OPIN PUHUMAAN VENÄJÄÄ SUJUVASTI VUODESSA – MITEN?

En ole ihan varma, mikä oli päällimmäisenä syynä venäjän kielen opiskelun aloittamisella. Ehkä ensimmäinen matkani Moskovaan ja päätä pahkaa rakastuminen, maahan ja no ehkä vähän mieheen. Olisinpa tiennyt mihin seikkailuun se minut vie.

Luin Veran postauksen kiinan kielen opiskelusta ja inspiroiduin jakamaan omaa polkuani venäjän kielen opiskelussa ja omia vinkkejäni, miten ihmeessä oppia puhumaan sujuvasti venäjää.

Venäjän opintojen aloitus

Aloitimme yhdessä poikaystäväni kanssa Jyväskylän aikuislukiossa tunnit. Meidän opettajamme on yksi merkittävimpiä inspiraation lähteitä ja osasyy siihen, että täällä asun. En olisi voinut saada parempaa opettajaa ja olenkin melko varma, että toisenlainen opettaja olisi voinut saada aikaan täysin päinvastaisen tarinan.

Olin kuitenkin hyvin kaukana mallioppilaasta. Ensimmäinen puoli vuotta meni hyvin, edistyin kovaa vauhtia mutta sen jälkeen jotakin tapahtui. Oppiminen tyssäsi kuin seinään, mikä oli täysin omaa syytäni. Toisen vuoden opintoja aloittaessani tulimme yhdessä opettajani kanssa päätökseen, että minun oli parasta jäädä luokalleni ja uusia ensimmäisen vuoden opinnot. Olin ollut yksinkertaisesti laiska, enkä täysin ymmärtänyt mitä uuden kielen opettelu vaati. Tämän vuoksi päätös opiskella naapurimaassamme, näyttäytyy erikoisena valintana. Halusin valmistavalle vuodelle varaslähdön, siitä ei vain tullut kovin suuri, sillä näiden vuosien jälkeen osasin vain kirjaimet ja pari hassua sanaa.

En ole ikinä ajatellut, että olisin erityisen hyvä kielissä. Numeroni koulussa ovat olleet hyvän luokkaa, ammattikoulun ruotsista pääsin kirjojen avulla läpi. En tiedä onko muilla ollut samoja kokemuksia, mutta suurin syy ruotsini huonouteen oli sen yleinen leimaaminen ”turhaksi ja noloksi” kieleksi. Minä menin muiden perässä ja jätin opiskelematta.

Muutto Venäjälle – valmistava vuosi

Olin tehnyt jonkun käsittämättömän päätöksen opiskella venäjäksi yliopistossa psykologiaa. Se kuulostaa hullulta kirjoitettuna. Asiassa oli vain yksi pieni mutta. En puhunut venäjää. Niin kuin kerroin, opettajani lukiossa teki kaikkensa, jotta minä olisin oppinut. Kaikista ihmisistä eniten ihmeissään oli varmaankin hän kuullessaan päätöksestäni hakea opiskelemaan kyseisellä kielellä yliopistoon ja vielä muuttaa tähän maahan.

Valmistava vuosi koostui kuuden opiskelupäivän viikoista, jotka varsinkin ensimmäisinä viikkoina täyttyivät täysin kielen opiskelusta. Hieman myöhemmin matkaan tarttuivat muiden aineiden opinnot, mutta pääasiassa keskityimme venäjän opiskeluun. Olihan edessämme vaatimaton prosessi, oppia kieli, joka luetaan yhdeksi vaikeimmista maailmassa, vuodessa.

Ensimmäiset tunnit olin järkyttynyt. Minulle valkeni hyvin nopeasti, että hataralla kahdella sanalla ja aakkosten osaamisella, ei saatu merkittävää varaslähtöä aikaiseksi. Minulle ei yksinkertaisesti puhuttu englantia. Ensimmäisten kuukausien aikana opin sanomaan yhden lauseen naurettavan hyvin – ja ne govorju poruski – en puhu venäjää. Sillä pääsin liukenemaan paikalta milloin missäkin tilanteessa, mikä näin jälkikäteen kuulostaa typerältä.

Olen siinä suhteessa hyvin suomalainen, etten todellakaan ollut innoissani käyttämässä opiskelemaani kieltä. Luokkakaverini koostuivat englantia puhuvista nuorista, mikä jarrutti jokaisen oppimista.  Olimme kuitenkin niin suuren kielikylvyn alaisuudessa, että tahtomattakin kieli alkoi tarttua. Etenkin vuoden lopussa, viettäessäni enemmän aikaa kaksin tunneilla opettajan kanssa, koki puheeni suuria harppauksia eteenpäin. Lähtiessäni kesälomalle, pystyin puhumaan yllättävän hyvin. Osasin vastata kysyttäessä ja keskustelemaan melko kivuttomasti.

Yliopistoon siirtyminen

Yliopistovuosien aikaan kieleni meni välillä eteenpäin, välillä unohtui täysin viettäessäni pidempiä aikoja pois koulusta. Erilaiset käännössovellukset tulivat pelastuksekseni. Puhuin edelleen ystävieni kanssa englantia, sillä se oli helppoa ja mukavaa. Tämä oli yksi kompastuskivistäni ja on toisaalta edelleen.

Venäjän kielen tunnit jatkuivat nyt kahdesti viikossa ja kielenopettajaa vihasimme yhdessä luokkalaisteni kanssa. Olimme enemmän poissa tunneilta, kuin paikalla. Tämä jos mikä näyttää opettajan merkityksen uutta asiaa opiskeltaessa. Jos minulla olisi ollut hänet opettajanani aikuislukiossa, olisin kääntynyt kannoillani ensimmäisen tunnin jälkeen.

Venäjän kielen tunneilla ei ollut suurta merkitystä enää kielen oppimisen kannalta, sillä nyt oppimista tapahtui jokaisella tunnilla. Aiemmassa postauksessani kerroin opiskelukulttuurista Venäjällä, tunnit koostuivat oletuksesta, että kaikki oppilaat ovat aktiivisia. Myös ulkomaalaisilta oppilailta velvoitettiin tätä. Kirjoitimme, keskustelimme, esiinnyimme. Tiedekieli eroaa paljon arkikielestä mutta lopulta sekin alkoi luonnistua.

Nykytilanne

Viime keväänä lähdimme pandemiaa pakoon Suomeen ja kolmen kuukauden suunniteltu pakomatka venähti 8 kuukaudeksi. Palatessani Moskovaan tuntui kuin olisin aloittanut kielen opiskelun vaihteeksi nollasta. Nyt viisi kuukautta myöhemmin puhun tätä suurten kirjailijoiden kieltä oikeasti. En ole ihan varma mikä on aiheuttanut tämän vahingon, ehkä mielenkiintoisen kurssin aloittaminen venäjäksi, uusien ystävien tapaaminen tai minun toimiminen tulkkina ulkomaalaisille ystävilleni. Kielen paraneminen on kuitenkin tuonut suuren muutoksen elämääni Moskovassa ja se on kodin tunne. Ensimmäisenä vuonna valitin useaan otteeseen poikaystävälleni kuulumattomuuden tunnetta. Hän lohdutti minua, että puheen ja ymmärryksen parantuessa, elämä alkaa maistua uudessa maassa paremmin. Silloin tästä miljoonakaupungista tulee kotisi. Ja niin näyttää käyneen. 

Olen tällä hetkellä opiskellut venäjää melkein seitsemän vuoden ajan ja vihdoin voin sanoa puhuvani vapautuneesti. Rakastan puhua venäjää, odotan innoissani, että pääsen keskustelemaan paikallisten kanssa. Olen ylpeä, että olen oppinut tämän upean kielen.

Pari viikkoa sitten minulle lausuttiin suuri kohteliaisuus. Minun luultiin olevan paikallinen, joka on asunut viimeiset vuodet ulkomailla, minkä vuoksi puheessani kuuluu aksentti. Voitteko kuvitella, että joku oikeasti luuli minun olevan venäläinen? Voiko parempaa kohteliaisuutta kuulla?

Kielen opiskelu Venäjällä

Kielen opiskelumme ydin lienee ollut se, ettei muuta kieltä puhuttu. Kuten yllä kerroin, tämä tuli suurena shokkina ihmiselle, jonka taidot olivat nollassa. Jälkeenpäin katsottuna, enemmän oppii tällä tavalla, kuin tankkaamalla sanoja yksitellen.

Alusta asti keskustelimme tunneillamme paljon ja jokainen vastasi vuorollaan. En muista tehneeni yhtäkään sanakoetta tai opetelleeni ulkoa sanoja. Sen sijaan kirjoitin monia tekstejä ja puhuin paljon. Tuntemattomat sanat selitettiin venäjäksi. Tehtävät tehtiin yhdessä. Opettaja saneli tekstejä, joista pääkohdat kirjoitettiin vihkoon ja kerrottiin omin sanoin luokalle. Kotiläksyinä opiskelimme kielioppia, luimme tekstejä sekä kirjoitimme esseitä, jotka myöhemmin esitettiin.

Mielestäni uuden kielen opiskelun kannalta metodit olivat tehokkaita. Venäjällä minunkin kaltainen opiskelija laitettiin opiskelemaan.

Venäjän kieli

Venäjän kieltä puhuu arviolta 275 miljoonaa ihmistä, joista äidinkielenään 165 miljoonaa ihmistä ja se on maailman kahdeksanneksi puhutuin kieli. Se on ollut myös yksi Suomen virallisista kielistä maamme kuuluessa Venäjään.

Jälkeenpäin ajateltuna tuntuu hullulta ajatella, että olen pelännyt niin kovasti puhumista ja virheitä. Olen laittanut poikaystäväni tilaamaan minulle kahvia lukemattomia kertoja, opiskellessani samaan aikaan yliopistossa tällä kyseisellä kielellä, jota olin nyt liian ujo käyttämään. Venäläiset ovat kannustavimpia kuuntelijoita, joita olen ikinä tavannut. En ole kenenkään kuullut missään tilanteessa korjaavan, moittivan tai haukkuvan puhettani. Ensimmäisenä vuonna ystäväni vaimo kehui minua, ettei puheessani ollut kuultavissa aksenttia. Tämähän oli täysi valhe, mutta kolme kuukautta kieltä yliopistossa opiskelleelle tämä hiveli itsevarmuuttani. Joka kerta, kun avaan suuni venäjäksi, saan kannustusta ja kohteliaisuuksia.

S-äänteet

Kun puhutaan venäjän kielestä, tulee lähes jokaiselle mieleen kielen eri s- äänteet. Nämä ovat koituneet kohtalokseni ja kompastuskivekseni, olemmehan Suomessa tottuneet vain yhden äänteen käyttöön. Koita siinä ymmärtää mikä ero on seitsemällä täysin samalta kuulostavalla ässällä. En usko, että teidän tarvitsee ihmetellä kuka sai kuulla eniten huutoa väärin lausutuista sanoista opiskelujen aikana. En vain saa kieltäni taipumaan kaikkiin äänteisiin, ja tämä erottaa puheeni paikallisista.

Nykyään kykenen kertomaan mikä s-äänne sanassa kuuluu, mutta edelleen luettaessa arvaan täysin miten ne kuuluu lausua. Lisäksi, kuten kuka tahansa järkevä aikuinen, olemme keksineet jokaiselle ässälle oman lempinimen. On 3 ja 4-ässä, pirunsarvet ja pirunsarvet hännällä. En toisaalta yhtään ihmettele, miksi minulla on ongelmia niiden lausumisessa.

Kielioppi

Kielioppi on myös yksi murheenkryyni. Tuntuu huvittavalta tällä hetkellä edes puhua siitä, sillä olen oikeastaan unohtanut kaiken. Puhun täysin vahingossa oikein, suurimmaksi osaksi olen yllättynyt, jos osasin käyttää oikeaa sanamuotoa. Ensinnäkin, minkä vuoksi pitää olla feminiini, maskuliini ja neutraali. Ja miksi osa sanoista kuitenkin loppuu samoihin kirjaimiin, joten sinulla ei lopulta ole mitään hajua niiden sukupuolesta. Ainut vaihtoehto on yrittää painaa johonkin mielesi sopukkaan sanan sukupuoli  ja taivuttaa sen mukaan muut sanat oikein. Tätä kirjoittaessani tunnen savun nousevan korvista. Lohdutusta tuo kuitenkin se fakta, että harvoin venäläisetkään osaavat puhua oikein. Oman ongelmansa tai helpotuksen tuo venäjän kielen rikkaus, yhden asian voi sanoa hyvin monella eri tapaa ja eri sanoilla. On jokaisen itse päätettävissä kokeeko tämän helpotuksena vai vaikeuttavana asianhaarana.

Venäjän kielen luoja on päättänyt helpottaa oppimista poistamalla olla-verbin lauseista. Tämä onkin pelastava osuus. Esimerkiksi sen sijaan, että sanoisit Minä olen tyttö, sanot minä tyttö. Yksi sana vähemmän muistettavana. Venäjällä pärjää suppeammallakin sanavarastolla ja harvemmin kukaan välittää miten sana on taivutettu, sinua ymmärretään varmasti. Uskoisin asian olevan näin, sillä tämä on yleensä minun tapani puhua. Tajuan yleensä jälkeenpäin, että nyt saattoi mennä metsään, mutta asia tuli ymmärretyksi.

Venäjän opiskelua suosittelen jokaiselle, sillä se on avain rikkaaseen ja monipuoliseen kulttuuriin. Se on mielestäni yksi maailman kauneimpia kieliä, eikä sen vuoksi ole sattumaa, että aikamme suurimmat kirjailijat tulevat Venäjältä. Meidän naapurissamme on suuri valtio täynnä nähtävää ja koettavaa ja mikä parempi tapa kokea se, kuin heidän omalla kielellään. Voit ymmärtää venäläisiä ja heidän kulttuuriaan vasta puhuessasi heidän kieltään.

Lisäksi, jos minä olen oppinut venäjän kielen, uskon, että kuka tahansa pystyy siihen.

Miten oppia uusi kieli?

Kuten yllä olevasta tekstistä on ehkä käynyt ilmi, en ole ammattilainen. Haluan kuitenkin jakaa kokemukseni perusteella käytännön vinkkejä kielen oppimiseen. Jos olet siis yhtä laiska kielten opiskelija kuin minä, nämä vinkit ovat sinulle.

Kuuntele: Ympäröi itsesi kielellä. Jos opiskelet maassa, jossa kieltä ei puhuta, tuo opiskeltava kieli kotiin. Katso lempisarjojasi, kuuntele musiikkia, podcasteja ja kirjoja. Vain taivas on rajana. Mutta, kuuntele sinua kiinnostavista aiheista, silloin on suurempi todennäköisyys ettet nukahda kesken ja saatat jopa oppia jotain. Matkusta maahan, jonka kieltä opiskelet ja viivy pidempään kuin viikonloppu. Kielen kuuleminen on minulla ollut suurin tekijä oppimisen osalta puheen rinnalla. Minun on helppo omaksua tapoja millä kuulen ihmisten puhuvan. Sen vuoksi puheessani kuuluu se, että asun Moskovassa. Kieleeni on hiljalleen imeytynyt tietynlainen tempo ja intonaatiot.

Puhu: Jos olet yhtä ujo kuin minä käyttämään uutta kieltä, voit hyvin puhua yksin kotona. Selitä aamutoimiasi itsellesi. Mieti bussilla matkustaessa dialogia päässäsi. Muista kuitenkin rohkeus, jos eteen tulee tilanne milloin uutta kieltä voit käyttää, käytä sitä ylpeydellä. Tämä on niitä asioita joissa neuvon tekemään täysin päinvastoin, kuin itse toimin aikanani. Kielesi tulee kokemaan suuria mullistuksia, kun alat käyttämään sitä. Hanki ystäviä tai tutustu uusiin ihmisiin, joiden kanssa voit keskustella. Kiitos teknologian, keskustelukumppaneita on mahdollista nykypäivänä löytää ympäri maailmaa.

Lue: Lue helppoja tekstejä tai ehkä lempikirjaasi, jonka olet jo aiemmin lukenut. Lukeminen auttaa sanavaraston kasvattamisessa ja rikastuttaa kieltäsi, eikä sinun tarvitse opetella sanoja ulkoa.

Kirjoita: Venäjällä uskotaan, että kirjoittamalla tieto menee käden kautta aivoihin ja jää sinne asumaan. Tämän vuoksi kouluissamme on vallalla edelleen ikiaikainen opetusmuoto, jossa opettaja sanelee muistiinpanot. Tässä voi olla jotakin perääkin, sillä kirjoitettaessa joudut pohtimaan ja  etsimään oikeita sanoja sekä erilaisia tapoja sanoittaa ajatuksiasi.

Lopuksi suosittelen kuitenkin myös tunneille menoa. Aion itsekin aloittaa uudelleen venäjän tunnit, sillä haluaisin taas muistaa miksi lause muodostetaan tietyllä tapaa sen sijaan, että arvaan miten se kuuluu sanoa. Ota tunneille mukaan ystäväsi ja tee siitä viikoittainen hauska yhteinen tekeminen.

Toivon, että uuden kielen opintojen aloittamisella, pääset minun tavoin elämäsi seikkailuun.

Mua kiinnostaisi kuulla, oletko opiskellut Venäjää? Haluaisitko oppia puhumaan venäjää? Jaa sun vinkit kielten oppimiseen joko alle tai laita viestiä mulle instagramissa @muumaamandariini tai @minttumari.