TIETOPAKETTI ALPPIEN VUORISTOMAJOISTA

Telttailu on usein Alpeilla kiellettyä, joten vaeltajat nukkuvat vuoristomajoissa. Mitä majat maksavat ja millaisia palveluita niiltä saa?

Mitkä alppimajat?

Alppimajasta tulee ehkä ensimmäisenä mieleen James Bond -pahisten asumukset, mutta viittaan paljon arkisempaan järjestelmään: vaeltajien ja kiipeilijöiden edulliseen majoitukseen Alpeilla. Paimenten ja kauppiaiden mökkejä Alppien rinteillä on ollut kautta historian. Suurempaa majoituskapasiteettia alkoi ilmestyä rinteille vasta 1800-luvulla, kun herrasmiesalpinistit rakennuttivat kivikartanoita kiipeilyprojektien ja tutkimuksen tukikohdiksi.

Nykyisin alppikerhojen ylläpitämillä vuoristomajoilla voi majoittua kuka vain, ja usein pitääkin. Alppimaissa, kuten Saksassa ja Itävallassa, vuoristossa telttailu on yleensä kiellettyä herkän vuoristoluonnon suojelemiseksi. Suomalaisen vaeltajan mielestä tämä kuulostaa hirveältä – niin minustakin alkuun. Olin tottunut leiriytymään rauhallisissa, itse valitsemissani paikoissa reitin varrella kotikonnuilla Saamenmaalla. Toisaalta Suomen tuntureille nousumetrejä kertyy muutama sata vuorokaudessa, kun taas Alpeilla saldo voi hyvinkin olla 1500 ylös ja alas saman päivän aikana. Silloin ei todellakaan haluaisi raijata mukana telttaa, makuupussia, makuualustaa, ruokia sun muuta rompetta. Kiipeillessä tai via ferratalla sellainen kuorma voisi olla vaaraksikin. Olen oppinut arvostamaan vuoristomajoja ja jopa viihtymään niillä, sillä majayö on sekä kulttuuri- että luontoelämys vailla vertaa.

Tässä postauksessa kuvailtuja vuoristomajoja löytyy kaikista alppimaista. Käytän tässä kirjoituksessa saksankielistä termistöä, sillä olen liikkunut eniten Itävallassa, Sveitsissä ja Etelä-Tirolissa. Mutta samanlainen meininki on myös italialaisilla ja ranskalaisilla majoilla. Postauksen tiedot koskevat alppikerhojen omistamia majoja. Myös yksityisiä löytyy, mutta niiden hinnat, palvelut ja huonetyypit saattavat poiketa paljon alppikerhojen majoista.

Alppimajojen palvelut

Noh, nimensä mukaisesti majat tarjoavat majoitusta. Useimmiten tarjolla on kolme vaihtoehtoa: laverimajoitus (Lager), hostellityyppiset huoneet, joissa on kerrossänkyjä (Zimmerlager) ja 2 tai 4 sängyn yksityisiä huoneita (Zimmer). Hinnat ovat alppikerhojen jäsenille edullisempia: Itävallassa laveripaikka maksaa 15e/yö/henki, ja huoneet jonkin verran enemmän (alle 35e joka tapauksessa). Hinta ei sisällä aterioita. Ei-jäsenille yöpymishinnat ovat noin 10e korkeampia. Nykyisin yöpaikka kannattaa varata reilusti etukäteen, kuukausia tai vähintään viikkoja! Itävallan majojen varaussysteemi löytyy täältä. Etenkin suosittujen reittien varrella olevat majat täyttyvät nopeasti.

Majojen isännät ja emännät huolehtivat myös vuorilla liikkujien turvallisuudesta, vaikka se ei heidän varsinainen työnkuvansa olekaan. Heiltä voi kysellä tietoja ja vinkkejä reiteistä tai säästä. Vaikka netti ei vierailla toimisikaan, majanpitäjillä on usein satelliittipuhelimet, joten he tietävät uusimman säätiedotuksen tai voivat hälyttää apua tarpeen tullen.

Majat eivät siis ole hotelleja, joiden tarkoitus on tarjota palveluita asiakkaille, vaan työllä ja vaivalla ylläpidettyjä tukikohtia, joiden olemassaolosta kannattaa olla kiitollinen.

Majoittumisetiketti

Suht pienen näköiseen majaan saattaa mahtua yli sata vierasta – sopu sijaa antaa! Vieraiden on kuitenkin varauduttava tiettyyn varustelutasoon ja noudatettava ohjeita, jotta yhteiselo sujuu ja vähät resurssit jakaantuvat tasan.

Sisään tullessa kirjaudutaan ensin sisään, yleensä ruokailusalin tiskillä. Sen jälkeen kengät, vaellussauvat ja ulkovaatteet viedään erilliseen pukuhuoneeseen. Jos ne ovat kastuneet, joiltakin majoilta löytyy taivaanlahja eli kuivaushuone (Trockenraum), jonne ne voi laittaa roikkumaan. Ulkokengillä ei saa tassutella majan sisätiloissa, joten majat yleensä tarjoavat tossuja tai crocseja vieraiden käyttöön. Monet myös tuovat omat mukanaan.

Majoitustiloissa on ahdasta, varsinkin laverihuoneissa, joissa saattaa olla yli parikymmentä väsynyttä vaeltajaa. Omat tavarat kannattaa pitää mahdollisimman pienessä tilassa. Omat makuupussit on kielletty, mutta makuupussilakana (Hüttenschlafsack) pitää tuoda itse mukana, samoin tyynyliina, jos makuupussilakanassa ei ole tyynylle paikkaa. Majoitustiloissa vallitsee yleensä hiljaisuus noin 21-6 välillä. Juttelut ja kaikki kirjaa lukemista äänekkäämpi aktiviteetti hoidetaan siis ilta-aikaan ruokasalissa. Koska huoneet ovat ahtaita, meteliä syntyy silti. Joku kuorsaa, ja kiipeiljät lähtevät aamukolmelta huipulle karabiinit kilisten. Korvatulpat ja unimaski auttavat!

Pesumahdollisuudet vaihtelevat. Joillakin majoilla pääsee kuumaan suihkuun (yleensä lisämaksusta), toisilla on tarjolla vain kylmä kraana. Juomavettä saattaa saada hanasta tai joutua ostamaan, varsinkin, jos maja on kovin korkealla eikä lähellä ole lähdettä.

Maksu hoituu edelleen usein käteisellä. Viikon reissulle kannattaa siis laskeskella riittävästi kahisevaa mukaan. Minulla on yleensä mennyt n. 50e/vuorokausi. Budjetti riippuu enimmäkseen ruokamieltymyksistä – niistä lisää alempana.

Saksaa puhuville vinkiksi, että majoilla ei teititellä ketään. Onko näin myös Ranskassa ja Italiassa?

Ruokahuolto

Majoilta saa aina myös ruokaa ja juomaa. Isommilla majoilla on tarjolla niin aamupalaa, lounasta kuin illallistakin. Myös päiväretkeilijät syövät usein majoilla lounasta tai käyvät kakkukahveilla. Alppikerhojen jäsenet saavat aterian ja juoman tarjoushintaan, mutta tämä ns. Bergsteigeressen on yleensä yksinkertaista sapuskaa, esimerkiksi paistettuja perunoita ja kananmunaa tai spagettia tomaattikastikkeella. Majoilla ei ole pakko ostaa aterioita, mutta niillä ei saa laittaa omia ruokia tai syödä huoneissa. Jos siis haluaa keitellä omat kenttäsapuskat, niin pitää poistua pihapiiristä. Olen yleensä syönyt illalliset majoilla, mutta kantanut aamupalat, välipalat ja osan lounaista mukana.

Erityisruokavalioista pitää ehdottomasti ilmoittaa etukäteen, mielellään varauksen yhteydessä. Majoille tuodaan ruokatarpeet pitkän matkan päästä, joskus jopa helikopterilla! Ihan kaikkea eivät majojen isännät ja emännät voi taikoa, mutta yleisimmät allergiat ja ruokavaliot kyllä hoituvat, kunhan ilmoittaa ajoissa.

Jos budjettia riittää, niin kannattaa ehdottomasti maistella majakeittiön antimia! Ruokasaleissa on iltaisin hilpeä, jopa railakas meininki, kun vaeltajat ja kiipeilijät pelaavat lautapelejä, kumoavat oluita ja tutustuvat toisiinsa. Suosittelen maistamaan Itävallan tai Saksan hütteillä ainakin juustopasta Käsespätzleä sekä Kaiserschmarrn-pannukakkua, joka on revitty palasiksi ja karamellisoitu.

Miksi yöpyä vuoristomajalla?

Tylsä vastaus kuuluu: koska on pakko.

Mutta majat ovat elämys itsessään! Hampaita pestessä voi katsella yli kolmetonnisia huippuja. Aamupalalla ikkunasta saattaa tuijottaa vuorikauris (tai majan vuohi, mutta hauska kaveri sekin). Takkatulen ja olusen äärellä pääsee kuuntelemaan kokeneiden kiipeilijäkonkareiden tarinoita tai lätkimään korttia reissukaverien kanssa. Majaruoka on legendaarisen hyvää, ja olen monesti törmännyt vaeltajiin, jotka ovat valinneet majoituksen parhaan schnitzelin perusteella.

Vuoristomajat ovat harvoja aidosti rauhallisia paikkoja tiheään asutun Euroopan keskellä. Netti tai puhelin ei toimi, mutta tähtitaivas tai auringonnousu korkeuksissa on kokemus vertaansa vailla. Majoilla saa hetken rauhan nauttia hyvästä ruoasta, seurasta tai vaikka kirjasta.

Oletko yöpynyt vuoristomajalla jossain päin maailmaa? Millainen elämys se oli?

Mikäli alppiseikkailut kiinnostavat, olen kirjoittanut aiemmin myös yksinvaelluksesta Karwendelissa, upeasta Zillertaler Höhenweg -patikasta, Itävallan kansallispuistoista ja koonnut vaellusvinkkejä kaikentasoisille.

Meitä voi lisäksi seurata Instagramissa @muumaamandariini ja minua @sunnakokkonen.