SINGAPORE: LUKSUKSENTÄYTEISTÄ ÖKYELÄMÄÄ VAI IHAN TAVALLISTA ARKEA?

Onko Singapore ökyrikkaitten leikkikenttä, jossa elämä on helppoa kunhan rahaa löytyy? Vai onko saarivaltiolla toisetkin kasvot jotka näkyvät vain maan rajojen sisäpuolella…

Jos ollaan ihan rehellisiä, niin en oikeastaan ollut kauheammin kuullut Singaporesta enne kuin päädyin asumaan tänne tammikuussa 2017 yliopiston opiskeluvaihdon kautta. Oikeastaan Singaporesta tuli mun kohdemaa ihan vain pelkästään eliminoimalla muut vaihtoehdot: Euroopassa oli jo tullut matkailtua, ja halusin tällä kertaa kauemmaksi. Vaihtoehdoiksi jäi siis vain joko Singapore tai North-Carolina Jenkeissä, ja näiden kahden välillä valinta oli helppo! Laitoin siis paperit menemään Singapore ensimmäisellä sijalla – ja rupesin googlailemaan Singaporea vasta kun kuukautta myöhemmin sähköpostiin kilahti ilmoitus, että matka suuntaisi seuraavaksi tropiikkiin.

Jos googlaat Singaporen niin ensimmäisenä vastaan tulee upeita kuvia pilvenpiirtäjistä meren äärellä, otoksia ledeillä valaistuista futuristisista teknopuista, vettä syöksevästä leijonapatsaasta ja kolmitornisesta hotellista, jonka päällä lepää jättimäinen vene yli 200 metrin korkeudessa. Jos innostut lukemaan vielä enemmän Singaporesta, saat tietää, että Singapore on vain pienen pieni saari aivan päiväntasaajan yläpuolella, mutta yksi maailman tiheimmin asutuista kaupungeista. Lisäksi Singapore tunnetaan yhtenä maailman johtavista finanssikeskuksista sekä todella kalliina kaupunkina asua. Kaiken tämän informaation jälkeen koko saari varmastikin tuntuu kuuluvan samaan sarjaan Dubain ja Abu Dhabin kanssa, kaupunkeihin, joissa luksus on arkea ja rikkaat kokoontuvat juhlimaan menestystään. Vaikka se on osa totuutta, se ei missään nimessä anna kokonaista kuvaa Singaporesta, sillä tällä saarella on monet kasvot.

Keskiverto Singaporelaisen Arkea

Vaikka kaikki edellisessä osiossa kirjoitettu on totta, suurin osa paikallisista ei kuitenkaan elä sadunomaista elämää vaan ihan tavallista arkea trooppisessa kotikaupungissaan. Ruokaostokset hankitaan usein ulkoilmaan rakennetuista marketeista, lounas ostetaan paikallisista katukojuista ja kotiin palataan valtion rakennuttamiin kerrostaloihin, jotka harvemmin ovat sataa neliötä suurempia. Kodeissa asuu usein monta sukupolvea, ja sisarusten kanssa jaetaan makuuhuone joskus aikuisuuteen asti. Työmatkat taittuvat täyteen pakkautuneissa metroissa ja päivät toimistolla saattavat venyvät yhdeksään tai kymmeneen tuntiin. Vapaa-ajalla hengaillaan ostoskeskuksissa, käydään elokuvissa, syödään ulkona ystävien kanssa ja vietetään aikaa sosiaalisessa mediassa. Keskiverto singaporelaisen arki on oikeastaan aika normaalia.

Toisaalta monelle ihan keskituloiselle on ihan tavallista, että kodissa asuu myös kokoaikainen kotiapulainen, joka niin kokkaa kuin siivoaa. Kotiovelle myös tilataan paljon ruokaa ja ruokaostoksia sekä muita tavaroita, niin paljon että ajoittain kivijalkakaupoissa asiointi saattaa tuntua ihan hurjan rasittavalta puuhalta. Mobiilimaksaminen on tavallista lähes kaikkialla, ja puhelimeen voi ladata ainakin kymmenkunta eri maksusovellusta. Moni syö ulkona monta kertaa viikossa, ellei päivittäin, ja taksilla kuljetaan rutiininomaisesti paikasta toiseen vähintään yhtä usein. Mitkään näistä eivät kuitenkaan kerro paljoakaan kenenkään tulotasosta, sillä kotiapulaiset ja taksimatkat ovat paljon edullisempia kuin vaikkapa Euroopassa.

Moni tavallinen Singaporelainen haaveilee elämässä ihan normaaleista asioista, kuten ulkomaanmatkoista, omasta asunnosta, auton ostamisesta, ehkä pienestä perheestä, johon kuuluu yksi tai kaksi lasta ja hyvästä tulotasosta, jonka turvin voi pitää huolta sekä omista vanhemmista että mahdollisista lapsista. Suurta kiinnostusta yhteiskunnallisiin asioihin tai politiikkaan ei yleensä ole, vaan mieluummin keskitytään löytämään mieleisiä harrastuksia ja perustamaan sivubisneksiä sosiaaliseen mediaan. Työnteko on usein iso osa arkea, mutta sen ei tarvitse olla oikeastaan edes kauhean mielekästä, kunhan siitä saa mahdollisimman isoa palkkaa ja työllisyys on taattu, sillä elämä Singaporessa on isossa mittakaavassa aika kallista. Vaikka elämä on monimuotoista, ollaan kuitenkin suhteellisen kaukana kokopäiväisestä ylellisyydestä.

Ero Ekspatriaattien ja Paikallisten Välillä

Miksi monelle sitten tulee mieleen superrikkaat liikemiehet, verovapaus ja helppo elämä, kun puhutaan Singaporesta? Yksi syy voi olla Singaporessa asusteleva suuri ekspatriaatiyhteisö, sillä monet heistä saapuvat Singaporeen työn perässä, ja mukana tulee usein suhteellisen suuri kuukausipalkka. Joskus siihen liitetään lisäksi työsuhdeauto ja vuokra-asunnon kulut sekä jopa mahdollisten lasten koulumaksut, jolloin päivittäiseen käyttöön jää paljonkin käteistä. Osaltaan tämä johtuu myös Singaporen valtiosta, joka on ottanut viime vuosina entistä tiukemman linjan ulkomaalaisia työntekijöitä kohtaan ja vaatii yrityksiä maksamaan paljon suurempaa lähtöpalkkaa korkeasti koulutetuille ulkomaalaisille työntekijöille kuin paikallisille. Tavoitteena on ollut työnhakumahdollisuuksien parantaminen Singaporen kansalaisille, mutta siinä samalla monet koulutetut ulkomaalaiset tienaavat moninkertaisesti enemmän kuin paikalliset kollegansa.

Omasta kokemuksesta voin myös kertoa sen verran, että ensimmäisessä työpaikassani, Eurooppalaisen investointipankin Singaporen-toimistossa, sain heti kättelyssä noin tuplasti enemmän palkkaa kuin paikalliset kollegani, joista monet olivat minua vanhempia ja olleet työelämässä sekä kyseisessä työpaikassa paljon minua pitempään. Itse olin juuri ylipoistosta valmistunut ja minulla ole alle vuosi työkokemusta. Vaikka olin pätevä työhöni, ei ollut mitään varsinaista syytä siihen, että minulle olisi maksettu näin paljon enemmän palkkaa – kyse oli vain ja ainoastaan vaatimuksista, jotka pankin piti täyttää saadakseen minulle viisumin.

Tämä on ehkä yksi syy siihen miksi mielikuva arjesta Singaporesta ja oikeasta elämästä tällä trooppisella saarella eroaa niin kovasti suuren osan asukkaiden todellisuudesta: koska oikeastaan todellisuuksia on kaksi. On se todellisuus, jossa hurjasti tienaavat ulkomaalaiset (ja toki osa paikallisistakin) elää juuri rakennetuissa pilvenpiirtäjissä, joiden pihoilla siintävät uima-altaat ja tenniskentät; ja se todellisuus, jossa yli seitsemänkymppiset mummot ja papat keräävät likaisia astioita tiskiin paikallisten ulkoilmakojujen edustalla koska heillä ei ole varaa olla tienaamatta rahaa. Singaporella on monet kasvot, ja ne näyttäytyvät jokaiselle eri tavoin.

Miksi Mielikuva Singaporesta On Niin Jakautunut?

Itse olen vähän erikoisessa sivustaseuraajan asemassa. En oikein kuulu ekspatriaatteihin, en ainakaan sen jälkeen, kun viime vuonna lähdin samaisesta investointipankista (jossa muuten paikalliseen tapaan olin töissä kello kahdeksasta aamulla kello kuuteen iltapäivällä) ja ryhdyin jälleen kerran kokopäiväiseksi opiskelijaksi. Toki en ole myöskään millään muotoa paikallinen, mutta koska olen naimisissa paljasjalkaisen Singaporelaisen kanssa, vietän paljon aikaa hänen perheensä kanssa ja suuri osa meidän kaveripiiriä on paikallisia. Niinpä jollain tasolla luulen näkeväni myös aika autenttisia osia ihan tavallisten singaporelaisten elämästä, ehkä sellaisia osia, joita monet muut Singaporessa asuvat ulkomaalaiset eivät näe, sillä singaporelaisten kanssa ystävystyminen saattaa joskus olla ulkopuolisille hieman haasteellista.

Monen singaporelaisen elämä on parikymppisenä jo oikeastaan aika ”täynnä” jos näin voi sanoa. Kavereita on kertynyt niin koulusta, harrastuksista, armeijasta ja yliopistosta, perhe asuu lähellä, ja töitä tehdään paljon. Tässä kombossa aikaa jää aika vähän uusien tuttavuuksien tapaamiseen, ja halukkuuskin siihen voi olla alhainen sillä monet paikalliset tuntuvat olevan erittäin tyytyväisiä omalla mukavuusalueella. Vaikka mä olen aika hyvä ystävystymään monenlaisten tyyppien kanssa nopeasti, niin entiseltä työpaikalta jäi vain ja ainoastaan muita ulkomaisia kontakteja, vaikka yrityksen puutteesta ei ollut kyse. Ei siis ole ihme, että ekspatriaatit ja keskiverto singaporelaiset tuntuvat usein elävän melkein kuin kahdessa eri Singaporessa.

Elämä Singaporessa voi todella jollekulle olla aivan luksusksentäyteistä ökyelämää, ja onkin, sillä täällä on kaikki mahdolliset puitteet käyttää niin paljon rahaa materiaan kuin sielu sietää. Samalla elämä on kuitenkin suurelle osalle asukkaista, minut mukaan lukien, ihan tavallista työntäyteistä arkea. Itse haluaisin näyttää Singaporesta tätä puolta, joka ei usein näy maan rajojen ulkopuolelle asti – sitä ihan tavallista elämää, jota tällä kuvankauniilla, teknologisesti edistyneellä mutta samalla heikolla sosiaaliturvalla ja kansalaisten hyvinvoinnilla varustetulla saarivaltiolla eletään.

Ihanaa, jos oot lukenut tänne asti ja oot matkassa mukana! Multa voi odottaa uutta postausta blogiin joulukuussa, ja sillä välin voi seurata mua Muu Maa Mandariinin instassa täällä tai mun omalla tilillä täällä. Jos lukukärpänen iski, voit myös käydä lukemassa Johannan postauksen Portugalin monista puolista ja mikä siellä on parasta ja huonointa täältä.

Rikkoiko tää juttu sun käsityksiä Singaporesta, tai oliko tää ehkä ensimmäinen kerta kun kuulit Singaporesta vähän enemmän? Kerro kommenteissa sun näkökulmaa!