OLEN HONG KONGISSA! FIILIKSIÄ AASIAAN PALUUSTA, VAIHTO-OPINNOISTA JA TULEVAISUUDESTA

Tulihan sitä sitten Euroopassa vietettyä kokonainen vuosi ennen kuin Aasia veti jälleen luokseen. Olen oikeastaan aika ylpeä itsestäni. Vuosien varrella on nimittäin tultu nähtyä monia, jotka lähtevät kotimaihinsa ”vain hetkeksi”, mutta jäävät niille teille. Totta kai omassa kotimaassa tai -maanosassa elämä on monin tavoin helpompaa ja rennompaa ja joskus kodin lämmin syli vain on liian tuttu ja turvallinen, jotta sieltä lähtisi taas maailman kolkoille kaduille vapaaehtoisesti. Omassa tapauksessani tiesin kuitenkin, että katuisin jämähtämistä. Nyt on se aika mennä ja nähdä. Ja mikäpä helpompi tapa olisikaan päästä takaisin Aasiaan kuin vaihto-opinnot?

Olen siis tosiaan vaihto-oppilaana Hong Kongissa syyslukukauden 2022 (joskin saimme juuri sähkärin vaihdon pidentämisestä ja tämä houkuttelee kovasti). Jos kysymys ”where are you from?” tuotti ennen hieman päänvaivaa, on se nykyään hämmentävin kysymys, jonka minulle voi esittää. ”Noh siis, olen suomalainen, mutta asuin Macaussa 5 vuotta, joten tunnen Hong Kongin jo aika hyvin. Ja olen täällä itse asiassa vaihdossa Portugalista. Niin, ja asuinhan minä Pekingissäkin reilun puoli vuotta.” Tietystikään en yleensä viitsi antaa näin selventävää vastausta, mutta kun sitten sanon vain yksinkertaisesti olevani suomalainen, tulee myöhemmin vastaan tilanteita, joissa toinen osapuoli hämmästyy tietämystäni paikallisista asioista tai kysyy missä koulussa opiskelen Suomessa ja joudun silti lopulta aina käymään läpi koko lähihistoriani.

Hong Kongissa oleminen tuntuu erittäin luontevalta. En voi täysin kutsua tätä kotiin paluuksi, sillä en ole kuitenkaan koskaan ennen viipynyt täällä pidempää kuin viikon kerrallaan, mutta jollain tasolla tuntuu, kuin olisin taas siellä minne oikeasti kuulun. Macauta ja Hong Kongia voisi vertailla sanonnalla ”same same but different.” Yleisellä tasolla elämä näissä paikoissa on hyvin samanlaista, mutta en tunne paikkoja kovin hyvin, tiedä moniakaan ravintoloita ja joudun turvautua google mapsiin melkeen kaikkialle mennessä. On minulla silti selvästikin ”kotikenttäetu” verrattuna muihin vaihtareihin, jotka törmäävät jatkuvasti kieli- ja kulttuurimuurieihin, eivätkä esimerkiksi uskalla lähteä yksin keskustaan asti (asumme sieltä tunnin päässä).

Korona-aikana Hong Kong ei todellakaan ole paras mahdollinen kohde. Tänne tulemiseen vaadittiin kolme rokotusta, karanteenihotellivaraus (eivät ole muuten halpoja, eivätkä helppoja varata) ja PCR-testi (positiivinen olisi viivästyttänyt saapumista 14 päivällä – olettaen tietysti että saatavilla edes olisi lentoja ja karanteenihuoneita enää lyhyellä varoitusajalla). Kohteeseen laskeuduttuessa sinut pistetään kävelemään lappu kaulassa läpi systeemin, johon kuuluu dokumenttien tarkistusta, sekä PCR- ja RAT-testit (=”kotitesti”). Karanteenibussiin pääset vasta kun RAT-testi näyttää negatiivista. Onneksi nykyään tämä koko prosessi on hyvin nopea, vuosi sitten siinä saattoi mennä jopa koko päivä ja viikkoakin ennen minua kaverilla meni 3 tuntia tuloksia odotellessa. Valkopukuisia työntekijöitä on joka puolella, eikä reitiltä pystyisi poiketa, vaikka yrittäisikin.

Karanteeni kestää enää ”vain” 3 päivää (lyhennettiin juuri viikko ennen saapumistani!) ja sen jälkeen 4 päivän ajan saa liikkua ulkona, muttei mennä kuntosaleille, ravintoloihin, clubeille jne. Ensimmäisen 10 päivän aikana on yhteensä 5 PCR-testiä ja 10 RAT-testiä. Positiivinen tulos lähettäisi suorinta tietä sairaalaan vähintään viikoksi. Monesti mietin, mihin olenkaan itseni taas laittanut. Miksen vain voisi rakastaa palavasti jotain Euroopan maata? Mutta minkäs sille mahtaa. Ja vielä enemmän jopa ihmettelen kaikkia muita kaupungin vaihtareita, jotka ryhtyivät tähän hulluuten ihan ilman mitään ”syytä”.

Eikä elämä ”vapaudessakaan” ole siitä hohdokkaimmasta päästä. Maskipakko on kaikkialla, myös ulkona 35+ asteen helteessä. Qr-koodi systeemi on pakollinen ravintoloissa, clubeilla ja yliopistolla. Vain sinisellä, eli parhaalla koodilla pääsee sisään. Väri riippuu rokotteista, altistumisesta ja ties mistä. Ja mikäli haluaa päästä clubeille, pitää mukana raahata konkreettinen RAT-testi, johon on kirjoittanut oman nimen, päivämäärän ja ajan.

Mutta täällä sitä nyt ollaan. Melkein on jo kuukausi vierähtänyt, mikä on omalla kohdallani erittäin huolestuttavaa. Ensimmäisen vapauden viikon jälkeen tiesin varmaksi, että haluan jäädä. Hong Kongiin muutto on ollut mielessä jo muutaman vuoden ja vähän sen valmistelemisen takia tänne vaihtoonkin tulin. Mutta nyt olen ihan varma asiasta. Täällä näen kotini. Mikään paikka ei ole täydellinen, mutta Hong Kongissa plussat ja miinukset kohtaavat realistisella tavalla. Macaussa on huomattavasti vaikeampi saada töitä ulkomaalaisena, joten se ei ole varteenotettava kotipaikka. Ikävä kyllä. Hong Kong sen sijaan on oikeasti mahdollinen. Viihtyvyyttä lisää myös se, että eräs parhaista Macaun kavereistani on muuttanut tänne.

Olen vitsaillut kaikille, että vaatimattomat suunnitelmani tälle syksylle ovat löytää unelmien työ ja elämän rakkaus. Vitsi, vitsi, mutta kuitenkin, pliis?

Tämän syksyn vietän Lingnan University:ssä. Tämä ei ole Hong Kongin parhaita kouluja ja itse asiassa eräs hongkongilainen sanoi minulle, että mikäli Lingnan on ainoa vaihtoehto, minun ei kannata tulla Hong Kongiin ollenkaan. Mutta se tosiaan oli ainoa vaihtoehto HK:ssa, joten pistin hakupaperit menemään. Koulu sijaitsee rehellisesti sanottuna perseessä ja keskustaan kestää tunnin. Ei maailman pisin aika, mutta itse olen tottunut asumaan kantakaupungissa, 15-30min päässä kaikesta. Alue, Tuen Mun, on hyvin paikallinen, mikä tietysti tavallaan on ihan mielenkiintoista nähdä.

Opiskelen Portugalissa master’s-tutkintoa pääaineenani markkinointi. Täällä sain kuitenkin ottaa vapaasti mitä vain kursseja ja olen keskittynyt toiseen kiinnostuksen kohteeseeni: kulttuuriin. Minulla on seuraavat kurssit: International communication, Getting to yes through negotiation, Thinking like an anthropologist, Mandariini ja Kantoni. Koulun maineesta huolimatta ovat kaikki kurssit todella hyviä ja opettajat mahtavia, jopa keskivertoa parempia. Mandariinikiinaa olen opiskellut jo vuosia ja osaan sitä OK:sti. Kurssi on minulle liian alhainen taso, mutta koska se on korkein tässä jaksossa ulkomaalaisille tarjottava mandariinin kurssi, on se täynnä sujuvasti puhuvia opiskelijoita ja vaihtareita, joiden vanhemmat ovat kiinalaisia. Tämä tuo stressiä, mutta ainakin taitoni kehittyvät nopeasti ja onneksi olen tottunut käyttämään kiinaa elämässä, joten olen sanavalmis. Kantoni puolestaan on alkeiskurssi. Macaussa en ikinä saanut tilaisuutta opiskella sitä, minkä takia olen todella innoissaan kurssista.

Teen vaihto-opiskeluista kokonaisuutena oman postauksensa lukujakson jälkeen, mutta tässäpä päälimmäiset fiilikset alkutaipaleelta. Koska kirjoitan, tai ainakin aloittelen, samaan aikaan graduani Portugaliin, joudun mm. tänä yönä Hong Kongin aikaa 01:45-03:45 osallistumaan Zoom-seminaariin, mikä tietysti on erittäin mukavaa… Onneksi koulu alkaa huomenna vasta 13:30.

Oletko sinä ollut vaihdossa Hong Kongissa tai olet jossain muualla parhaillaan? Kommentoi tai laita viestiä Instagramissa @muumaamandariini tai minulle suoraan @verawinter.