PORTUGALISSA ASUMINEN: 10 OUTOA FAKTAA

Portugalissa asuminen

Olen asunut Portugalissa yhteensä melkein kuusi vuotta. Kaikenlaiseen on siis vuosien varrella jo ehditty tottua, mutta halusin listata muutaman asian, joka jaksaa Portugalissa yhä ihmetyttää, naurattaa, kummastuttaa tai jopa ärsyttää.

Kaikenlaisia kommelluksia on tietysti matkan varrelle myös sattunut, joten eiköhän käydä outouksien kimppuun. 😄

KYMMENEN OUTOA FAKTAA PORTUGALISTA

1. Hylätyt talot

Portugalissa on lukuisia hylättyjä taloja, jotka näkyvät jopa suurkaupunkien ja suosittujen rantakylien infrastruktuurissa. Esimerkiksi Lissabonissa asuin palaneen talon vieressä ja nyt, asuessani Costa da Caparican rantakylässä, on lähiympäristössä useita hylättyjä taloja. Talot ovat usein vanhoja ja raunioituneita tai selkeästi palaneita. Eniten tässä ihmetyttää se, että asunnot maksavat täällä maltaita. Naapurustossani on ollut taloja myynnissä 500 tuhannesta 2 miljoonaan. Ja silti, niiden vieressä lepää täysin hylättyjä ja raunioita taloja. Paikkalisten ystävieni mukaan ei talon perijöillä ole luultavasti varaa ja aikaa tehdä taloille mitään, tai perijöitä on useampi eikä sopuun päästä.

Hylätty talo Portugalissa

2. Ovet ja logistiikka

Portugalissa ovet avautuvat sisälle päin, eivät ulospäin. Tämä tarkoittaa sitä, ettei eteisessä tai muutenkaan ovien läheisyydessä voi oikein pitää mitään, sillä ovi pitää saada auki. Ei kai se kovin paloturvallistakaan ole. 😀 Ovet ovat usein myös vanhoja puisia ovia jotka turpoavat kesähelteillä ja avaimet vanhoja ja ruosteisia – tarkoittaen, että usein pitää oppia joku niksi temppu, miten oven saa auki avaimella. Fun fact, olen jäänyt lukkojen taakse kuumeessa, kun suljin huoneeni oven. Olin asunut asunnossa jo ainakin puolisen vuotta, enkä siis edes tiennyt että ovi voi mennä lukkoon, eikä avainta siihen ollut. Seuraavana päivänä, korjaaja tuli rikkomaan lukon, jotta pääsin huoneesta ulos. Samantyylinen juttu kävi ystävälleni, joka taas päinvastoin ei päässyt huoneeseensa sisälle, vaan joutui jäädä asunnon eteiseen yöksi. Ystäväni ulko-ovi on myös turvonnut niin, ettei avain yhtäkkiä käynyt lukkoon.

3. Roskat ja kierrätys

Roskat heitetään kadulle ja vaikkakin kierrätystä jonkin verran harrastetaan, roskisten vähäisyys saa ihmiset heittämään roskat minne sattuu. Roskisten viereen heitetään ihan kaikkea: huonekaluja, patjoja, vaatteita. Olenpa nähnyt valtavan ihmiskokoisen hampurilaisenkin. 😀 Outoa on mielestäni myös se, että muovit ja metallit laitetaan samaan roskikseen. Nämä sitten erotellaan painon mukaan ja pestään (joten näitä ei tulisi pestä kotona).

4. Sosiaalinen rohkeus ja ystävällisyys

Toisia autetaan. Toisten ihmisten auttaminen on mielestäni ihan eri tasolla kuin Suomessa. Ketään ei pelota puuttua tilanteeseen, jos joku kaatuu, on sokea, tai muuten vain tarvitsee apua. Kaduilla, rannoilla, ja puistossa puhutaan helposti tuntemattomille ja naapuria ja pienemmässä paikassa ohikulkijaakin moikataan ja saatetaan pysähtyä juttelemaan. Naapurini puhuvat minulle usein (portugaliksi) ja usein joku tuntematon tulee juttelemaan tai vähintäänkin tervehtii, kun poistun kotoa.

5. Rantakulttuuri

Rannoilla ollaan Portugalissa koko perheen tai ystävälauman kesken aamusta ilmaan. Mukaan tuodaan retkituolit, aurinkovarjot ja kylmälaukut. Evääksi syödään kylmälaukun kätköistä usein kanaa ja ihan kunnollista kotiruokaa tai leipiä – ja kaljaa. Rannalla kävelee aina myyjiä, jotka myyvät paikallisia munkkeja. Rannalla kuuleekin lähes poikkeuksetta “bola, bolinha” kun myyjät kävelevät ohi kylmälaukkuineen. Rannalle keräännytään usein perheen tai ystäväporukan kesken, ja usein saa kuulla myös naapureiden kajareista pauhaavaa musiikkia.

Ranta Portugalissa

6. Alkoholin käyttö

Alkoholi maksaa yleensä saman verran tai jopa vähemmän kuin alkoholiton. Alkoholin käyttö on myös paljon rennompaa ja usein lounaalla jo juodaan alkoholia. Kaduilla, rannoilla ja muilla julkisilla paikoilla juominen on myös yleistä.

Portugalissa myös tykätään juhlia kunnolla. Esimerkiksi läpi kesäkuun kestävät Santos Populares -juhlat täyttävät Lissabonin vanhan kaupungin Alfaman kadut, baareista voi ostaa ulos missä tahansa ja ihmiset nauttivat musiikista ja kylmistä juomista niin rannalla, puistoissa, kaduilla, kuin baareissakin.

7. Ruoka- ja ravintolakulttuuri

Portugalissa illallinen syödään Etelä-Eurooppalaiseen tapaan myöhään, ja ravintolat ovatkin kiinni siesta-aikaan, yleensä klo 15-19 välillä. Paikallisessa ruoassa mausteita tai kastikkeita harvemmin käytetään sen suuremmin. Vauvat ja lapset keikkuu ravintoloissa mukana perheen kanssa ilta myöhään, ja se on täysin normaalia.

Allergioita ei Portugalissa oikein ymmärretä ja helposti annoksesta löytyy asioita, kuten pähkinöitä, vaikka pyytäisi sen ilman. Gluteeniton ja vegaani ovat yhä ihmesanoja, joskin trendikkäiden kahviloiden ja vegaanipaikkojen määrä on koko ajan enemmän ja enemmän kasvussa, mutta paikallisravintolassa saa usein tyytyä ranskalaisiin tai salaattiin.

Ruokakulttuuri Portugali

8. Hometalot ja paloturvallisuus

Asunnot ovat talvisin usein kylmiä ja kolkkoja. Asunnoissa ei ole kunnon eristyksiä, eikä tuplaikkunoita nää juuri koskaan. Sähkölaskut huimaavat päätä, kun lämpöpatterit hohkaavat lämpöä öisin. Tästä tietysti syntyy loputon kierre, sillä ilmankosteus on niin suurta että home alkaa kasvamaan seinissä ja tavaroissa ja talven sateet saattavat paljastaa jopa mustan homeen seiniltä. Onneksi omassa asunnossani ei suurta huolta tästä tällä hetkellä ole, mutta Lissabonissa asuessani on seinäni olleet talvella selkeästi homeessa.

Paloturvallisuutta ei juurikaan mietitä. Palohälyttimet eivät ole pakollisia, enkä ole sellaisia nähnyt juuri missään. Palotikkaitakaan ei pahemmin näy, ja niin kuin alussa kävi ilmi, ovet kääntyvät sisäänpäin.

9. Fyysinen läheisyys ja poskipusut

Portugalilaisilla henkilökohtainen reviiri on yleisesti pienempi kuin suomalaisilla ja fyysinen läheisyys yleisempää. Itse pidän fyysisestä läheisyydestä tuttujen kanssa, mutta täysin tuntemattoman henkilön kaveeraus liian lähellä voi tuntua toisinaan ahdistavalta. Paikallinen poskipusu kulttuuri on kuitenkin mielestäni ihan jees, eikä minua haittaa poskipusutella tuntemattomia. Poskipusut eli ”Beijinhos” annetaan kummallekin poskelle aina tervehdittäessä, ja tämä tehdään myös tuntemattomien ihmisten kanssa. Yleisesti portugalilaiset ovat mielestäni avoimempia, sosiaalisempia ja rohkeampia kuin suomalaiset – ja sehän tällaiselle sosiaaliselle ja avoimelle mimmille sopii! Deittailu ja uuden ihmisen tapaaminen myös helpottuu, kun ei tarvitse miettiä soveliasta tapaa tervehtiä – jos kyseessä on portugalilainen, vastaus on poskipusu molemmille poskille. Soppa syntyy kuitenkin, kun kyseessä on Portugalissa asuva expat, jolloin kaikki on jälleen mahdollista!

Lisää deittailusta Portugalissa voit lukea täältä. 

Lisää pusukulttuurista ja muista portugalilaisista kulttuurieroista voi lukea kaimani Johannan postauksesta täältä! 

Talk to each other pretend its 1995

10. Se, ettei oikeastaan mikään enää ihmetytä

Outouksia miettiessä ja ihmetellessä, pohdin, ettei mikään oikeastaan enää ihmetytä, ja nämäkin piti miettimällä miettiä. 😀E i ihmiskokoinen hampurilainen roskienkeräyspisteellä, ei tyhjät talot, eikä oikeastaan yhtään mikään. Mutta näitä on silti välillä hauska pohtia, ja miettiä mikä kaikki onkaan eri tavalla kuin kotimaassa.

Lisää asumisesta Portugalissa voit lukea täältä: 

Portugalissa asumisen plussat & miinukset

Elämää Portugalissa: miltä arkeni näyttää?

Millaiset asiat ihmetyttävät sinua yhä asuinmaassasi? Kommentoi alle tai instagramissa @muumaamandariini

2 comments

  1. Mikko / Matkalla Missä Milloinkin

    Tuo hylätyt talot kyllä ihmetyttää. Miksei niitä myydä jos ei ole aikaa tai varaa, ja eikö verot makseta kuitenkin? Hyviä juttuja nostot esiin, ja onhan nuo aikamoista eroja Suomeen!

    Vastaa

  2. Itävallan ABC: paikkoja, porukkaa ja perinteitä

    […] erikoisuuksista ympäri maailmaa, kurkkaa esimerkiksi Singaporen ruusut ja risut á la Sara sekä Portugalin omituisuuksia Johanna P:n […]

    Vastaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *