Viime kesällä jaoin blogiin kolme tarinaa matkoillani sattuneista kohtaamisista, jotka voitaisiin luokitella lomaromansseiksikin. Tämä postaus on jatko-osa, jossa jaan kolme saman otsikon alle putoavaa tarinaa, tällä kertaa Turkista, Belgiasta, sekä Hong Kongista.
Turkkilaisen ennustajan napakymppi(kö?)
Olin Istanbulissa ystäväni kanssa viime vuoden syyskuussa. Matkalla majoitukseltamme raitiovaunupysäkille kävelimme ennustuskahvilan ohi lähes päivittäin ja reissun loppupuolella päätimme käydä ennustajalla. Kahvilassa oli tarjolla ennustusta sekä tarot-korteista että turkkilaisesta kahvikupista. Tarot-kortit olivat tuttu juttu, mutta paikallisesta erikoisuudesta, kahvikuppiennustuksesta, en ollut aiemmin kuullut.
Ennustaja pyysi meitä esittämään kysymyksen, johon halusin vastauksen. Olin tällöin vielä hyvin epävarma tulevaisuudestani, joten päätin kysyä jotakin niinkin yksinkertaista kuin;
”Mitä minun tulisi tehdä elämälläni?”
Ennustaja sekoitti tarotpakkansa ja veti esiin kortit, jotka kohtalo minulle osoitti.
”Tulet löytämään elämäsi rakkauden matkalla.”
Ensireaktioni oli pettymys. Juuri tällä hetkellä en kaivannut elämääni romantiikkaa, saati elämäni rakkautta. Ennustaja alkoi tutkimaan kahvikuppiani lisätietojen perässä.
”Hän tulee olemaan sinun kaltaisesi ihminen. Hänellä on suuri sydän, paljon ideoita, ja hän työskentelee liike-elämässä. Tulette työskentelemään jonkin yhteisen idean parissa ja rikastutte yhdessä.”
Yleisesti kaikkeen, etenkin turkkilaisiin kahvikuppiennustuksiin, kannattaa elämässä suhtautua varauksella, mutta ennustuksen yksityiskohtaisuus oli mielestäni kiinnostava.
Auringon laskettua päätimme ystäväni kanssa mennä kiertelemään kaupunkia, olihan kuitenkin perjantai-ilta. Ehdimme kävelemään noin vartin verran majoitukseltamme, kunnes kaksi nuorta miestä pysäytti meidät kadulla.
”Anteeksi, voimmeko häiritä? Hostaamme airbnb-kokemuksia ja olemme etsimässä malleja yöelämäkierroksemme promootiomateriaalia varten. Kiinnitimme huomiota tatuointeihinne, ne näyttäisivät hyviltä kuvissa! Jos tarjoamme teille oluet, sopisiko, että otamme kuvia teistä jossakin lähibaarissa?”
Niin siis, kaikkeen kannattaa elämässä suhtautua varauksella, paitsi tuntemattomiin miehiin Istanbulin kadulla, jotka haluavat tarjota ilmaiset oluet. Suostuimme diiliin ja pian poseerasimmekin oluet kourassa lähibaarin tanssilattialla hymy korvissa. Molemmat miehistä puhuivat hyvää englantia ja päädyimme promootiokuvausten jälkeen lähellä sijainneeseen puistoon jatkamaan iltaa ja leikkimään kameran kanssa. Ennen kotiin lähtöä, toinen miehistä, Emre, ehdotti, jos tapaisimme seuraavana päivänä treffien merkeissä. Aiemmin päivällä saamani ennustus kummitteli mielessäni ja päätin suostua.
Airbnb-kokemusten lisäksi Emrellä oli oma yritys, jonka kautta hän piti kierroksia Istanbulissa. Hän oli erikoistunut esittelemään turkkilaista ruokakulttuuria, joten hän halusi tarjota minulle kevytversion tästä kokemuksesta. Hän vei minua ravintolasta ja ruokakojusta toiseen, pyytäen maistiaisen turkkilaisia perinneruokia. Jokaisessa kohteessa meidät otettiin vastaan hymyin ja jopa halauksin. Kaikki tunsivat Emren entuudestaan. Istuimme alas yhteen ravintolaan jutellaksemme enemmän. Emre kertoi työstään, tulevaisuuden haaveistaan ja matkoistaan Intiaan ja Italiaan. Tulimme hyvin toimeen, ja en voinut olla ajattelematta, miten Emre oli kaikkea sitä, mitä ennustaja oli kuvaillut, puhumattakaan siitä, että olin juurikin tavannut hänet matkalla. Kerroin hänelle ennustuksesta ja nauroimme sille yhdessä. Olimme lähdössä Istanbulista seuraavana päivänä, joten minun täytyi lähteä takaisin pakkaamaan tavarani ja siivoamaan asuntomme. Emre kertoi toivovansa näkeväni minut uudelleen ja ehdotti, että tulisin uudelleen Istanbuliin. Lupasin harkita asiaa.
Ensitreffit Brysselissä
Olin reissaamassa ympäri Eurooppaa 2017 ja reitilleni kuului yhden yön pysähdys Brysselissä ennen, kun jatkoin Saksan Hannoveriin vierailemaan ystäväni valmistujaisiin. Alun perin olin suunnitellut käyttäväni Belgian-vierailuni Gentissä, sillä olin rakastunut kaupunkiin välittömästi nähtyäni kuvia sieltä. Aikainen aamulento Barcelonasta Brysseliin lähti kuitenkin jo kello 7, enkä saanut nukuttua lainkaan edeltävänä yönä. Saapuessani Belgiaan olin uupunut, ja sen sijaan että olisin matkustanut Gentiin ja takaisin, päätin viettää päivän Brysseliä kierrellen.
Illan tullen, olin jo vetäytymässä hyvin ansaituille unille, kunnes pieni ‘fear of missing out’, eli pelko siitä, että jään paitsi jostain, alkoi hiipiä selkäpiitä pitkin. Olin kuitenkin Brysselissä vain yhden yön, kuka tietää, milloin palaan kaupunkiin? Sitä paitsi, ehtisin hyvin nukkua ystäväni luona Hannoverissa. Päätin avata deittisovellus Tinderin, ja katsoa onnistuisinko tapaamaan mielenkiintoisia ihmisiä sitä kautta. Satuin matchaamaan suomalaischileläisen Rasmuksen kanssa, ja sovimme tapaavamme oluen äärellä Brysselin keskusaukion kulmilla.
Rasmus kertoi asuneensa koko ikänsä Brysselissä, sillä hänen suomalainen äitinsä työskenteli kääntäjänä Euroopan Unionille. Hänen isänsä oli Chilestä ja hän kertoi hurjia tarinoita isoisänsä keskeisestä roolista Pinochetin vallankaappauksessa 70-luvun alussa. Kuten minäkin tuohon aikaan, myös Rasmus oli valmistumassa lukiosta ja keskustelimme tulevaisuudensuunnitelmistamme. Kerroin, että olin suunnitellut hakevani Edinburghin yliopistoon, sillä tavoitteenani oli päästä opiskelemaan psykologiaa johonkin Euroopan huippuyliopistoon. Tuohon aikaan vielä Britit kuuluivat EU:hun, jonka ansiosta Skotlannin yliopistojen lukukausimaksut olivat hyvinkin maltilliset, muutaman tuhannen euron luokkaa. Rasmus kertoi suunnitelleensa hakevansa Amsterdamin yliopistoon opiskelemaan politiikkaa ja kysyi, olinko tutustunut kyseiseen yliopistoon.
”Amsterdamin yliopisto on maailman kärkiluokkaa monessakin pääaineessa ja psykologia taitaa olla yksi niistä.”
Tämä on myös tarina siitä, miten päädyin hakemaan Amsterdamiin opiskelemaan. Voi toki olla, että tieni olisi vienyt sinne ilmankin Rasmuksen vinkkiä, mutta olisin yhtä hyvin voinut päätyä hakemaan toisaallekin.
Muutaman oluen juotuamme, Rasmus kertoi haluavansa näyttää minulle Brysseliläisen perinteen. Lähdimme kapakasta kohti lähikioskia ostamaan oluttölkit. Rasmus vei minut keskelle keskusaukiota ja kehotti istumaan alas.
”Brysseliläinen perinne”, hän hymyili. ”Käy selällesi tähyilemään tähtiä.”
Olin hämmentynyt. ”Tähän aukiolle näin?”
”Kyllä kyllä!”
Siinä sitten makasin, keskellä Brysselin keskusaukiota oluttölkki kädessäni, yritin tähyillä tähtiä ja kummastelin elämän menoa.
Pysyimme Rasmuksen kanssa yhteydessä muutaman vuoden ja tapasimmekin uudelleen pari kertaa, niin Helsingissä kuin Amsterdamissakin.
Kissakalastusta Kiinassa
Termillä ’catfishing’ viitataan tekaistuun internetpersoonan tai valeidentiteetin luomiseen sosiaalisen median alustoilla petoksen tarkoituksessa. Tekijä siis käyttää jonkun toisen kuvia tai identiteettiä netissä ja valehtelevat elämästään esittäytyäkseen houkuttelevampina. Toiminnan tavoitteena voi olla esimerkiksi taloudellinen hyöty. Asuessani Kiinassa jouduin catfishin uhriksi. Aloitetaanpa ihan alusta.
Muutin etelä-Kiinan Shenzheniin au-pairiksi vuonna 2017 valmistuttuani juuri lukiosta. En tuntenut kaupungista ketään host-perheeni lisäksi. Mietin miten voisin tavata ihmisiä ja saada uusia ystäviä ja päädyin jälleen kääntymään Tinderin puoleen. Kiinassa internetin käyttöä rajoitetaan, erityisesti länsimaisten sovellusten, kuten Tinderin, WhatsAppin, Facebookin ja Instagramin osalta. Tästä johtuen suurin osa Tinderin käyttäjistä sijaitsikin Hong Kongissa, kuten eräs kanadalainen vaihto-opiskelija nimeltään Jackson. Päädyimme vaihtamaan Jacksonin kanssa puhelinnumeroita ja aloimme pitämään yhteyttä päivittäin. Jackson oli kertomansa mukaan lähtöisin Vancouverin liepeiltä ja pääaineenaan hänellä oli ydinfysiikka. Ikävästi sattuikin niin, että kun olin menossa vierailemaan Hong Kongiin ja ehdotin tapaamista, Jackson oli juuri silloin Manner-Kiinan puolella luokkaretkellä tutustumassa ydinvoimalaan. Kuinkas nyt niin sattuikaan.
Yhteydenpitomme ei koskaan ollut romanttista, vaan toimimme ikään kuin vertaistukena toisillemme siitä millaista oli olla ulkomaalainen niinkin erilaisessa ympäristössä. Seuraavan puolen vuoden ajan viestittelimme lähes päivittäin ja puhuimme välillä puhelimessakin. Manner-Kiinan ja Hong Kongin välillä liikkuminen ei viisumisyistä ole niin yksinkertaista, joten se, ettemme olleet tavanneet ei soittanut hälytyskelloja. Pian tulikin maaliskuu 2018 ja olin jälleen lähdössä vierailulle Hong Kongin puolelle ja ehdotin uudelleen tapaamista Jacksonille. Mies meni jälleen vaikeaksi ja selitti hänellä olevan kaikennäköisiä opiskelukiireitä, joiden vuoksi ei ehtisi tavata. Olin ihmeissäni ja vaadin selitystä. Jackson soittikin pian ja sai kakistettua ulos, että hän ei ole se kuka on väittänyt olevansa, vaan on koko tämän ajan käyttänyt jonkun toisen kuvia. Sanottuaan tämän, hän katkaisi puhelun. Olin ihmeissäni, mutta tajusin tässä vaiheessa tehdä jotain mitä minun olisi pitänyt tehdä jo alussa – käänteinen kuvahaku. Ja kuin ollakaan, totuus oli tullut valoon ja Jacksonin käyttämillä kuvilla löytyi amerikkalainen näyttelijä.
Sain uudelleen yhteyden Jacksoniin ja kerroin, etten ole vihainen, mutta haluaisin ymmärtää mistä on kyse ja miksi hän päätyi tekemään näin. Hän selitti kaiken alkaneen kokeilulla, hän halusi tietää kuinka helppoa olisi saada Tinder-matcheja jonkun viehättävän henkilön kuvilla. Hänen tarkoituksenaan ei ollut jatkaa huijaustaan näin pitkälle, mutta ystävyyssuhteestamme oli tullut hänelle tärkeä, eikä hän ollut omien sanojensa mukaan löytänyt sopivaa väliä kertoa totuutta. Hän oli mennyt huijauksensa kanssa hyvinkin pitkälle, sillä hän oli hankkinut erillisen puhelimen ja liittymän vain pitääkseen yhteyttä minuun, jotta pystyi käyttämään jonkun toisen kuvaa profiilissaan WhatsAppissa herättämättä niiden epäilyksiä, jotka oikeasti tunsivat hänet. Jackson kovasti väitti, että kaikki muu hänen kertomansa oli ollut totta.
Päälimmäinen tunteeni oli hämmennys. Oli vaikeaa hahmottaa, että ihminen, jonka kanssa olin ollut yhteydessä lähes päivittäin viimeisen puolen vuoden aikana, ei ollutkaan se, joksi olin hänet kuvitellut. Jackson kysyi halusinko tavata hänet kuitenkin. Hän sanoi voivansa lainata kämppiksensä moottoripyörää ja voisimme mennä ajelemaan ympäri Hong Kongia. En osaa sanoa miksi, mutta suostuin. Vietin koko yön moottoripyörän selässä ajellen Hong Kongia ristiin rastiin. Pysähdyimme pohjoisen alueen rannalle juttelemaan vähän yli tunniksi. Tuntui oudolta katsoa Jacksonia hänen puhuessaan. Ääni oli hyvinkin tuttu, mutta mielessäni olin oppinut yhdistämään sen täysin toisenlaiseen ihmiseen. Aamuyöllä viimeisenä kohteenamme ajoimme ylös kenties Hong Kongin ikonisimmalle näköalapaikalle, Victoria Peakille. Katselimme auringon säteiden kirivän yli kaupungin pilvenpiirtäjien täydessä hiljaisuudessa. Tämän jälkeen Jackson ajoi minut vielä takaisin hotellilleni.
Emme tämän jälkeen puhuneet enää koskaan mitään.
Nuoresta iästä huolimatta jo kolmelle mantereelle kotiaan rakentanut juureton, mutta maadoitettu maisteriopiskelija larppaamassa lokaalia Alankomaiden pääkaupungissa, Amsterdamissa. Global Health opintojen sivussa aika kuluu haaveillen ja aina seuraavaa seikkailua suunnitellen.
Heh, aikamoista tarinoita taas. Etenkin tuo viimeinen on aika uskomaton!