KARANTEENI HONG KONGISSA JA KOLMEN LENNON KAUTTA SUOMEEN

Istun Suomen kodin kotisohvalla. Miten outo onkaan tämä tunne. En ole ollut täällä puoleentoista vuoteen – se on pisin aika, jonka koskaan olen ollut erossa Suomesta tai perheestäni. Vaikka korona mahdollistikin vuoden lisäoleskelun Macaussa, oli nyt hyvä aika tulla käymään kotimaassa. Tätä matkaa ei kuitenkaan oltu tehty helpoksi, ei todellakaan. Jouduin viettämään viikon karanteenissa ja viikon ”pakkoloman” Hong Kongissa, minkä jälkeen edessä oli vielä yli vuorokauden ja kolmella eri lentokoneella matkustaminen.

Viime postauksessani kerroin siitä, kuinka Taiwan perui kaikki lentonsa. Tämä teko katkaisi kaikki yhteydet Macausta Eurooppaan jättäen ainoaksi vaihtoehdoksi vain naapurin Hong Kongin, jossa vastassa olisi karanteeni. Minulle täysin rokoitettuna ja Macausta tulevana se kuitenkin onneksi oli kaikista lievin versio, eli 7 päivän karanteeni vapaavalintaisessa hotellissa ja 7 päivää ”self-monitoring”, jonka aikana piti pysyä Hong Kongissa. Minulle tuli siis yllättäen viikon ”miniloma”. Tämä sinällään oli aika mukava käänne, sillä olen tosiaan viettänyt viimeiset puolitoista vuotta 30m2 alueella. Kiva päästä näkemään ja kokemaan jotain muuta.

Macaussa minulla meni yli viikko hyvästellä kavereita ja olinkin lopulta kaikkeen menoon ja meininkiin niin väsynyt, että seitsemän päivän pakkolepo alkoi kuulostaa varsin houkuttelevalta. Mutta ai kun sydäntä särki hyvästien sanominen. En oikein vieläkään pysty kunnolla ajattelemaan Macausta lähtemistä ja kaikkia sinne jääneitä tärkeitä kavereita. Koronan takia Macaussa on ollut rajat kiinni jo yli vuoden, eikä niiden avaamisesta ole tietoakaan. Ei siis ole mitään hajua siitä, milloin pääsen tapaamaan kavereita uudestaan. Lähtö tuntuu niin kovin lopulliselta.

Lähtö Macausta ei hoitunut täysin ongelmitta, kun tullivirkailija oli aivan pihalla ulkomaalaisten rajoituksista ja huusi minulle muka puuttuvasta paperisesta todistuksesta negatiivisesta koronatestistä, jota en siis todellisuudessa edes tarvinnut. Myöhästyin bussistani (oli kyllä osittain omaa syytäni, sillä kavereiden hyvästely bussiasemalla meni pitkäksi), mutta kun lopulta saavuin Hong Kongiin, oli fiilis hyvin helpottunut. Rajalla kului yli tunti kaikenmaailman ”kuulusteluihin” ja paikallisten sääntöjen kertomiseen. Sääntöjen rikkominen on rikos ja siitä seuraa sakko ja/tai vankilatuomio. Piti siis olla tarkkana. Omaan maahantuloon kuului kaksi sylkytestiä karanteenin aikana ja yksi ”vapaaviikolla”. Lisäksi piti kirjoittaa ylös lämpötila kahdesti päivässä ja tarkkailla muitakin oireita.

Sitten olinkin jo hotellihuoneessani ja ovi sulkeutui takanani. Hotellihuone oli kiva ja tarpeeksi iso minulle viikon elelyyn. Ruokaa ei pakettiin kuulunut, koska en ollut virallisessa karanteenihotellissa. Tämä oli kuitenkin loppupeleissä hyvä juttu, sillä facebook-ryhmässä näkyi kauhukuvia hirveistä ruoista. Minä tilasin kerran päivässä annoksen kotiinkuljetettuna ja muuten söin Macausta tuomaa puuroa, nuudeleita tai herkkuja.

Seitsemän päivää meni loppujen lopuksi todella nopeasti. Ja käytännössä karanteenini oli vain kuusi päivää, koska saavuin sinne aivan illalla ja Hong Kongissa saapumispäivä lasketaan jo ensimmäiseksi karanteenipäiväksi. Päivät kuluivat myöhään nukkuen ja ohjelmia katsoen. En edes ehtinyt tylsistymään kertaakaan. Henkisesti auttoi tieto karanteenin päättymisajankohdasta. Kun viime keväänä olin ”puoli-karanteenissa” 4kk, oli pahinta se, ettei tiennyt milloin se loppuisi. Ja tietysti viikko on loppujen lopuksi todella lyhyt aika. Se oli melkeinpä rentouttavaa, kun ei ollut mitään paineita tehdä mitään. Oli myös ihan hyväkin käydä läpi lähtöfiiliksiä rauhassa yksin ja Macausta lähtöä helpotti se, että vielä edessä oli pätkä Hong Kongissa, ei siis joutunut suoraan Eurooppaan aivan erilaisiin maisemiin.

Karanteenin jälkeen minulla oli tosiaan vielä viikon ”loma” Hong Kongissa. Kävin Cheung Chaun saarella, Chi Lin -luostarissa, Shek O -rannalla, kuuluisalla Dragon’s Back -vaellusreitillä, Victoria Peakilla ja rannassa katsomassa pilvenpiirtäjien valoloistoa pimeän jälkeen. Tuntui niin vapauttavalta ”matkustaa” taas. Kun kuljin metrossa tai lautoissa kuin paikallinen, pystyi hetkeksi unohtaa kaikki koronan tuomat vaikeudet. Palava rakkauteni matkustamista, ja erityisesti soolomatkustamista kohtaan, syttyi taas. Kuinka ikävä onkaan ollut sitä seikkailuntunnetta ja kun voi vaan olla ja mennä oman mielen mukaan. Ja kuinka uskomattomalta tuntuukaan, että ennen matkustaminen oli meille niin itsestäänselvyys.

Olen käynyt Hong Kongissa lukemattomia kertoja, mutta vasta nyt koin kaupungin taian. Näin vilkkaiden katujen ja itselle tuttujen pilvenpiirtäjien taakse ja pääsin näkemään paikkoja, joissa en ennen ollut käynyt. Uskomatonta ajatella, kuinka paljon kaikkea tuohon pieneen kaupunkiin mahtuukaan. Haluaisin tosissani joskus päästä asumaan Hong Kongiin.

Yhteensä kahden Hong Kongin viikon jälkeen oli suuntana Suomi. Menin lentokentälle todella ajoissa, ihan vain varmuuden vuoksi. Kentällä tein vielä tavallista kalliimman koronatestin, jotta se varmasti olisi otettu tarvittavien aikarajojen sisällä. Vaihdot minulla olisi Dohassa ja Tukholmassa. Finnair lentää vain perjantaisin tällä hetkellä, joten se ei sopinut aikatauluuni ja tuo kaksivaihtoinen reitti oli kokonaisuudessaan nopeampi kuin toinen vaihtoehto, jossa olisi vain yksi vaihto. Laukuissani oli yhteensä yli 5kg lisäpainoa (jokainen kg maksaa 30USD!!!), mutta kiva lähtövirkailija ei maininnut niistä mitään ja päästi minut kuin koiran veräjästä.

Molemmat Qatar Airwaysin lennot olivat varsin tyhjät. Jokaiselle henkilölle/porukalle oli oma rivinsä, joten nukkua pystyi pitkällään. Lennot menivät nopeasti, vaikka ruoka olikin hirveää (olin valinnut oriental vegetarian -vaihtoehdon. Illallinen oli riisiä ja sieniä, välipala nuudelia ja sieniä… En myöskään saanut edes jälkkäriä, vaikka eihän siinä tietenkään olisi lihaa!). Tukholmasta Helsinkiin pääsin Finnairin siiville loppuunmyytyyn pikkukoneeseen. Mustikkamehua siemailessa ja kotimaan maisemia katsoessa oli epätodellinen olo. Kokonaisuudessaan kotimatkaan oli mennyt yli kaksi viikkoa!

Nyt olen viettänyt Suomessa kolme päivää ja huomenna on suuntana kaverin mökki ja Juhannuksen vietto. Suomeen paluu tuntuu aina epätodelliselta. Tavallaan tuntuu kuin elämä täällä olisi hyvin kaukaista, mutta toisaalta myös aina tuntuu, kuin olisi ollut poissa vain hetken. Suomessa vietän kesän, minkä jälkeen suunta on kohti Lissabonia ja masters-opintoja! Mutta vaikka Euroopassa onkin kiva asua pitkästä aikaa ja Portugali kutsuu, sykkii sydämeni yhä Aasiaan. Toivottavasti pian matkustaminen on taas mahdollista ja etäisyydet maiden ja mantereiden väleillä eivät tunnu niin pitkiltä.

Onko täällä muita vasta Suomeen palanneita? Kommentoi alle tai pistä @muumaamandariinille viestiä FB:ssä tai IG:ssä tai minulle suoraan IG:ssä @verawinter.