KUN AINUT REITTI EUROOPPAAN PERUTTIIN – TAAS

Melkein vuoden päivät ovat kuluneet siitä, kun minun piti alkuperäisen suunnitelman mukaan lähteä Macausta takaisin Suomeen. Lähtö viivästyi ensin valmistujaisteni siirtymisen takia kesäkuusta 2020 lokakuuhun, minkä jälkeen se on hiljaa, mutta varmasti myöhentynyt ja myöhentynyt. Moni kaveri onkin varmasti kyllästynyt kuulemaan jatkuvaa ”ensi kuussa lähden – eikun oikeasti tällä kertaa” -puheitani. Nyt lähtö on kuitenkin ihan aikuisten oikeasti edessä, koska passini menee vanhaksi heinäkuussa. Ja sitten ainoa lentoyhteys Eurooppaan peruttiin.

Macausta ei ole normaalistikaan lentoja Eurooppaan, joten kaupunkilaiset ovat hyvin riippuvaisia Hong Kongin lentokentästä. Sinne onkin hyvät, suorat yhteydet lautalla ja viimeisen parin vuoden ajan myös merisiltaa pitkin bussilla. Tai siis oli. Hong Kong on ollut kiinni (ellei suorita 14pv kallista karanteenia) jo yli vuoden ja näin Macau jäi varsin eristyksiin muusta maailmasta. Useimmissa Aasian maissa kun ei edes saa vaihtaa konetta jos ei ole paikallinen.

Ainut yhteys Aasian ulkopuolelle on ollut Taiwan, jossa on tietyin ehdoin saanut vaihtaa konetta. Lennot ovat kalliit ja Suomeen asti mentäessä pitää konetta vaihtaa 2-3 kertaa. Naapurista Hong Kongista olisi yli puolet halvempia suoria Finnairin lentoja, joten voitte varmaan vain arvata turhautumisen määrän. Niin ja siis, Macaussa ei ole ollut yhtään paikallista koronatapausta yli vuoteen, joten tälle lentokenttäyhteyden sulkemiselle ei ole mitään todellista syytä.

Viimeksi kun vihdoin hyväksyin kohtaloni siitä, ettei HK tosiaan ole aukeamassa ja olin valmiina varaamaan lennot Taiwanin ja Pariisin kautta Helsinkiin, ilmoitti Taiwan peruvansa vaihtolennot. Siis juuri sillon kun olin viimeistä kertaa tarkistamassa lentoja ja päättämässä minä päivänä aion lähteä.

Ja kuinkas kävikään kun tällä kerralla yritin varata lentoja? Aivan sama juttu tapahtui uudestaan, joskin ehkäpä vielä uskomattomammin. Olin nimittäin jo lyönyt lukkoon päivämäärän. Facetimetin äitini kanssa ja menin lentoyhtiön sivulle varaamaan lippuja, kun sivun ylälaitaan ilmestyi teksti kaikkien vaihtolentojen peruutumisesta. Taas. Macau ei tosiaan halua minun lähtevän 😀 Täällä sitä vaan kykitään – onnellisena toki. Rakastan Macauta.

Tietysti on myönnettävä, etten ole käyttänyt jokaista mahdollisuutta lähteä Macausta. Tämä on ollut kotini melkein 5 vuoden ajan ja ajatus pois muuttamisesta oli vaikea jo ennen koronaa. Sen lisäksi Macaussa on eletty jo vuosi aika normaalia elämää, kun taas Suomessa ja Euroopassa tilanteet ovat vaihtuneet jatkuvasti. Kalliit ja pitkät lennot koronan keskelle eivät houkutelleet. Eikä ole mitään tietoa siitä, milloin Macauhun pääsee taas. Rajat ovat edelleen kiinni ulkomaalaisille.

Mikä siis on ongelma? Miksen vaan pysy täällä? Noh, sen lisäksi että elelen ilman mitään tuloja (mutta onneksi koulu on antanut minun asua asuntolassa!), on minut heitetty ulos Suomen sosiaaliturvan piiristä, syyskuussa alkavat masters-opinnot Lissabonissa ja niin tietysti, passini menee vanhaksi heinäkuussa. Macaussa saa olella vain 30pv ennen umpeutumista asti. Viisumiani olen joutunut uusimaan kerran kuussa marraskuusta asti. Onneksi Macau on antanut uusia viisumeita ilman mitään turhia kysymyksiä. Töitä ei viisumilla kuitenkaan saa tehdä.

Koska Taiwan perui lennot, on kirjaimellisesti ainoa vaihtoehtoni kulkea Hong Kongin kautta. Erikoislupaan päästä lentokentälle olen pyytänyt apua suurlähetystöltä HK:sta jo syksyllä (ei käytännössä mahdollinen) ja nyt odotan vastausta siitä, onko tilanteeseen tullut mitään muutosta. Mikäli ei, on vastassa karanteeni. Onnekseni se lyhentyy 7 päivään, mikäli on saanut toisen rokoteannoksen 14pv ennen HK:iin saapumista. Sain omani tänään. Karanteeni ei ikinä ole mukava (varsinkaan koska olin viime keväänä jo 4kk semi-karanteenissa), mutta 7pv kuulostaa jo paljon paremmalta kuin 14pv.

Vaikka lähtö onkin vaaninut taustalla syksystä asti, olen pystynyt nauttia bonusvuodestani Macaussa. Ensi viikolla suoritan loppuun kiinan kurssini. Luulin alunperin pystyväni käydä tunneilla vain noin kuukauden ajan, mutta yllättäen olenkin käynyt läpi kaksi kurssia. Taidot ovat kasvaneet hirveästi ja olen varmistunut siitä, että haluan jatkaa kiinan opintoja sujuvuuteen asti. Yleensä kyllästyn kielten opiskeluun viimeistään keskitason kohdalla, mutta kiinan kielessä on vaan sitä jotain.

Olen myös ollut onnekas ja luonut monia uusia ja läheisiä ystävyyssuhteita. Vaikka viikot menevätkin yksin muiden käydessä koulussa tai töissä, ovat viikonloppuni lähes poikkeuksetta olleet täynnä tapaamisia ja kavereiden kanssa hauskanpitoa. Näiden ihmisten takia lähtö onkin niin vaikea. Yritän kuitenkin ajatella niin päin, että olenpas onnekas kun minulla on Macaussa niin monta ihanaa kaveria, että heidän hyvästely särkee sydämen. Ja vaikka Macaun kaverit onkin haikea jättää taakse, toki on myös kiva päästä pitkästä aikaa näkemään Suomen perhettä ja kavereita – ja syksyllä tavata hirveä määrä uusia ihmisiä uudessa maassa.

Kuten sanottu, Macaussa elämä on ollut jo viime loppu-keväästä asti aika normaalia. Ainoita merkkejä pandemiasta ovat maskit, kuumeen mittaukset ja health declarationit (onko oireita). Hong Kongin, Taiwanin ja Singaporen hyvien koronatilanteiden muuttuminen pitää ihmiset varuillaan, mutta erityisesti nyt hikihelteiden alettua huomaa yhä useamman pitävän maskia leuan alla ulkotiloissa. Macaussa on myös päivä päivältä enemmän mannerkiinalaisia turisteja ja vaikka me kaikki pelkäsimmekin heidän tuovan lisää tapauksia kaupunkiin, on tältä vältytty *koputan puuta*.

Rokotteita ei ole otettu hirveän tiuhaan tahtiin, koska kaupungissa ei ole tartuntavaaraa, paikalliset voivat mennä Manner-Kiinaan ilmankin ja minnekään muualle pääsemiseen ei ole viitteitä. Itse jouduin maksaa omistani 25€/kpl (paikallisille, työntekijöille ja opiskelijoille rokotteet ovat ilmaisia), mikä ehkä kuulostaa paljolta. Tuo 50€ summa kuitenkin säästää minut 7pv karanteenipätkältä, joka olisi ollut huomattavasti kalliimpi, puhumattakaan sen henkisestä rankkuudesta ja ajan tuhlaamisesta, joten en valita yhtään.

Kesäkuussa lähden siis vihdoin Suomeen. Lähtö kivistää edelleen sydämestä, mutta yllätys-bonusvuoteni on tuonut mukanaan niin paljon iloa, etten voi valittaa hirveästi. Olen tehnyt mahdollisimman paljon kaikkea ympäri kaupunkia ja käynyt läpi Macau bucketlistiäni jo jonkin aikaa, ettei vaan mitään tärkeää unohdu kokematta. Ehkäpä ”hulluinpana” tempauksena kävelin Macaun päästä päähän! Tämä toki on pieni paikka, reitti oli 17km, mutta kiva haaste silti. Viimeisinpänä, eilen vierailin vihdoin lähi-casinon kattobaarissa. Maisemat 38. kerroksesta olivat arvaten upeat.

Mitä teidän kevääseen ja kesän alkuun kuuluu? Onko muita ulkosuomalaisia, joilla Suomeen pääsy on ollut vaikeaa? Kommentoi alle tai laita viestiä FB/IG @muumaamandariini tai mulle IG:sää @verawinter.