MILLAISTA ON OPISKELLA AASIALAISESSA YLIOPISTOSSA?

Valmistuin juuri macaulaisesta yliopistosta neljän vuoden opintojen jälkeen. Tai noh, kiitos koronan, valmistujaisia vietetään vasta lokakuussa ja on vielä hieman auki, pääsenkö itse edes osallistumaan niihin, mutta kaikki kurssit on ainakin tehty loppuun. Viime postauksessa kerroin siitä, miten sattuman ja/tai kohtalon kautta päädyin Macauhun asumaan. Kaikkihan alkoi yhdestä google-hausta, jonka johdosta löysin itseni lopulta opiskelemasta Aasiasta. Tässä postauksessa kerron, millaista oli opiskella aasialaisessa yliopistossa ja kaiken lisäksi käytännössä ainoana ulkomaalaisena. En tietenkään voi puhua kaikkien Aasian – tai edes Macaun – koulujen puolesta, mutta oma kokemukseni on seuraavanlainen.

Hakuprosessi

Opiskelin kandin tutkinnon ”Tourism Retail and Marketing Management” Macao Institute for Tourism Studies -nimisessä koulussa. Hakuprosessi oli ulkomaalaisena opiskelijana erittäin helppo. Hakulomake täytettiin netissä, eikä sitä varten tarvinnut edes tehdä esseestä tai virallista englannin kielen testiä. Ainoat vaikeudet tulivat Macaun vanhanaikaisesta järjestelmästä. Englanniksi käännetty lukion päättötodistus piti olla koulun virallisella paperilla (sellaista ei ole olemassa, onneksi kanslisti löysi jonkun vanhan paperin, jossa oli koulun logo ja pisti siihen vielä leiman) ja hakemisesta piti maksaa n. 20€, joka ei onnistunut helposti verkkopankin kautta. Sattumalta olin menossa reppureissaamaan Kiinaan ja Macau oli yksi etapeista, joten pääsin maksamaan hinnan coolisti käteisellä 😀 Muuten en tiedä, mitä olisin tehnyt. Kellään muulla ulkomaalaisella kaverilla ei ole ollut samaa ongelmaa, lieneekö prosessi muuttunut?

Kesäkuussa minulla oli n. 5 minuuttia kestävä Skype-haastattelu, josta parin viikon kuluttua sain tiedon hyväksytyksi tulemisesta. Ennen koulun alkua piti vielä tarkistaa rokotusasiat kuntoon ja käydä lääkärintarkastuksessa. Lääkäri naurahteli koulun lomakkeessa oleville taudeille, joita ei Suomessa ole ollut ikuisuuksiin ja ruksi ne negatiivisiksi ilman testejä.

Hintataso

Kouluni maksoi n. 3400€ vuodessa, mutta hinta on sittemmin noussut n. 6000€:een. Onneksi itse pääsin koko tutkinnon läpi halvemmalla hinnalla. Kaikki tänä vuonna koulun aloittaneet ulkomaalaiset kaverini saivat stipendit, jotka kattavat koko vuosilukumaksun. Kade! Koululla on oma asuntola, joka pelastaa kaikki ei-macaulaiset kaupungin hintavilta vuokrilta. Asuntolassa jaettu huone maksaa vain n. 120€/kk ja yksityinen huone n. 240/kk€. Näköala ikkunasta on yksi kaupungin kalleimmista.

Oppikirjoja ei käytännössä käytetä ollenkaan, vaan kaikki materiaalit ovat sähköisinä. Lisämaksuja ei siis tule opintojen puolesta, paitsi koulupuvun kanssa. Koulupukua käytetään vain ensimmäisellä luokalla. Settiin kuuluu tytöillä yhteensä neljä paitaa, kaksi takkia, kaksi hametta ja kahdet kengät. En muista hintaa enää yhtään, mutta sanoisin sen olevan ainakin 100€. Tietyillä linjoilla pitää ostaa myös keittiövarusteita.

Koulunkäynti

Pelkäsin etukäteen koulun tasoa. Pelkäsin, ettei se olisi tarpeeksi hyvä, mutta myös, että se olisi minulle aivan liian haastava. Aasialaisista opiskelijoista ja kouluistahan on omat stereotypiansa. Työmäärä oli kieltämättä suuri ja kavereiden mukaan koko Macaun työläin, mutta ei koulu muuten ole erityisen vaikea. Koulupäivät olivat kyllä pitkiä ja parhaimmillaan minulla oli oppitunteja ilta kahdeksaan asti. Koulu alkoi yleensä 8:30 tai 10:00 ja loppui 16:50 tai 18:20. Joskus onnekkaana saattoi saada koko aamun tai iltapäivän vapaaksi ja kahden vuoden ajan koulua oli kokeiluna vain ma-to. Joillain toisilla linjoilla olevat taas olivat koulussa ma-la.

Ryhmäprojektit olivat todella tärkeä osa opintoja ja usein 30-40% kurssiarvosanasta. Jokaisella kurssilla oli vähintään yksi iso ryhmätyö, johon kuului aina esitelmä. Ei ollut tavatonta, että projektissa oli kaksi tai kolme osaa, jolloin myös esitelmiä saattoi olla useita. Yksin pidettäviä esitelmiä oli kai koko tutkinnon aikana kolme. Muistan edelleen sen kauhun tunteen, kun tajusin esitelmien määrän. Koko lukion aikana taisin pitää kaksi esitelmää ja julkisesti puhuminen oli yksi suurimpia kauhujani. Ensimmäiset esitelmät jännittivätkin aivan hirveästi, mutta jo ensimmäisen vuoden loppuun mennessä olin lopettanut niistä stressaamisen melkein kokonaan. Otin esiintymisen henkilökohtaisena haasteena, jossa halusin parantaa taitojani. Viimeisinä kahtena vuotena, kun kaikkien ryhmäläisten ei ollut enää pakko esiintyä, olin silti aina vapaaehtoisena. Pääsin kahdesti pitämään esitelmää myös Macaun turismi-/kasinoalan johtajille.

Kaikki oppitunnit olivat englanniksi, mutta ikävä kyllä englannin taso muilla opiskelijoilla oli yllättävän huono. Opettajat kyllä kaikki olivat joko natiiveja tai englanninkielisissä maissa kouluttautuneita. Moni luokkalaisistani kamppaili englannin kanssa kaikki neljä vuotta, eikä ikinä esimerkiksi käyttänyt hyväkseen koulun resursseja englantinsa parantamiseksi. Moni oli minulle ”kateellinen” siitä, että minulla oli etulyöntiasema kielen kanssa. Vasta ensimmäisen vuoden lopussa monelle selvisi, ettei me Suomessa puhuta englantia, mutta senkin jälkeen heistä oli epäreilua, että minä osasin englantia parhaiten. VAIKKA moni luokkalaisista oli käynyt enkkutarhan tai ollut koulussa enkkulinjalla. Osa opettajista oli turhautuneita liian alhaisesta englannin tasosta, osa palveli massoja ja selitti konsepteja kanttoniksi jättäen minut tietoisasti ulkopuoliseksi.

Luokkakaverit

Luokkalaiseni ja koululaiset muutenkin eivät todellakaan olleet stereotyyppisiä aasialaisia hikareita. Päinvastoin, macaulaiset ovat uskomattoman laiskoja 😀 Tunneilla nukkuminen oli normaalia, eikä luokallani moni panostanut kouluun yhtään. Ensimmäisenä vuonna kaikki eivät edes tienneet, mitä markkinointi on, vaikka se on erittäin tärkeä osa tutkintoamme??? Macaussa paikalliselle on periaatteessa taattu työpaikka koko loppuelämäksi, varsinkin jos on yliopistotutkinto. Moni siis vain haluaa diplomin käteensä, eikä heitä kiinnosta opiskelu. Mannerkiinalaiset olivat yleensä ahkerampia. Macaulaiset/hongkongilaiset ja mannerkiinalaiset eivät yleensä veljeilleet keskenään koulussani johtuen kieli- ja kulttuurieroista ja joskus ehkä myös poliittisista syistä. Omalla luokallani oli vain kaksi mannerkiinalaista, joten meillä ei ole muodostunut klikkejä kotipaikan perusteella.

Luokallani oli kolmen eri-ikäisiä oppilaita, sillä Macaussa joutuu tehdä lukion viimeisen luokan uudestaan niin monta kertaa, että pääsee loppukokeet läpi. Itse olin vanhimpien joukossa, nuorimmat aloittivat yliopiston 18-vuotiaina. Osa luokkalaisista käyttäytyi todella lapsellisesti, melkeinpä Suomen yläasteeseen verrattavasti, osa oli kypsempiä. Macaussa ja Aasiassa yleensäkin asutaan kotona naimisiin menemiseen asti, joten moni ei ollut kovinkaan itsenäinen, eikä selvästi muutenkaan kokenut ”ison maailman meininkiä”. Onneksi löysin oman tyyppistä seuraa luokaltani heti koulun ensimmäisellä viikolla.

Millaista on olla koulun ainoa valkoihoinen oppilas?

Olin koko koulun ainoa Aasian ulkopuolelta tullut oppilas kaksi vuotta ja ainoa länkkäri kolme vuotta. Ja oikeastaan vietin koko tutkinnon ainoana ulkomaalaisena, sillä meillä on kaksi kampusta. 1. ja 2. luokka ovat toisella kampuksella ja 3. ja 4. luokat toisella ja näin olin aina eri kampuksella muiden ulkkisten kanssa. Tietysti meillä oli eurooppalaisia vaihtareita, myös Suomesta, ja länsimaalaisia opettajia, mutta ne ovat ihan eri asioita. Vaihtareilla on aivan omat porukkansa ja touhunsa, eikä heitä ihmetelty yhtään. Valkoista kokopäiväopiskelijaa kyllä ihmeteltiin.

Kerran opettaja huusi koko luokan edessä, kuinka hassua on, että olen niin valkoinen, sukunimeni on Winter ja olen Suomesta. Koko neljän vuoden ajan moni opiskelija silminnähden säikähteli kulman takaa tulevaa blondia ja kerran oman kotini keittiössä minusta puhuttiin epäkohteliaalla termillä mandariiniksi. Jotkut tällaisista tapauksista on puhtaasti hauskoja, mutta jotkut oikeasti jäävät vaivaamaan. En ole ikinä kokenut oloani niin ulkopuoliseksi ennen. Toisaalta joukosta erottumisessa on myös hyvät puolensa, esimerkiksi opettajat aina muistivat kuka olen 😀 Vähemmistön edustajana oleminen on ollut todella opettavainen ja silmiä avaava kokemus. Valkoisena on tietysti silti edelleen etuoikeutetussa asemassa verrattuna muihin Aasiassa asuviin ulkomaalaisiin.

Rotueroja suurempi ongelma oli kuitenkin kielimuuri. Kahteen vuoteen melkein kukaan luokaltani ei halunnut puhua minulle. Omakin kaveriporukkani puhui paljon kanttonia minun seurassa, mutta en sentään joutunut olla ihan tuppisuuna kaikkia päiviä. Moni muu nyt ykkösellä oleva ulkomaalainen kaverini ei ole ollut yhtä onnekas. Ainakin heillä on toisensa. Tietysti paikallisen kielen osaamattomuus on osittain omaa syytäni, mutta kanttoni ei todellakaan ole mikään kieli, jonka oppii niin vain. Lisäksi, opiskelin koulussa japania (kanttonin tunteja ei ollut ollenkaan ja mandariini oli vain kanttonia puhuville), joka vei oman aivokapasiteettinsa. Ja onko väärin olettaa, että englanninkielisessä koulussa ihmiset olisivat valmiita puhumaan englantia? Kolmannen vuoden työharjoittelun jälkeen luokkalaiset uskaltautuivat hieman enemmän juttusille, varsinkin hiprakassa.

Vaikka aina ei ollut helppoa, en vaihtaisi kokemustani mihinkään, enkä olisi halunnut tehdä tutkintoa missään muualla. Koulussa opittujen tietojen lisäksi olen oppinut aasialaisesta kulttuurista uskomattomalla tavalla ja jopa päässyt osaksi sitä. Olen myös saanut kokea, millaista on olla vähemmistön edustaja – hyvässä ja pahassa. En vieläkään aina voi uskoa, että ihan oikeasti tein tutkintoni Macaussa. Lukiolaisena edes Euroopassa opiskelu kuulosti liian suurelta harppaukselta. Nyt vain niitä valmistujaisia odottamaan ja sormet ristiin, että pääsen paikalle!

Tulipas pitkä postaus ja aiheesta olisi kyllä vieläkin vaikka mitä kerrottavaa 😀 Miltäs kokemukseni kuulostaa? Voisitko kuvitella itseäsi aasialaiseen yliopistoon? Entä oletko kenties ollut Aasiassa vaihdossa tai jopa tehnyt tutkintosi siellä? Kommentoi alle 🙂 Viestiä voi laittaa myös Instagramissa @muumaamandariini tai @verawinter.

---

Vera Winter