Kun kerron asuvani Macaussa, on kuulijan kasvoilla aina kysyvä ilme. Macau ei tosiaan ole mikään yleisin paikka, johon muuttaa – varsinkaan suomalaiselle. Toisinaan kysyvä ilme voi kyllä myös johtua siitä, ettei kuulija tiedä mikä Macau oikein on. Olen asunut Macaussa nyt melkein neljä vuotta. Tavallaan aika tuntuu todella lyhyeltä, mutta toisaalta taas en osaa kuvitella asuvani missään muualla enää. Ennalta aivan vieras kaupunki on nykyään koti, jonne on lohduttavaa palata matkan jälkeen ja jossa tunnen kaikki parhaat paikat. Mutta kuinka tähän pisteeseen on päästy?
Olen aina ollut todella kiinnostunut muista maista, kielistä ja kulttuureista. Noin kahdeksanvuotiaana päätin muuttavani ulkomaille. Silloin kohteena oli USA. Parin vuoden jälkeen olin varma muuttavani sittenkin Japaniin ja vielä parin vuoden jälkeen oli mielessä Saksa. Kohde vaihtui vielä pariin otteeseen, kunnes lukiolaisena kirjoitin päiväkirjaan haluavani muuttaa taas Japaniin. Aasia on aina kiehtonut, koska se on aivan eri maailma kuin Suomi. Pilvenpiirtäjät, neonvalot ja temppelit pyörivät mielessä kun aloin pikkuhiljaa miettimään, mitä haluaisin tehdä lukion jälkeen. Tässä vaiheessa en ollut ikinä edes käynyt Aasiassa. Jokin siellä vaan veti magneetin lailla.
Lukion viimeisellä luokalla aloin suunnittelemaan kielikurssille lähtöä valmistumisen jälkeen. Mielessä oli tietysti heti Japani ja kahlasinkin läpi netissä kaikki maailman kielikoulut tullakseni siihen lopputulokseen, ettei minulla mitenkään olisi varaa opiskella japania vuoden ajan. Äiti ehdotti au pairiksi lähtöä. Niin voisin asua maassa ilmaiseksi ja opiskella kieltä sivussa. Alkoi uusi tutkimustyö, joka päättyi tietoon siitä, että Japaniin oli erittäin vaikea päästä au pairiksi. Äiti kertoi kaverinsa tekevän töitä organisaatiossa, jonka kautta pääsisi au pairiksi Kiinaan. Kiinaan lähtö ei aluksi sytyttänyt hirveästi, vaikkakin olin myös halunnut opiskella kiinaa. Aika nopeasti kuitenkin päätin pistää hakupaperit menemään.
Muutin Pekingiin 2015 heinäkuussa. Olin ensimmäistä kertaa lentokoneessa yksin ja toista kertaa matkalla Aasiaan. Perheen löytämisessä oli kestänyt hieman ja olin melkein jo menettänyt toivon koko au pair -unelmasta. Oli uskomatonta vihdoin olla Pekingissä. Loppujen lopuksi asuin kaksi ja viisi kuukautta todella kivoissa perheissä ja vaikka en ikinä lähtisi au pairiksi uudestaan ja olin usein hermoromahduksen partaalla, en vaihtaisi kokemusta mihinkään. Varsinkin tokassa perheessä pääsin oikein kunnolla nauttimaan pekingiläisestä elämästä omasta 19. kerroksessa sijaitsevasta asunnostani, joka sijaitsi lähellä Pekingin menomestaa, Sanlitunia. Perhe oli törkyrikas ja eleli sen mukaisesti. Lapset puhuivat paremmin englantia kuin ”äidinkieltään” kiinaa.
Au pair -ajan lopun lähestyessä piti alkaa miettiä seuraavaa liikettä. Kiinan muuton oli ollut tarkoitus tyrehdyttää kaukokaipuuni, mutta se teki päinvastoin. Ajatus Euroopassa opiskelusta tuntui mahdottomalta. Tässä vaiheessa asioita sekoittamassa oli myös paikallinen poikaystävä, joka ehdottomasti halusi minun jäävän Pekingiin. Olin koko ajan tietoinen, että tekisin päätöksen opiskelupaikasta minun, en hänen, takia. Hyvä niin, koska emme tosiaan enää seurustele, mutta asun juuri siellä missä haluankin. Pekingiin en halunnut jäädä koska a) siellä ei ollut minulle sopivaa koulua, b) kylmä talvisin, c) ruuhkat, d) saasteet, e) seikkailunhalu kolkutteli ovella.
Kirjaimellisesti vain googlasin hakusanoilla ”tourism school in Asia” ja aloin kartoittamaan eri maiden hinta- ja laatutasoa. Vastaan tuli eräs macaulainen koulu. Siirtymä tuntui suhteellisen helpolta, onhan Macau käytännössä osa Kiinaa ja näin kulttuuri jokseenkin samanlainen. Kävin Macaussa päiväreissulla Hong Kongista, jossa olin hakemassa uutta viisumia Kiinaan. Halusin tietää millainen kaupunki oli ja voisinko nähdä itseni asumassa siellä. En osaa selittää fiilistä, mutta tunsin heti olevani kotona. Kadut tuntuivat kaduilta, joita minun kuului kävellä ja koko kaupungin ilmapiiri oli tuttu ja turvallinen, vaikka en siellä koskaan ennen ollut käynyt. Täällä minä haluaisin asua. Tänne minä kuuluin.
Hain kouluun nopeasti matkan jälkeen. Skype-haastattelu oli kesäkuun alussa ja hyväksymispäätös napsahti sähköpostilaatikkoon parin viikon kuluttua. Muutto oli elokuun alussa. Tässä välissä oli hirveästi käytönnönjärjestelyitä, kuten lukukausimaksun maksaminen (yllättävän vaikeaa, ilmeisesti Macaussa on käytössä vanhanaikainen järjestelmä ja jopa pankkivirkailija oli epäilevä koko jutun luotettavuudesta) ja terveystarkastuksessa käynti. Ja tietysti pakkaaminen. Mitä pakata kun muuttaa jonnekin neljäksi vuodeksi? Ja sitten olinkin jo lennolla runollisesti Pekingin kautta kohti Macauta. Kaikki kävi loppujen lopuksi todella nopeasti. Alle puolta vuotta aiemmin en edes tiennyt Macausta melkein mitään.
Muistan edelleen sen hetken, kun olin vihdoin yksin huoneessani Macaussa ja tuijotin ikkunasta ulos. Missä ihmeessä olin ja miksi ihmeessä olin laittanut itseni tähän tilanteeseen? Epäilykset kaikuivat korvissa. Mitä jos koulu olisi hirveää? Mitä jos en sopeudu? Mitä jos en saa kavereita? Miksi en vain palannut Eurooppaan, siellä on kaikki niin paljon helpompaa? Toisaalta taas tuntui todella kutkuttavalta olla vihdoin konkreettisesti toteuttamassa unelmaani paikassa, joka oli vetänyt minut luokseen. Ja loppujen lopuksi kaikki epäilykset osoittautuivat aivan turhiksi.
Viimeiset neljä vuotta ovat olleet parasta aikaa elämässäni. Ei siksi, että ne olisivat olleet erityisen helpot. Yksin ulkomailla asumisessa on omat haasteensa ja kun siihen päälle heittää kamalan kasan kouluprojekteja ja kielimuurin, on käsillä aikamoinen soppa. Mutta rakastan sitä soppaa kaikissa sen vaikeuksissakin. Olen päässyt osaksi uutta kulttuuria tavalla, jota moni muu ei pääse kokemaan. Olin kouluni ainoa länsimaalainen kolme vuotta ja siitä puoleentoista vuoteen en tuntenut yhtään ulkomaalaista ihmistä koko Macaussa. Ulkomailla opiskelu ei ole maailman ekonomisin vaihtoehto, mutta näitä kokemuksia ei voi mitata rahassa. On uskomatonta ajatella, että yhden google-haun takia löysin kodin pienestä kaupungista, josta en tiennyt oikeasti käytännössä yhtään mitään. Nyt paikalliset kaverini sanovat, että tunnen Macaun paremmin kuin he 😀 En voi kiittää tarpeeksi menneisyyden itseäni, joka päätti hypätä seikkailuun, vaikka se hieman jännittikin.
Oletko ikinä tuntenut olevasi kotona paikassa, jossa käyt ensimmäistä kertaa? Miten sinä päädyit asumaan ulkomaille? Muiden tarinoita on aina kiva kuulla! 🙂 Entä mitä haluaisit lukea Macausta, Kiinasta tai Aasiassa asumisesta tulevaisuudessa? Viestiä voi heittää myös instagramissa @muumaamandariini tai @verawinter
Vera Winter
Seitsemän Pekingissä vietetyn kuukauden ja viiden Macaussa vietetyn vuoden jälkeen Lissaboniin muuttanut alunperin Helsingistä kotoisin oleva tyttö. Rakkautena kielet, kulttuurit, matkustelu ja Aasia.
Heh, aika hauska tarina! Sattumalla on monesti todella iso osa siinä, miten asiat menevät. Itse en kyllä ole ulkomailla asunut, mutta noin muuten sattumalla on ollut kyllä valtava osuus omassakin elämässä.
En tiedä kiinnostaako itseäni niin paljoa itse asumiseen liittyvät jutut, mutta kaikki muut oheisasiat senkin edestä. Kiinan kulttuuri, kiinalaisuus ylipäätään, ruoka, mahdolliseen työskentelyyn liittyvät jutut ja.. no Kiina ylipäätään. Tiedän nyt yleistäväni, mutta monesti matkoilla monet kiinalaiset joihin on tullut törmättyä ovat olleet ehkä hmm.. sanotaan nyt, että muista piittaamattomia. Miltä tämä vaikuttaa oikeasti Kiinaa tuntevan mielestä?
Kiina on kuitenkin maana todella kiehtova. Syksyllä oli tarkoitus lähteä kiertämään Kiinaa, mutta vähän jännittää sen suhteen.
Elämä on tosiaan niin monen sattuman kauppaa, että vähän pelottaa 😀 Mitä jos ei oikeat sattumat satukkaan kohalle? Mutta pitää vaan uskoa, että kaikki tapahtuu syystä.
Kiitos ideoista, pistän korvan taakse! Kiinalaisilla ei tosiaan ole hyvä maine matkailijoina. Nämä huonosti käyttäytyvät henkilöt ovat kuitenkin 99% todennäköisyydellä maalaisia, jotka yleensä ovat rikastuneet hyvin nopeasti, eivätkä siksi ole kouluttautuneita, muihin kulttuureihin tottuneita tai edes Kiinassa kaupunkielämään sopeutuvia. Itse Kiinassa suurin osa vastaan tulevista ihmisistä on ”normaalisti” käyttäytyviä, ystävällisiä ja apuaan tarjoavia.
Joidenkin uutisten mukaan Kiina ei avautuisi turismille ennen lokakuuta, mutta eipä näistä koskaan tiedä. Jos ette syksyllä pääse, niin toivottavasti tulevaisuudessa! Kiina on niin monipuolinen maa, jota ei kyllä koskaan ole oikeasti kolunnut läpi. Missä kaupungeissa olette suunnitelleet käydä?
– Vera
Kaupungit sinällään eivät oikeastaan tällä matkalla olisi olleet kiinnostuksen kohteena lainkaan, vaan lähinnä luontokohteet. Sichuanin Jiuzhaigou, Avatar-vuoret ja Li-Joen risteily. Tarkoittaako, että ”kiina ei avaudu turismille ennen lokakuuta” kääntäen sitä, että Kiina avautuu turismille lokakuussa? Lokakuun alku olisi melkein ideaali aika vierailla noissa kohteissa.
Hyvältä kuulostaa! Itse olen käynyt noista vain Li-joella, mutta kaikissa olisi kiva käydä joskus. Pienemmillä paikkakunnilla voi sitten tulla kyllä vastaan mitä ihmeellisimpiä kokemuksia, ja kielimuuri saattaa olla todella suuri. Mutta seikkailun perässä te varmaan oottekin 🙂
Ei ole mitään tietoa milloin Kiina avautuu turismille, mutta ei ainakaan ennen lokakuuta (lukemieni uutisten mukaan).
– Vera
Itselleni tuo tunne tuli kun lähdin koulun kautta työharjoitteluun Yhdysvaltoihin. Tuntui vaan ihan alusta saakka, että olen kotona. Tosin palasin kuitenkin Suomeen aika pitkäksi aikaa eikä sielläkään mitään vikaa. Elämä Suomessahan on jotenkin hirveän helppoa monella tapaa ja ihmisillä on aikaa reissata. Sitäpä tuli sitten itsekin tehtyä kunnes lopulta päädyin tänne Kaliforniaan. Täällä on nyt hurahtanut jo kymmenen vuotta. Aika mahtavaa, että olet löytänyt paikan jossa olet onnellisnen!
Hauska kuulla, että sulla on ollut sama kokemus kodin löytämisestä maailmalta! Mistäköhän johtuu, että tietyt paikat tuntuvat heti kotoisilta? Ehkä ollaan joskus edellisessä elämässä asuttu siellä haha. Suomessa on tosiaan helppoa ja varsinkin kun ei tarvitse ikinä murehtia mistään viisumeista tai työluvista yms 😀 Nämä aina ongelmana EU:n ulkopuolella.
– Vera
[…] auki, pääsenkö itse edes osallistumaan niihin, mutta kaikki kurssit on ainakin tehty loppuun. Viime postauksessa kerroin siitä, miten sattuman ja/tai kohtalon kautta päädyin Macauhun asumaan. Kaikkihan alkoi […]
[…] Pps. Lue myös, miten Johanna P. päätyi Meksikoon ja Vera Kiinaan! […]