MUUTIN PORTUGALIIN! ALKUTUNNELMIA KULTTUURIN, RANTOJEN JA HALVAN VIININ ÄÄRELTÄ

Tuijotan ikkunasta ulos tätä postausta kirjoittaessani ja on vieläkin vaikea uskoa nuo sanat todeksi: asun Lissabonissa. Vaikka täällä onkin kulunut jo kolme viikkoa ja kodin lähikulmat ja metrosysteemi alkavat käydä tutuiksi, en voi uskoa tosissaan asuvani täällä.

Viime postauksestani onkin jo kulunut aika lailla aikaa, joten tässä pieni katsaus elämääni viimeaikoina. Kesäkuun lopussa saavuin Macausta Hong Kongin karanteenin kautta Suomeen kesäksi. Macaun taakse jättäminen oli todella rankkaa henkisesti. Erityisesti koska rajat ovat edelleen kiinni ulkomaalaisille, joten ei ole mitään tietoa siitä, milloin pääsen taas kakkoskotiini ja tapaamaan kavereita. Sydämeni sykkii Aasiaan ja päätös palata Eurooppaan ei ollut helppo. Mutta koska seuraavana etappinani oli masters-tutkinto, enkä löytänyt Aasiasta itselleni sopivaa koulua, oli se välttämätön.

Vietin kesällä Suomessa reilut kaksi kuukautta perheen ja kavereiden seurasta nauttien. Edellisestä visiitistä oli kulunut jo 1.5 vuotta ja varsinkin korona oli saanut välimatkan Macaun ja Suomen välillä tuntumaan todella pitkältä. Kerrankin Suomen kesä otti minut avosylin vastaan ja saimme nauttia helteistä yli kuukauden ajan. Ilmojen alkaessa vihdoin viiletä elokuussa oli taas aika suunnata Helsinki-Vantaalle. Mutta toisin kuin niin monena vuonna tätä ennen, tällä kertaa en suunnannut kaukolentojen kaukaisille porteille, vaan kohteena oli Lissabon.

Miksi maisteriksi Lissabonissa?

Kun tajusin, etten löytäisi Aasiasta sopivaa tutkintoa, oli aika alkaa kartoittaa Euroopan kouluja. Hirveän pitkän nettisurffailun jälkeen listallani oli neljä kohdetta: Kööpenhamina, Praha, Lund ja Lissabon. Lissabon oli itse asiassa näistä viimeisin, eikä koulu innostanut minua erityisesti. Koko idea Lissabonista oli tullut aika viime tingassa ja muodustunut vain koska Macaun kaverini muuttaessa sinne, tajusin sen olevan olemassa ja yksi vaihtoehto opiskelupaikalle 😀

Kun tuli hakujen aika, oli Lissabon noussut listallani korkealle, koska koulussa oli mahdollisuus kaksoistutkintoon kiinalaisen koulun kanssa ja koska onhan Lissabon nyt aivan ihana kaupunki, eikös? Hain lonkalta myös etelätanskalaiseen kouluun. Kööpenhamina, Praha ja Lund… Noh, en edes päätynyt lähettämään hakupapereita niihin. Tajusin, etten halunnut asua näissä paikoissa, vaikka koulut olivatkin arvostettuja.

Sain hyväksymispäätöksen nykyisestä koulustani, ISCTE Business Schoolista, jo tammikuun lopussa, joten tiesin paikan olevan taattu. Vaikka ajatukseen Eurooppaan paluusta olikin paljon totuttelua, aloin kevään aikana olla aika innoissaan Lissaboniin muutosta. Kuten sanottu, onhan tämä ihan sika kiva paikka! Ja loppujen lopuksi tunsin sydämessäni Lissabonin olevan se kaupunki Euroopassa minua varten, se paikka jossa voisin olla onnellisin juuri nyt. Koulu ei ole mikään maailman tai Euroopan huippukoulu (hyvä kuitenkin), mutta prioritisoin viihtyvyyteni. Portugalissa on tietysti myös yhteys Macauhun, mikä teki paikan tuntumaan jokseenkin tutulta.

Ensimmäiset päivät lissabonilaisena

Saavuin Lissaboniin eräänä tiistaiaamuna. Lentokentällä vastassa oli kämppikseni, juurikin se kaveri Macausta, joka oli muuttanut tänne itse vuosi sitten. Lissabonin korkeat vuokrat yllättivät minut, mutta olimme löytäneet ihan kivan kämpän todella hyvällä alueella ok vuokralla. Kämppiselämä on sujunut vielä odotuksiakin paremmin ja en voisi olla tyytyväisempi, sillä olemme jo tehneet dumplingseja kotona ja suunnittelemme kaupungin kiinalaisten ravintoloiden perinpohjaista koluamista. Molempien huoneiden seinällä on Macaun liput (kaveri siis mannerkiinalainen) 😀

Ennen koulun alkua minulla oli kaksi viikkoa aikaa tutustua uuteen kotikaupunkiini. Luvassa oli siis paljon kävelyä ja nähtävyyksien katselua. Olen käynyt Lissabonissa kolme vuotta sitten, mutta vain päiväseltään, joten vaikka jotkut paikat olikin jo nähty, oli myös paljon uutta.

Kun muutin Macauhun viisi vuotta sitten, en tuntenut koko kaupungista kirjaimellisesti yhtään ihmistä. Lissabonissa tilanne on hieman eri. Kämppikseni lisäksi minulla oli jo kaksi kaverin kaveria, joiden kanssa olin sopinut tapaamiset jo ennen saapumista ja olen nyt treffannut molemmat kahdesti – ihania tyyppejä molemmat. Ja ehkä jotkut teistä lukijoista ovatkin jo huomanneet, mutta Muu Maa Mandariini -tiimistä meitä on täällä Lissabonin ympäristössä nyt yllättäen kolme: minä, Johanna Maldonado ja Johanna Paaso! Meillä olikin perjantaina mandariini-miitti kun kokoonnuimme lasillisille viiniä ja sushibuffaan. Kuka olisi arvannut tämän käänteen kun perustimme blogin keväällä 2020 ja me kolme asuimme aivan eri puolille maailmaa: Meksikossa, Azoreilla ja Macaussa.

Tykkään Lissabonista paljon asuinkaupunkina. Tärkein plussa on tietysti ilmasto – täällä on edelleen päivisin 27c, mikä sopii minulle paremmin kuin hyvin. Olen käynyt lähirannoilla jo kahdesti ja toivottavasti ehdin niille vielä monta kertaa ennen kun säät viilenevät. Rakastan Lissabonin katukuvaa. Värikkäät talot ja katukiveykset ovat toinen toistaan upeampia, eikä kävellessä tule tylsä ympärille katsoessa. Ja kuka voisikaan valittaa kun hyvän pullon viiniä saa alle 4€:lla? Hahah.

Ensifiilikset koulusta

Oppitunteja on ollut nyt viikon verran ja kuinka onnellinen olinkaan, kun meille ilmoitettiin niiden olevan kokonaan lähiopetusta! ISCTE on kansainvälinen koulu, mutta korona on varmaan tehnyt tehtävänsä, sillä pääaineessani n. 80% opiskelijoista on portugalilaisia. Loput ovat Euroopasta (mm. Saksa, Ranska, Luxembourg, Alankomaat, Italia ja vaihtareita edellämainittujen lisäksi mm. Puolasta, Liettuasta, Sveitsistä ja Espanjasta) lukuunottamatta kolmea kiinalaista kaksoistutkinnon tekijää.

Pääaineeni on markkinointi ja kurssit TODELLA mielenkiintoisia. Ensimmäisessä jaksossa opiskelen näitä kursseja: Quantitative Methods for Marketing, Consumer Behaviour and Marketing Research, Distribution Channels, Marketing Communications, Branding ja Strategic Marketing. Opettajat ovat todella hyviä ja osaavat esiintyä, mikä tekee oppitunneista mielenkiintoisia. Heistä monella on myös omia yrityksiä ja kymmenien vuosien kokemusta alalta, joten olen todellakin hyvissä käsissä.

Yllättäen päivät ovat aika lyhyitä ja monesti koulu loppuu jo 11:00. Pitäisi siis keksiä jotain tekemistä iltapäiviksi – elleivät ryhmätyöt vie aivan hirveästi aikaa. Haluaisin opiskella portugalia ja myös jatkaa mandariinin opintoja 😀 Ja olisi kiva tehdä jotain liikunnalistakin. Saa nähdä.

Kirjoitan opinnoista erikseen oman postauksen kun minulla on niistä enemmän kokemusta 🙂 Mutta kuten sanottu, koulu vaikuttaa todella kivalta ja meillä on jo muodustumassa kiva henki pääainelaisten kanssa. Viime viikon torstaina olimme illallisella, jossa olut ja sangria virtasivat ja portugalilaiset laulelivat jatkuvasti juomalaulujaan. Ikävä kyllä minun luokallani oli koulua perjantaina 8:00, kun taas toisella luokalla perjantait ovat vapaita……… No selvittiin siitäkin hengissä. Juuri ja juuri 😀

Siinäpä nyt päällimmäiset kuulumiset Lissabonista. Lisää pääsee näkemään instagramistani @verawinter ja tietysti @muumaamandariini. Oletko sinä käynyt Lissabonissa? Millaiset fiilikset jäi?