista toinen oli filosofiapainotteinen Thomas Nagelin ”What Is It Like to Be a Bat?” Pääsykoe koostui monivalintakysymyksistä ja se arvioitiin oikeiden vastausten ja kokeen tekoon käytetyn ajan perusteella. Pääsykokeen perusteella hakijoille annettiin ”ranking numero”, joka kuvasti sijoitusta muihin hakijoihin verrattuna. Tuntui siis, että sisäänpääsyyn riitti tarpeeksi korkea ranking numero, enkä osaa sanoa annettiinko yo-todistukselle tai lukion päättötodistukselle lainkaan painoarvoa.

Alankomaisiin yliopistoihin on verrattain helppo tulla hyväksytyksi, mutta koulussa sisällä pysyminen onkin huomattavasti vaativampaa. Jatkaakseen ohjelman toiselle vuodelle, opiskelijan tulee suorittaa ensimmäiseltä vuodelta vähintään 48/60 opintopistettä hyväksytysti, mikä ei välttämättä kuulosta kovinkaan kummoiselta vaatimukselta. Kuitenkin, opiskeluiden tahti on melkoinen, joka kuukauden viimeinen viikko on tenttiviikko ja mikäli koetta ei pääse läpi, on vain yksi uusintamahdollisuus, heinäkuussa. Meitä aloitti psykologian linjalla vähän yli 650 opiskelijaa, mutta vain 185 opiskelijaa pääsi ensimmäisen vuoden hyväksytysti läpi. Seuraavat kaksi vuotta opintoja sujuivat huomattavasti ensimmäistä vuotta kevyemmin, sillä opintojen tahtiin ja vaatimuksiin tottuu kyllä. Ensimmäinen ja toinen vuosi koostuivat lähinnä ns. peruskursseista, mutta tutkinnon viimeisenä vuonna sai erikoistua. Valitsin erikoistua kognitiiviseen neurotieteeseen, eli kävin viimeisenä vuonna pelkästään tähän aiheeseen liittyviä kursseja.

Psykologian ohjelmassa opetus koostui luennoista, joita oli kurssista riippuen 2-3 per viikko, sekä seminaareista, joita oli kahdesti viikossa. Luennot keskittyivät kurssimateriaaliin ja seminaareissa painotettiin tieteellistä kirjoitusta, sekä keskusteltiin kurssimateriaalia pienemmissä ryhmissä. Alankomaissa on myös mahdollista suorittaa kandidaatin tutkinnon oheessa ns. ”honours” tutkinto, joka koostuu 30 opintopisteen verran valinnaisista kursseista, jotka järjestetään ainoastaan pienryhmäopetuksena, ja jotka arvioidaan esimerkiksi esseiden ja ryhmätöiden perusteella. Tämä oli iso kontrasti verrattuna ns. ”runkotutkinnon” kursseihin, jotka lähes kaikki arvioitiin vain monivalintakysymyksistä koostuvan kokeen perusteella. Honours tutkintoa ei kuitenkaan saaneet suorittaa kaikki, vaan haastatteluihin kutsuttiin ensimmäisestä tentistä parhaiten suoriutuneet 10% (muistaakseni).

Kandidaatin jälkeen päätin suorittaa Alankomaissa myös maisterin tutkintoni, tosin täysin eri alalla ja eri yliopistossa. Kolmen vuoden jälkeen Amsterdam on muodostunut jonkinlaiseksi kodiksi ja Alankomaiden yliopistosysteemi on itselle paljon tutumpi kuin Suomen, joten siinä mielessä päätös tuntui loogiselta. Kandidaatin tutkintoon verrattuna maisterikurssit ovat huomattavasti interaktiivisimpia ja painottavat ryhmätyötä. Monivalintakokeita ei enää ole ja kurssit arvioidaan muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta täysin ryhmätöiden ja esseiden pohjalta. Vaikka vaatimustaso ja työmäärä olivat paperilla huomattavasti korkeammat kanditutkinnon aikana, koen maisterin opinnot huomattavasti työläämmiksi lähinnä jatkuvien ryhmätöiden vuoksi. Tällekin viikolle kalenteriin on merkitty kolmen eri ryhmätyön palautus muiden opiskelujen ohessa.

Kovasta opintotahdista ja korkeista vaatimuksista huolimatta suurimmaksi haasteeksi Amsterdamissa opiskelussa on muodostunut asunnon löytäminen ja vuokran rahoittaminen. Alankomaissa yliopistoilla on myös lukukausimaksu, joka on noin 2200€ vuodessa. Amsterdam on muutenkin melko kallis kaupunki, joten pelkällä opintotuella ei ole mahdollista selvitä opinnoista. Olen itse nostanut opintolainaa sekä työskennellyt opintojen ohessa ja kesäisin rahoittaakseni elämäni ulkosuomalaisena. Vaikka lukuvuosimaksujen ja korkeiden vuokrien vuoksi Alankomaissa opiskelu on kalliimpaa kuin Suomessa, olen täysin vakuuttunut siitä että tämä oli oikea valinta itselle, enkä ole katunut päätöstäni lainkaan.