OPISKELU VENÄJÄLLÄ – KEPPIÄ JA PORKKANAA?

Kuka lähtee opiskelemaan yliopistoon kielellä, jota ei puhu? Millaista on opiskelu yliopistossa Moskovassa? Miksi keskeytin opintoni?

Olin innoissani uudesta mielenkiintoisesta ajanjaksosta Venäjällä ja samaan aikaan varautunut pahimpaan, kun täytin yliopistohakemusta. Silti tämä kokemus ei vastannut mitään mitä olisin pystynyt kuvittelemaan.

Meillä asuu saman katon alla kaksi hyvin erilaisen kokemuksen omaavaa ihmistä, toinen totesi toisen kurssin aikana, ettei tämä ole hänen paikkansa ja toinen hakee parhaillaan jatkamaan opintojaan maisteriksi Venäjälle. Kuitenkin siitä millaista on opiskella Venäjällä ulkomaalaisena ja sen vaikeudesta, olemme yhtä mieltä.

Hinnasto ja hakeminen

Opiskelimme molemmat venäjän kielellä, joka mahdollisti meille budjetti paikalla opiskelun. Venäjä myöntää joka vuosi rahoitus paikkoja eri maiden opiskelijoille. Vuonna 2016 paikkoja annettiin suomalaisille 25. Hakijoita oli Suomesta vain kymmenkunta. Muille maille paikkoja annetaan useita satota. Venäjä myöntää budjetti paikkoja myös venäläisille nuorille, näistä käydään kova kilpailu, joissa arvosanat ja erilaiset meriitit painavat vaakakupissa eniten.

Opiskelu yliopistossamme maksaa lukuvuodelta n. 6000 euroa. Monen venäläisen sekä ulkomaalaisen opiskelijan tarina on se, että vanhemmat haluavat nuoren opiskelevan korkeakoulututkinnon, joten maksavat suuria summia lastensa opinnoista. Yleensä näissä tapauksissa vanhemmat päättävät mitä lapsi opiskelee ja se on täysin nähtävissä opiskelukulttuurista.

Hakeminen oli yksi iso paperisota, eikä suomalaisena halvimmasta päästä. Kaikki paperit tuli kääntää venäjäksi, jonka vuoksi kustannukset nousevat helposti useisiin tuhansiin, paperien määrän ollessa valtava. Hakeminen erosi siis hieman esimerkiksi yliopistoon hakemisesta Macaussa.

Hakemiseen tarvittiin:

• Hakemus, joka täytettiin netissä.
• Kaikki mahdolliset koulutodistukset
• Motivaatio kirje
• Todistukset erilaisista saavutuksista (esim. urheilusaavutukset)
• Terveystarkastus ja todistus
• Hiv- testi ja todistus

Millaista on opiskella Venäjällä?

Käydään läpi yleisesti, millaista on opiskella Venäjällä. Tämä tieto perustuu täysin siihen, mitä oli opiskella meidän koulussamme. Emme tiedä miten käytännöt eroavat yliopistojen välillä.

Aloitimme mieheni kanssa opiskelemaan yhtä aikaa molempien käydessä ensimmäisenä valmistavan vuoden, jossa opiskelimme venäjän kielen lisäksi myös muita aineita, näillä valmisteltiin opiskelijaa yliopisto elämään. Näitä aineita olivat mm. Venäjän historia, yhteiskuntaoppi ja liikunta (venäläiset ovat sporttista kansaa). Olin ajatellut valitessani kansainvälisen yliopiston, että siellä puhutaan englantia. Hyvä vitsi. Ensimmäisestä päivästä lähtien sain opetella uusia sanoja ja käsiliikkeitä. Koulumme kansainvälisyys näkyi lukuisissa eri kansallisuuksissa, oppilaita on maailman joka kolkasta. Eniten ulkomaalaisia opiskelijoita tulee Aasian maista, Afrikasta sekä Etelä-Amerikasta.

Yliopistossamme, joka on nimeltään RUDN – Kansojen ystävyyden yliopisto, opiskelu eroaa hyvin paljon perinteisestä suomalaisesta yliopistosta. Opiskelemme puolen vuoden jaksoissa, jolloin kursseja käytäväksi tulee lukukautta kohden 7-8. Tämä on kohtalaisen paljon, sillä opinnot perustuvat siihen, että opiskelija kerää lukukauden aikana erinäisistä asioista pisteitä, joiden avulla läpäisee kurssin. Mitä suurempi pistemäärä kurssin lopussa, sitä parempi numero. Suurella pistemäärällä kurssin lopussa voit välttää lopputentit ja saada automaattisesti kiitettävän.

Opintojen sisältö

Pisteitä kerätään aktiivisuudesta, kotiläksyistä (joita tulee paljon), tunneilla käymisestä, esitelmistä yms. Opettajat määrittelevät pistemäärät henkilökohtaisesti, joten toisella kurssilla pisteitä voi saada helposti suuren määrän kokoon, kun toisella joudut tekemään valtavasti töitä vain päästäksesi läpi. Voisi sanoa, että yliopisto elämä muistuttaa hyvin vahvasti suomalaista peruskoulua, mutta vain huomattavasti suuremmilla vaatimuksilla.

Opettajien kanssa ollaan tekemisissä paljon, minkä vuoksi he oppivat tuntemaan jokaisen oppilaan. Tässä on myös huonot puolensa, sillä poissaolojen sattuessa he vaativat tietää missä olet ollut. Hyvä syy harvoin kelpaa vaan poissaoloihin täytyy olla dokumentti, josta selviää olinpaikkasi. Vanhemman ikäpolven opettajat vaativat kunnioitusta heidän astuessaan luokkaan, jolloin oppilaat seisovat tervehtiessään opettajaa.

Muiden töiden lisäksi lukuvuoden aikana kirjoitetaan yhdestä kahteen kurssi työtä, jotka vastaavat laajuudeltaan opinnäytetyötä. Lisäksi joka vuonna tehdään lyhyt työharjoittelu.

Kurssit

Kurssit annetaan opiskelijoille suoraan, hyvällä tuurilla voit valita kahden valinnaisen kurssin välillä kumpaan menet mieluummin. Tämä on tietysti hyvä juttu, sinun ei tarvitse käyttää aikaa pähkäillen opinto polkuasi. Tässä tulee esiin kuitenkin myös yliopiston joustamattomuus. Jokaiselle kurssille on vain muutama uusinta kerta, joiden puitteissa koe täytyy saada läpi. Jos opintojesi alussa sinulla on 40 luokkakaveria, ei ole epätavallista, että opintojen päättyessä luokkanne on kutistunut alle 20 ihmiseen.

Jos yksikin kurssi on lukuvuoden jälkeen hylätty, sinulla on pian kengän kuva takapuolessa.

Lisäksi koulussamme rakastetaan antaa opiskelijoille kursseja, jotka eivät liity opiskeltavaan aineeseen mitenkään. Olemme opiskelleet ensimmäisenä vuonna molemmat kurssin, josta muistan vain miten evakuoidutaan palon sattuessa. Ekonomistit opiskelevat filosofiaa ja psykologit kauppatieteitä. Eikä unohdeta pakollista liikuntaa kahtena ensimmäisenä vuonna. Kuten sanoin, venäläiset ovat sporttista kansaa.

Vaikka vaatimukset ovat kovat, koulivat ne sinusta erinomaisen spelialistin. Opettajillamme on paljon tarjottavaa, he ovat opiskelleet paljon ja työskennelleet korkeissa viroissa. Venäjällä opiskelun jälkeen et varmasti pelkää yhtään mitään. Jokainen päivä voi olla suuri taistelu, mutta se onnistumisen tunne, sitä ei voita mitään. Kun opettaja vaatii sinulta kuun hakemista taivaalta ja hänen yllätyksekseen toimitat sen hänelle.

Luokkasi tulee sinulle todella läheiseksi, sillä vietätte yhdessä paljon aikaa ensimmäisen parin vuoden aikana ennen erikoistumista. Yliopistossamme ei ole samanlaista juhlimisen kulttuuria kuten Suomessa, sillä moni ensimmäisen vuoden opiskelija on alaikäinen vielä opintojen alkaessa. Seminaarit vietetään yhdessä oman luokkasi kanssa, luennoilla ollaan koko vuosikurssin voimin. Ulkomaalaisten määrä luokassa on vaihteleva.

Kuinka vaatimusten kanssa pärjäävät opiskelijat?

Venäjällä kukoistaa lunttauksen kulttuuri. Muistan kauhistelleeni tätä ensimmäisinä päivinä ja vannoneeni etten ikinä sorru samaan. Meni pari kuukautta ja opettelin kaikista hienovaraisimpia taitoja löytää tietoa opettajan huomaamatta.

Monet opettajat tekevät lunttaamisesta hankalaa, mutta venäläinen nuori on kekseliäs. Olen kuullut ja nähnyt mitä erikoisimpia tapoja löytää tietoa. Kokeita ja läksyjä jaetaan luokan kesken. Jos omat rahkeet eivät riitä tiedon etsimiseen tai muuten vain ei huvita, on aina mahdollisuus ostaa koe, esitelmä, kotiläksyt, kurssityö. Näitä varten on perustettu yrityksiä, jotka myyvät apuaan opiskelijoille. Lopulta opiskelijan tulee itse valita, ottaako kaiken tämän avun vastaan vai yrittääkö itse.

Ainiin eikä unohdeta vallalla olevaa pientä kovistelua ja uhkailua, jota tehdään vain jotta saadaan nämä nuoret työskentelemään. Monen kurssin alussa ladotaan pitkä nippu vaatimuksia ja tehtäviä kurssin suorittamiseksi. Lopulta moni opettaja tulee kuitenkin paljon vastaan. Suomalaisena minun oli hankala välillä erottaa, milloin uhkaillaan ja milloin on tosi kyseessä. Tämän vuoksi stressi käyräni oli kokoajan punaisen puolella. Mieheni uhattiin erottaa pari viikkoa sitten, sillä hänellä oli yksi kurssityö roikkumassa. Joko työ pakettiin parissa päivässä tai kengän kuva takapuoleen. Otetaan vielä huomioon, että mieheni valmistuu kahden kuukauden kuluttua ollen luokkansa parhaimmistoa.

Meille on selitetty opiskelu kulttuuria venäläisten perusluonteella, joka on laiskanpuoleinen. Ihan kaikki jätetään viime tippaan ja monesti sen viimeisen rajan ylikin. Kun uhataan erottamisella, tulee moneen opiskelijaan liikettä ja työt kyhätään kasaan ennätysajassa.

Millaista opiskelu on käytännössä?

Mieheni on menestys tarina, joka näyttää konkreettisesti mitä apua on koulumme tavasta pistää opiskelija opiskelemaan. Lähtötilanne Suomessa oli ollut seuraava: hän oli opiskellut merkonomiksi ja ollut viimeiset vuodet töissä tehtaissa. Motivaatio opiskeluun oli korkealla, sillä työ tehtaassa ei ollut loppuelämän haave. Henkilökohtaisesti en olisi ikinä uskonut, että ammattikoulun keskiverto opiskelijasta tulisi yliopistossa Venäjällä luokkansa paras. Hänen kaikki numeronsa ovat kiitettäviä. Niiden eteen on viimeiset vuodet tehty valtavasti töitä, vietetty unettomia öitä ja istuttu kirjojen ääressä lukemattomat tunnit.

Minun tarinani

Joka on hieman toisenlainen enkä rehellisesti tiedä mistä edes aloittaa.

Suomalaiseen opiskelutyyliin tottuneena olin pienen shokin vallassa ensimmäiset viikot. Mun kolmen vuoden opiskelu uran aikana olin lähdössä maitojunalla kotiin lähes joka viikko. Venäläinen opiskelu tyyli kannustaa opiskelijoita aktiivisuuteen, monesti sinua pyydetään vastaamaan vaikket olisi edes viitannut. Tämä jos mikä sai suomalaisen ujon tytön paniikin valtaan. Valmistavana vuonna ryhmämme koostui pienestä ulkomaalaisten ryhmästä ja vastaus vuoro annettiin jokaiselle vuorollaan. Alku jännityksen jälkeen ymmärsin sen olevan tehokas keino oppia.

Hyvin harvoin meille puhuttiin englantia, sanat käännettiin selittämällä ne mahdollisimman yksinkertaisesti venäjäksi. Opettajinamme toimivat kaksi todella herttaista vanhempaa naista, jotka tarpeen tullessa pistivät luokkalaisiamme kuriin. Ryhmämme kesken puhuimme englantia, mikä tietysti hidasti oppimista. Olimme luokkani kanssa tiivis porukka, mutta valitettavasti suurin osa heistä jätti opinnot Venäjällä.

Ensimmäisen vuoden viimeisinä viikkoina olin tunneilla paljon yksin, sillä muut olivat henkisesti kirmanneet jo kesälaitumille. Minä tunnollisena suomalaisena istuin kaksin opettajan kanssa. Tässä vaiheessa kieleni koki suuren harppauksen eteenpäin, sillä sain käytännössä yksityisopetusta.

Oikeat opintoni alkavat

Lopulta sain suoritettua valmistavan vuoden loppuun kiitettävin arvosanoin ja edessä seisoi opintojen aloitus psykologian tiedekunnassa. Jos olin ollut shokissa edellisvuonna, olin nyt kauhun ja hämmennyksen välimaastossa. Luokkani oli täynnä auttavia käsiä mutta venäjän kielen taitoni oli karannut Suomessa vietetyn kesän aikana. Tuntui, että sai opetella kaiken alusta. Vaatimusten, tehtävien ja stressin lisääntyessä migreenit alkoivat nostaa pikkuhiljaa päätään. Jo edellisvuonna olin kärsinyt niistä enemmän kuin normaalisti mutta ”päiväkodin” jäädessä taakse, ne jysähtivät kerralla päälle. Hiljalleen jäin luokastani jälkeen ja marraskuussa päätin viheltää pelin poikki ottamalla ensimmäisen ”sairasloman”. Venäjällä kurssien vähentäminen ei ole mahdollista, ainut tapa saada opintoja myöhemmin jatkettua on ottaa loma, joka on vuoden mittainen. En ollut valmis heittämään hanskoja tiskiin, mutten halunnut roikkua mukana ymmärtämättä ja oppimatta mitään.

Seuraavana syksynä aloitin tunnit uuden luokan kanssa. Ensimmäinen lukukausi meni totutellessa ja opetellessa kieltä taas alusta. Nyt tiesin kuitenkin mikä minua odotti ja yritin ottaa rennommin. Taistella sai silti joka päivä ja etenkin kokeiden aikaan. Uudessa luokassani oli ihania ulkomaalaisia, joiden kanssa kannustimme ja autoimme toinen toisiamme. Yhdessä koitimme selviytyä viikosta toiseen. Mikä voittaja fiilis olikaan saada ensimmäinen vuosi pakettiin hyvillä arvosanoilla. Se ehkä vaati yhden kurssityön oston, muutamia unettomia öitä ja migreenin täytteisiä päiviä. Vuoden aikana kyseenalaistin monta kertaa paikkani yliopistossa sekä pääaine opintoni.

Tuli seuraava syksy, muutimme uuteen asuntoon ja kummallisia oireita alkoi ilmestyä opintojen alkaessa. Nyt nämä oireet ovat saaneet selityksen homeisesta asunnosta, mutten silloin osannut kuvitella, että uudessa asunnossamme voisi olla hometta. Kerkesin opiskella marraskuuhun asti muiden mukana, kun jäin ensimmäiselle sairaslomalleni. Sairasloma jatkui ja olin jo päättänyt jättää opinnot kesken. Dekaani ja tuutori puhuivat minut ympäri. Seurasi toinen vuoden mittainen sairasloma, joka alkaa tulla päätökseensä.

Sairasloman aikana konkretisoitui se, etteivät yliopisto opinnot Moskovassa ole minua ja päätäni varten. Silti kaiken jälkeen suosittelen Venäjälle opiskelemaan lähtöä täydestä sydämestäni. Vaikkei opintoni menneet kuin Strömsössä, sain kuitenkin uuden kotimaan, opin kielen ja toisaalta löysin sen oman tieni.

Koulustamme on valmistunut monia suomalaisia lääkäreitä, hammaslääkäreitä sekä kohta yksi ekonomisti. Psykologi jää vielä odottamaan vuoroaan.

Oletko opiskellut ulkomailla yliopistossa? 🙂 Jaa mulle kommentteihin missä ja kuinka se erosi suomalaisesta yliopistosta. Haluaisitko joskus opiskella ulkomailla? Tuu höpöttämään lisää muumaamandariini tilille instagramissa tai henkilökohtaiselle minttumari tililleni.