RASKAUSAIKA AASIASSA: PAINIA KULTTUURIEROJEN KANSSA

Raskaus on varmasti jokaiselle sitä läpi käyvälle jollain tasolla stressaavaa aikaa. Ahdistusta saattaa aiheuttaa fyysinen terveys, oudoista oudoimmat raskausoireet, henkinen hyvinvointi, tai ihan vain pohdinta siitä, miten ihmeessä ehtii hoitamaan kaikki tarpeelliset asiat pois alta ennen synnytystä. Ehkä huolta aiheuttaa ajoittain ihan kaikki yllä mainitut asiat! Omalla kohdalla suurin murheenkryyni on kuitenkin ollut kulttuurierot – asia, joka ei pahemmin koskaan vaivannut ennen kuin raskausaika Aasiassa alkoi.

Perhe on kaikki kaikessa, hyvässä ja pahassa

Aasialaisen kulttuurin, tapojen ja yleisten raskauskäytäntöjen merkitys tuli itselle aika suurena yllätyksenä, sillä aikaisemmin kulttuurierot ei ole tuntunut sen kummemmin vaikuttaneen arkipäiväiseen eloon. Koko viimeisten Singaporessa viettämäni kolmen vuoden ajan olen aika helpolla sopeutunut uusiin käytäntöihin, ja kaikkein oudoimmat tavat, kommentit ja uskomukset on voinut ottaa vastaan ihan vain huumorilla. Vaikka tutut ja sukulaiset sekä omalta, että puolison puolelta, jo vuosia sitten varoitteli kulttuurieroista ja niiden vaikutuksesta minun ja singaporelaisen puolison parisuhteeseen, ei nämä suoranaiset pelottelut koskaan tuntuneet käyvän toteen – meidän arvot ja mielipiteet aina käynyt yksiin. Raskausaika Aasiassa on kuitenkin nostanut kulttuurieroja pintaan.

Kiinalaiseen kulttuuriin kuuluu hyvin vahvasti perheen ja suvun läsnäolo jokapäiväisessä elämässä ja varsinkin elämään liittyvissä suurissa päätöksissä. Vanhan kansan kommentit siitä, kuinka et mene naimisiin vain puolison, vaan myös tämän koko suvun kanssa, otetaan täällä hyvin vakavasti. Erityisesti elämän suurissa päätöksissä ja merkittävissä elämänvaiheissa oletusarvo on se, että vanhemmilta, ja ehkä muiltakin läheisiltä sukulaisilta, kysytään mielipidettä ja se myös otetaan huomioon – oli kyse sitten tulevan opiskelupaikasta, puolison valinnasta, hääjärjestelyistä, työpaikasta, muutosta, asunnon sijainnista tai lapsien hankinnasta.

Ajatus on, että koska vanhemmat ovat pitäneet huolta lapsista ainakin ensimmäisten kahdenkymmenen (ja usein melkein kolmenkymmenen) vuoden ajan, on heillä vastineeksi sananvaltaa siihen, millaista elämää lapset elävät ja miten heidän elämäntyylinsä sopii vanhemmille. Siksi vaikkapa häiden kutsuvieraslista paisuu satoihin henkiin, kun hääparin vanhemmat kutsuvat paikalle omia ystäviään, ja asuntonäytöissä nähdään usein puoli sukua, jotta asunto varmasti kelpaa kaikille asianosaisille. Mahdollisia poika- ja tyttöystäviä saatetaan ‘haastatella’ puolin ja toisin ennen kuin lupa seurusteluun heltiää, vaikka kyseessä olisi reippaasti yli kaksikymppinen lapsi. Opiskelupaikan (ja alan) saattaa myös päättää vanhempi, erityisesti jos maksut lankeavat perheelle tai lapsi on kahden vaiheilla. Töissä aloitettuaan lapsen tulee usein myös maksaa osuus palkastaan vanhemmille kuukausittain, ikään kuin kiitollisuuden osoituksena siitä, että on vanhempien tuen avulla päässyt näin pitkälle. Perheen vaikutus läpi elämän näkyy siis ainakin Singaporen kiinalaisessa kulttuurissa vahvana.

Koko suvun raskaus ja hankala miniä

Tästä näkökulmasta katsoen ei ehkä tule yllätyksenä, että myös raskaus ja lastenhoito on koko suvun hommia. Oletusarvo on, että raskauden aikana kuunnellaan vanhempien neuvoja mukisematta. Vaikka jo ennen raskautta olin jo saanut maineen ‘hankalana miniänä’ joka ei suinkaan tee niin kuin käsketään ja useimmiten haluaa hoitaa omat asiansa itse, ehkä ajatus puolison perheellä kuitenkin oli, että raskauden kohdalla olisi eri ääni kellossa.

Ensimmäinen pettymys kuitenkin tuli jo alkumetreillä, kun raskaudesta kerrottiin vasta neljännellä kuulla, eikä heti testin tehtyä (tai mieluummin vielä heti kun ehkäisy jätetään pois). Seuraava shokki tuli heti perään, kun sikiön sukupuolta ei ollut selvitetty, joten sitä ei saanut sukukaan tietää. Näitä järkytyksiä on seurannut monta muuta kuukausien kuluessa: puolison vanhemmat eivät ole saaneet päättää lapsen nimeä, en ole luopunut kasvissyönnistä, en ole suostunut syömään päivittäin kiinalaisessa lääketieteessä suosittuja linnunpesiä, olen jatkanut sekä urheilua että kylmän veden juomista, olen perinneuskomuksia uhaten käyttänyt porakonetta, ja kaikkein pahimpana, en ole suostunut palkkaamaan tuiki tuntematonta kiinalaista nannya asumaan meidän kotiin synnytyksen jälkeen, jotta hän voi hoitaa vauvaa ensimmäisen kuukauden ajan.

Näitä keskusteluja on käyty moneen otteeseen, sekä ihan meillä kotona että appivanhempien ja sukulaisten kanssa, sillä syvään juurtunut ajatus siitä, että suvulla on ikuisesti sananvaltaa lastensa elämään, ei katoa ihan yhdessä yössä. Ajatus ‘hankalasta’ ja ‘liian itsenäisestä’ ulkomaalaisesta miniästä pesii myös helposti iäkkäiden suvun jäsenten mieliin. Joissain kohden ollaan siis päädytty kompromisseihin, ja muun muassa appivanhemmat ovat saaneet keskustella lapsen kiinalaisen nimen valinnasta meidän kanssa, ja suostuttiin palkkaamaan osa-aikainen kiinalainen nanny kahdeksi viikoksi laittamaan ruokaa ja auttamaan siivouksessa synnytyksen jälkeen. Vaikeinta on tietysti se, että suvun näkökulmasta he ovat vain ja ainoastaan avuliaita ja hyväntahtoisia, jolloin heidän on vaikea nähdä, että meidän perspektiivistä monet näistä tarjouksista, varsinkin kun ne on toistuvia, on suorastaan tungettelevan oloisia.

Raskaudesta selviää lääkkeillä, leikkauksella, ja totta kai – rahalla.

Vaikka suomalaisena toki aina muistaa mainita kaikille muille kuinka hienoa on, että meillä on julkinen terveydenhuolto ja erityisesti niin huikea neuvolasysteemi äitiyspakkauksineen kaikkineen, on tämä oikeastaan vasta realisoitunut itselle tämän vuoden aikana. Noin niin kuin muuten aika perusterveenä henkilönä, jonka vähäiset lääkärikäynnit Euroopan ulkopuolella on ollut joidenkin kymppien luokkaa ja usein vakuutuksen korvaamia, on raskausajan hoidon ja synnytyksen hinta tullut vähän järkytyksenä.

Me ollaan varattu lääkäri- ja sairaalakuluihin noin 20,000 Singaporen dollaria, olettaen, että kyseessä on normaali synnytys ilman mitään komplikaatioita. Moni paikallinen maksaa onneksi vähemmän, koska valtio tukee osittain paikallisia synnyttäjiä julkisella puolella. Koska ei-paikallisena synnyttäjänä meidän kulut olisi sekä julkisella että yksityisellä puolella suhteellisen samankaltaisia, me käydään yksityisellä lääkärillä ja synnytetään myös yksityisessä sairaalassa. Toki samaten moni paikallinen maksaa myös paljon enemmän kun me, sillä täällä on tavallista synnyttää suunnitellulla sektiolla yksityisessä sairaalassa, jos vain rahaa on. Siellä vain katto on rajana siihen, kuinka paljon rahaa voi synnytyksen yhteydessä pistää menemään, sillä pelkkien yksityissviittien hinnat nousee helposti kymmeniin tuhansiin, jonka lisäksi toki maksettavaksi tulee sairaala- ja lääkärikulut.

Rahanmenon lisäksi toinen ongelma oli löytää yksityinen lääkäri, joka ei ensimmäisenä suosittelisi keisarinleikkausta. Singaporessa noin puolet synnytyksistä on keisarinleikkauksia, joista suurin osa tapahtuu elektiivisesti yksityisissä sairaaloissa. Verrokkina Suomessa keisarinleikkauksia on alle 20% synnytyksistä. Lisäksi Singaporessa yleisesti lääkärit tuppaavat tarjoamaan aika vahvoja troppeja pieniinkin vaivoihin, kuten vaikkapa antibiootteja heti mihin tahansa nuhaan tai patistavat röntgenkuvien ottoon ihan tavallisen nyrjähtäneen nilkan takia. Useamman kuukauden etsinnän jälkeen onneksi löydettiin mieluinen lääkäri, joka on erityisesti profiloitunut luonnollisen synnytyksen kannattajana Singaporessa.

Erikoiset uskomukset ja tulevaisuuden haasteet

Toki on vaikeaa verrata raskausaikaa Euroopassa tai vaikkapa Suomessa tähän Singaporessa vietettyyn kahdeksaan kuukauteen, sillä kokemusta on vain toisesta. Mutta ainakin täällä suunnassa tietotaso raskaudesta tuntuu olevan hämmentävän alhainen, ja ajatukset tuntuvat jakautuvan kahteen ääripäähän: joko raskauden ainoa ns. oire on kasvava vatsa ja that’s it, kaikki muu toimii normaalisti; tai sitten raskaus hyvin nopeasti johtaa yleiseen kyvyttömyyteen, jossa autosta pois kipuaminen, portaiden nousu tai kauppakassin kantaminen on ylivoimaisia tehtäviä. Välimaastoa löytyy ihmeellisen vähän, ja iso osa raskauspeloista liittyy edelleen vahvasti taikauskoon.

Muun muassa kaikennäköisten remppahommien hoito kotona ei saisi osua samaan hetkeen raskauden kanssa, ja jos jotain on pakko tehdä, niin raskaana olevan henkilön pitäisi poistua paikalta mahdollisimman kauas. Meillä kävi juurikin yksi remppamies katsomassa keittiön ikkunaa, joka me halutaan vaihtaa, ja hän oikein pyytämällä pyysi, että minä en olisi asunnossa sen päivän aikana, kun ikkuna vaihdetaan. Syynä siis se, että pelätään sikiön saavan fyysisiä vammoja remonttihommien läheisyydessä. Samoin hautajaisiin osallistuminen on aivan ehdoton no-no, ja jopa mun paikallinen puoliso, joka ei ole erityisen taikauskoinen, ei halunnut missään nimessä mun tulevan mukaan hautajaisiin, joihin hän osallistui itse pari kuukautta sitten. Tähän liittyy ajatus siitä, että kuolleen henkilön sielu saattaa siirtyä syntymättömään lapseen, ja tämä pelko erityisesti elää vahvana sekä vanhemman että nuoremman sukupolven mielissä.

Nyt raskausaika lähenee loppuaan, ja ehkä suurin osa tämän ajanjakson haasteista ympäristöön liittyen on loppusuoralla. Meillä on nyt hyvä lääkäri, isoimmat kompromissit on saatu puolison perheen kanssa kasaan, ja heille on myös käynyt selväksi, että mun ei tarvitse noudattaa kaikkia heidän toiveitaan. Kuitenkin meille on hyvin selvää, että samankaltaisia ongelmia tulee luultavasti vastaan entistä enemmän lapsen synnyttyä, sillä kahden kulttuurin perheessä ehkä sukulaiset on niitä, joille on eniten epäselvää, miten asiat meidän mielestä kuuluu hoitaa. Toivotaan kuitenkin, että ajan myötä kaikki asiat saadaan selvitettyä!

Jos kulttuurierot kiinnostaa enemmänkin, pääset lukemaan tästä Veran postauksen kulttuurieroista Kiinassa, tästä Johannan postauksen kulttuurieroista Portugalissa, ja tästä Mintun postauksen kulttuurieroista Venäjällä! Meitä kaikkia pääset seuraamaan lähemmin instassa @muumaamandariini, ja mua henkilökohtaisesti @sarafromfinland.