Se iän ikuinen pulma – valitako asuinmaaksi paikka, jossa on hyvät palkat, mutta huonot säät, vai paikka jossa on huonot palkat, mutta hyvä sää? Astuessani työelämään valitsin ensimmäisen vaihtoehdon ja muutin Alankomaihin. Palkka oli varsin hyvä, mutta ikuinen sade ja harmaus lamautti. Niinpä 1.5 vuoden jälkeen päätin valita toisen vaihtoehdon. Nyt asun Barcelonan auringon alla, mutta pakko myöntää, että palkka on varsin epämotivoiva. Kumpi vaihtoehdoista siis loppupeleissä on ollut parempi? Entä miten työelämä ylipäätään eroaa näissä kahdessa maassa?
Kontekstia
Ennen kun lähden avaamaan aihetta enemmän, annettakoon kontekstiksi pari asiaa:
- Olen töissä hotellialalla, joka voi hyvinkin erota ”perinteisistä” työpaikoista
- Lähdin Suomesta heti lukion jälkeen, joten en ole ikinä ollut siellä ”oikeissa” töissä. En siis tiedä tarkalleen millainen työkulttuuri Suomessa on. Tästä syystä en voi tehdä vertauksia Suomeen. Voisin kuitenkin olettaa, että siellä on hyvin samanlaista kuin Alankomaissa
- Olen ollut Alankomaissa ja Espanjassa kummassakin vain yhdessä työpaikassa, joten kokemukseni voivat olla erilaisia kuin muilla
Hyvä palkka, huono sää – Alankomaat
Alankomaissa työntekijän edut ovat todella hyvät – palkka on varsin korkea (karkeasti sanottuna verojen jälkeen hotelliallalla aloitusrooleista middle managementiin palkka on 2200-3000e), ylitöitä ei haluta ja sairaspäiviä ei tarvitse todistaa lääkärintodistuksella kuin vasta viikkojen poissaolon jälkeen. Huomattava ero moniin muihin maihin kuitenkin on, että ensimmäisestä sairaspäivästä ei saa palkkaa. Jos oli juhlapyhänä, sunnuntaina tai yöllä töissä, sai 150-200%:sta palkkaa ja näin pystyi korottamaan kuukausituloja. Itse olin esim. töissä melkein joka sunnuntai ja juhlapyhä.
Työpaikat eivät ole yhtään hierarkisia ja esim minun työpaikallani oli kerran kuussa ”social friday”, jossa saattoi juoda olutta ja hengata kenen tahansa, myös General Managerin, kanssa ihan kasuaalisti.
Hyvien työolojen vastapainona ovat kuitenkin monet Alankomaiden huonot puolet. Asuntokriisi ja korkeat vuokrat ovat ensimmäisenä mielessä. On harvinaista löytää mitään asuntoa/studiota alle 1500e:lla ja kimppakämpissäkin huoneesta yleensä joutuu maksamaan yli 800e. LISÄKSI, yleensä vaaditaan, että palkka on 3.5-4x vuokran määrästä ja joskus asunnon saadakseen pitää maksaa agentille vähintään yhden kuukauden vuokra. Se, että edes pääsee asuntonäyttöön on jo saavutus. Näistä ongelmista olen kirjoittanut oman postauksen, jonka voi lukea TÄSTÄ.
Myös julkinen liikenne vie suuren palan palkkaa, mikäli sitä joutuu käyttämään. Minulla kului liikkumiseen usein 150-200e per kk ja siitä suurin osa ihan töihin menemiseen. Alankomaissa on yleistä matkustaa eri kaupunkeihin töihin ja juniin menee hirveästi rahaa, sillä mitään yleistä rajattoman liikkumisen sallivaa kuukausilippua ei ole. Ja mikäli lisäksi tarvitsee käyttää bussia, ratikkaa tai metroa, on siihen omat lippunsa. Mikäli asuu ja on töissä samassa kaupungissa, kannattaa pyöräillä kaikkialle. Mutta valmistudu huonoihin säihin ja siihen, että pyörä jossain vaiheessa varastetaan.
Yksi minua henkilökohtaisesti eniten ärsyttäviä asioita Alankomaissa työskentelyssä oli se, että valtio pakottaa sinut ottamaan paikallisen sairasvakuutuksen. Se maksaa aivan minimissään 140e per kk, mutta ei silti kata melkein mitään omavastuun ollessa korkea. Ja ulkomaalaisena on todella vaikea päästä sisään systeemiin, jossa paikallisilla on omalääkäri syntymästä lähtien.
Ehkä kaikista vaikein asia Alankomaissa on sen ilmasto. Harmaat ja sateiset päivät tuntuvat jatkuvan ikuisesti ja olen sitä mieltä, että jopa Suomen säät ovat paremmat. Alankomaissa talvet ovat lyhyemmät ja leuhommat kuin Suomessa, totta kai, mutta sään arvaamattomuus ja harmaus on hyvin lamaannuttavaa. Ja koska olin jo asunut 8 vuotta Macaussa, Hong Kongissa ja Portugalissa, oli tämä paluu kylmempään ilmastoon aika shokki.
Huono palkka, hyvä sää – Espanja
Barcelonassa olen työskennellyt vasta 7kk, mutta olen huomannut monia eroja Alankomaihin verrattuna. Ensimmäisenä on tietystikin huomattavasti alhaisempi palkka. Siitä ei pääse yli eikä ympäri. Barcelonassa palkat usein pyörivät 1500e molemmin puolin. Käsitykseni mukaan on harvinaista saada yli 2000 (verojen jälkeen), vaikka olisikin johtajan roolissa. Henk. koht. saan n. 800e vähemmän palkkaa kuin ennen..!
Minä ja varmaan moni muukin olettaa, että Espanjassa olisi todella sellainen ”mañana, mañana” -työkulttuuri, mutta näin ei todellakaan ole – ainakaan minun työpaikallani. Itse asiassa meillä on aikamoinen ylitöiden kulttuuri ja tuntuu, että moni kokee velvollisuudekseen olla ylitöissä, vaikkei siitä edes saa kunnollista korvausta. Muutenkin tempo työpaikalla on todella nopea ja ihmiset ovat kunnianhimoisia. Hierarkiaa on huomattavasti enemmän kuin Alankomaissa, mutta yleisesti ottaen kuitenkin kaikkia johtajia voi lähestyä huoletta ja he tuntevat meidät nimeltä.
Sairaslomaa varten tarvitsee mennä lääkärille hakemaan todistuksen (siis ihan vain yhdestä päivästäkin), eikä sunnuntaina työskentelystä saa mitään extraa. Yölisä (alkaen 22:00) on 25% ja juhlapyhistä saa ylimääräisen vapaapäivän, ei mitään lisää palkkaan. Meillä on kaksi päivää viikossa vapaata, kuten ”viikonloppu”, mutta koska päivät voivat vaihdella, on joskus 8 (tai enemmän) päivän työputkia. Vihaan tätä suuresti. Tietystikin se myöskin saattaa tarkoittaa 4 päivän vapaita, mutta mieluummin tekisin töitä 5-2 -kaavalla. Mutta tämä on erityisesti kritiikki alaani kohtaan haha.
Entäs sitten Espanjan plussat? Aurinko paistaa harvasen päivä ja se vaikuttaa hyvinvointiin todella selvästi. Asun rannan lähellä ja usein pyöräilen töihin sitä pitkin. Ilmat ovat olleet korkeimmillaan 18 astetta helmikuussakin ja marraskuun loppuun asti tarkeni päivisin T-paidalla. En voi valittaa. Rakastan hikihelteitäkin, enkä malta odottaa kunnon kesää!
Vuokrat eivät täälläkään mitkään halvat ole ja erityisesti moni ulkomaalainen maksaa oikeasti ihan hulluja summia (mahdollisesti ovat etätöissä omiin maihinsa..). Huoneita voi kuitenkin löytää alkaen 500e ja asuntoja n. 1000e:lla. Itse asun kahden makuuhuoneen asunnossa hyvällä lokaatiolla ja rannan lähellä. Tälläisestä ei olisi edes voinut haaveilla Alankomaissa hahah. Vuokra on yhteensä n. 1350e, eli ei todellakaan mistään halvimmasta päästä, mutta kahdelle jaettuna se on todellakin OK.
Missä Barcelona pistää parastaan ovat muiden kulujen alhaisuus. Rajaton liikkuminen julkisilla maksaa alle 30-vuotiaille 45e kolmesta kuukaudesta ja yli 30-vuotiaillekin vain 23e per kk. Paikallinen kaupunkipyörä eli Bicing on hyvä lisä tähän ja sen rajaton käyttö on 50e per 12kk (huom. pyörä on maksettava koko vuodelta). Käytän siis vuodessa Barcelonassa liikkumiseen yhtä paljon kun minulla kului Alankomaissa parissa kuukaudessa!
Vaikka en koekaan, että ruokakaupat ja ravintolat olisivat Barcelonassa merkittävästi halvempia kuin Alankomaissa tai Suomessa, kuluu rahaa niihinkin vähemmän pitkällä aikavälillä. Ja parasta on se, että on oikeasti varaa nauttia elämästä. Käymme syömässä ulkona melkein joka viikko ja oluelle ja pienelle snacksille voisi poiketa milloin huvittaa. Olen myös pystynyt lisäämään elämääni pieniä kuluja, kuten kerran kuussa uusittavat kynnet, sillä ne maksavat vain 20e.
Voiko onnellisuutta mitata rahassa?
Eli kun verrataan palkkaa ja elinkuluja, onko ero Alankomaissa ja Espanjassa asumisella edes suuri?
Lähdin nyt oikein tieteelliselle polulle ja tein kuluistani havainnollistavat taulukot 😀 Tietenkin tulokset vaihtelevat kuukausittain (ja Alankomaissa asuin Amsterdamissa ja Leidenissä, joissa kuluni olivat hyvin erilaiset (yllättäen Leidenissä paljon korkeammat) – taulukossa on kulujen keskiarvo), mutta tästä saa kuitenkin jotain osviittaa tilanteesta. Tämä oli itse asiassa todella mielenkiintoista minullekin, sillä en ollut ikinä verrannut kulujani näin konkreettisesti.
Kuten nähdä saattaa, Espanjassa saan melkein puolet palkastani säästöön, toisin kuin Alankomaissa. Vaikka palkkani onkin huomattavasti alhaisempi nykyään, saan säästöön vain n. 100e vähemmän kuukaudessa. Vuokrakulut ovat suhteessa samat, mutta asun Barcelonassa niiiiin paljon paremmissa oloissa, että koen tämänkin voitoksi haha. Muiden kulujen osuus palkasta ovat huomattavasti pienemmät nykyään. Tämä on kaikista selvintä liikkumisen suhteen ja siihen, ettei palkastani katoa enää sievoista summaa sairasvakuutukseen. Barcelonassa käyn ulkona syömässä paljon useammin, mutta prosentuaalisesti määrä on lähes sama.
Summa summaarum, vaikka tienaan Barcelonassa huomattavasti vähemmän, säästöni ovat melkein samat ja elämänlaatuni on moninkertaistunut. Olen paljon onnellisempi Barcelonassa ja todella tyytyväinen muuttoon. Aurinko on hyvinvoinnilleni ehkä kaikista kriittisin asia, joten valitsisin lämpimän asuinpaikan, vaikka säästöt olisivatkin merkittävästi pienemmät. Barcelonassa koen myös enemmän vapautta – voin liikkua minne tahansa edullisesti ja voin istua iltaa uusissa ravintoloissa tai cocktail-baareissa melkeinpä yhtä usein kuin haluan. Ainut asia, jonka olisin toivonut voivan muuttaa kanssani, on Alankomaiden työkulttuuri. Mutta kaiken kaikkeaan Barcelona oli minulle oikea päätös.
Eli, ”huono palkka, hyvä sää” on lopullinen vastaukseni.
Millaisessa paikassa sinä asut tai haluaisit asua? Kommentoi alle tai laita viestiä Instagramissa @muumaamandariini tai minulle @verawinter.
Seikkailijasielu, joka on kymmenen vuoden aikana asunut Pekingissä, Macaussa, Lissabonissa, Hong Kongissa ja Amsterdamissa ja nyt aloittelee elämän rakentamista Barcelonaan – joskin paluu Aasiaan on unelmissa. Rakkautena kirjoittaminen, kielet, kulttuurit ja matkustelu. Löydä Instagramista @muumaamandariini tai @verawinter.
Itselle ehkä mielekäs työ on tärkeämpi kuin asuinpaikka. Huonossakin ilmastossa pystyy olemaan ja viettämään mukavaa elämää, kunhan työ on mukavaa ja mielekästä, ja mielellään sellaista, että siitä saa kivan kompesaation. Siellä viettää kuitenkin sen 50 % valveillaoloajasta viitenä päivänä viikossa.