Bussimatkailulla on huono maine, mutta se on usein nopein, ekologisin tai ainoa kulkupeli. Nappaa vinkit bussimatkoille, etenkin Balkanille ja Baltiaan, bussien luvattuille seuduille!
Suurin osa meistä taitaa olla bussiagnostikkoja. Niin minäkin. Valitsen aina mieluummin junan, jos järkevä junayhteys on tarjolla. Pakon edestä nousen bussiin ja joskus jopa viihdyn sen kyydissä. Minulle tulee helposti autossa huono olo, joten työnteosta tai lukemisesta ei tule bussissa mitään. Tunnen tasan yhden ihmisen, joka rakastaa matkustaa bussilla. Hän suhaa ympäri Suomea kesäisin innoissaan.
Euroopassa on silti paljon paikkoja, joissa bussi on paras tai ainoa kulkuneuvo. Tässäpä siis bussimatkailun selviämisopas. Mukana menossa myös pikku tietopaketit kahdelle Euroopan alueelle, joilla bussi on edelleen pääkulkuneuvo: Baltiaan ja Balkanille.
Niksit viihtyisämpään matkaan
- Hygienia – bussin vessa saattaa toimia, mutta hana ei välttämättä. Muutenkin pitkillä matkoilla tulee mähmäinen olo, ja kanssamatkustajat saattavat köhiä viruksia niskaan. Siispä kannattaa ottaa käsidesiä matkaan ja käyttää sitä ahkerasti. Myös puhdistuspyyhkeet ajavat saman asian.
- Vaatetus – kenties vaikein rasti! Laitan bussiin aina mahdollisimman rennot vaatteet, ettei olo käy epämukavaksi ahtaissa penkeissä. Toisaalta liian leveät tai pitkät lahkeet saattavat kastautua vessan lattialla johonkin, mitä ei missään nimessä päälleen haluaisi… talvisaikaan tulee ottaa huomioon lämpötilaero bussin sisätilan ja taukojen välillä. Yleisin bussiasuni on löysä mekko, huppari ja talvella untuvatakki. Hupparin voi vetää päälle, jos tulee kylmä tai haluaa nukkua – hupulla saa kätevästi yksityisyyttä. Takki lämmittää tauoilla tai sitä voi käyttää ekstratyynynä.
- Elektroniikka – bussien pistorasiat saattavat toimia tai sitten eivät. Kannattaa ottaa mukaan tarpeeksi iso varavirtalähde!
- Eväät – varsinkin pitkille matkoille eväiden miettiminen on hankalaa. Esimerkiksi Riika-Varsova-bussi ei pysähdy kertaakaan niin pitkäksi aikaa, että ehtisi käymään syömässä. Monet ruoat eivät kestä 12 tuntia lämpimässä. Oma settini pitkälle matkalle olisi varmaan tuhti ateria ennen lähtöä (!), pari voileipää, hummusta, vihanneksia ja herkkuja. Napostelu on minulle paras keino välttyä matkapahoinvoinnilta, joten mieluummin överit kuin vajarit! Myös vettä on parempi ottaa mukaan reilusti.
- Nämä ovat aina pitkillä matkoilla mukana: niskatyyny, unimaski, korvatulpat, käsidesi, kuulokkeet, tarpeelliset lääkkeet ja oma lempparini, villasukat! Voi ottaa kengät jalasta ilman, että varpaat palelevat tai kanssamatkustajat joutuvat haistelemaan sukkamehuja.
- Turvallisuus on tuskin esimerkiksi Viron busseissa ongelma, mutta Euroopan isojen kaupunkien välillä sitäkin kannattaa miettiä. Passi ja lompakko kannattaa pitää tauoillakin mukana. Pidän repun mieluummin omassa jalkatilassa kuin hattuhyllyllä, varsinkin jos aion nukkua. Schengen-alueen ulkopuolisissa passintarkastuksissa otan repun mukaan aina, kun bussista pitää poistua.
Matkalounas Varsovassa
Bussilla Baltiassa
Baltian junayhteyksiä parannetaan kovaa vauhtia, mutta bussi on edelleen sekä kätevin keino liikkua (useimpien) kaupunkien välillä että nopein ja suorin reitti kohti Keski-Eurooppaa. Myös Venäjälle ja Valko-Venäjälle pääsee Baltiasta, mikäli jostain syystä sinne halajaa.
Kansainvälistä liikennettä Euroopan suuntaan operoi pääasiassa kolme yhtiötä: Luxexpress, Ecolines ja Flixbus. Näistä Luxexpress on minun (ja monen muun mielestä) ehdottomasti paras, mutta myös Ecolinesin bussit ovat mukavia ja ajallaan. Lux on kuuluisa ilmaisista juomistaan ja Relax-luokan lepolasseistaan. Sekä Luxin että Ecolinesin busseissa jokaisella matkustajalla on yleensä oma näyttö/viihdekeskus, jolla voi katsella elokuvia kuin lennolla ikään. Busseissa saatetaan myös myydä juotavaa ja välipaloja, mutta sen varaan ei kannata laskea. Mikäli mielit matkustaa yöbussilla, Lux on todennäköisesti mukavin vaihtoehto, jos aikataulut vain natsaavat. Ajoissa ostaessa liputkin ovat edullisia! Olen käyttänyt silti eniten Ecolinesin päiväsaikaan kulkevaa Riika-Varsova-yhteyttä. Nukun mieluummin Varsovassa hotellin lakanoissa.
Maiden sisäisestä liikenteestä vastaavat enimmäkseen paikalliset bussiyhtiöt niin Virossa, Latviassa kuin Liettuassakin. Busseja kulkee hämmentävän usein ja ne ovat hyvin varusteltuja.
Hyödyllistä nippelitietoa tai vinkkejä muutamaan kaupunkiin:
- Tallinnan bussiasema on laivaterminaaleilta parin kilometrin päässä. Sinne pääsee joko ratikalla, taksilla tai kävellen. Tykkään itse jaloitella laivamatkan jälkeen ja kävellä asemalle napaten samalla kaupasta eväät matkaan.
- Riian bussiasema on ison torin ja kauppahallin vieressä. Torilta saa mukaan tuoretta syötävää ja kauppahallissa kannattaa käydä lounaalla tai välipalalla. Siellä on myös iso Maxima-supermarketti. Riian rautatieasemalle on bussiasemalta noin 5 minuutin kävelymatka.
- Bussi- ja rautatieasema ovat samassa paikassa Kaunasissa. Muutaman minuutin matkan päässä on iso kauppakeskus, jossa voi käydä syömässä, hakemassa eväitä tai tappaa aikaa lämpimässä. Kesällä vaihtoyhteyttä voi odotella bussiasemaa vastapäätä olevassa isossa puistossa.
Bussilla Balkanilla
Balkanilla junayhteydet ovat harvassa ja yleensä hitaita, kun taas bussilla pääsee kaikkialle pääkaupungeista pikkukyliin.
Rajanylitys toimii yleensä näin: Busseille on rajalla oma kaista, jolla odottelee todennäköisesti jo useampi linjuri. Kuljettaja avaa yleensä jonotuksen ajaksi bussin ovet ja matkustajat pääsevät nautiskelemaan raittiista ilmasta (tupakan läpi). Kannattaa lähteä ulos verryttelemään, kun on kerran mahdollisuus. Passintarkastuksessa joko kaikki matkustajat kävelevät itse tarkastuspisteen läpi passeineen tai kuljettaja kerää kaikkien passit mukaansa ja käy näyttämässä ne rajavartijalle yksin. Passin voi siis huoletta antaa kuljettajalle. Hän jakaa ne rajan jälkeen takaisin omistajilleen. Passit tarkastetaan joko lähtö- tai tulomaassa tai molemmissa. Rajalla saattaa kestää kymmenestä minuutista useampaan tuntiin, herran haltuun. Joskus passit leimataan, joskus ei. Vartijat tietävät, mitä tekevät, eli leiman puuttumista ei kannata säikähtää. Toisinaan tavarat läpivalaistaan tai tarkastetaan, mutta ei kovin usein.
Skopjen kyljessä olevalle Matka-kanjonillekin mentiin bussilla!
Tässä kokemuksiani eri maista.
Sloveniassa ja Kroatiassa bussiliikenne toimii totuttuun tapaan (kuten junatkin). Bussit kulkevat aikataulujen mukaan bussiasemilta ja -pysäkeiltä eikä niitä ole hinnalla pilattu. Lomailimme Kranjin seudulla kesällä 2024 ja maksoimme kaupunkien välisistä bussimatkoista aina alle 5e/henki. Bledin bussit olivat todella täynnä kesäkaudella, joten niitä varten kannattaa olla ajoissa paikalla!
Albaniassa on tiheä bussiverkosto, josta ei tosin löydy netistä ajankohtaista tietoa. Gjirafa tarjoaa jonkinnäköistä tietoa Albanian ja Kosovon bussireiteistä ja -aikatauluista, mutta ne kannattaa vielä varmistaa bussiasemalla tai suoraan kuljettajalta. Tiranassa on kaupungin laitamilla suuri bussiasema, mutta pienemmissä kaupungeissa voi olla useampi epävirallinen asema tai bussien lähtöpaikka. Paikalliset tietävät kyllä, etenkin taksikuskit – kysymään vain. Maksu hoitui yleensä käteisellä suoraan kuljettajalle tai hänen apulaiselleen. Pitkillä matkoilla bussit pysähtyivät tunnin-parin välein huoltoasemille, joissa pystyi hakemaan eväitä ja käymään vessassa. Kesäaikaan busseissa oli turkasen kuuma, joten riittävästä nesteytyksestä pitää huolehtia tosissaan. Mukavat paikalliset ja upeat maisemat ovat ehdottomasti säädön arvoisia!
Pohjois-Makedoniassa homma on ehkä hieman Albaniaa järjestelmällisempää. Suurimmissa kaupungeissa on bussiasemat. Skopjessa niitä on itse asiassa kaksi vierekkäin: paikallis- ja seutuliikenne käyttää toista ja kauko- ja kansainväliset yhteydet toista. Ainakin pitkät ja keskipitkät matkat voi maksaa kortilla.
Serbiassa voi matkustaa myös junalla, mutta bussit saattavat olla nopeampia ja luotettavampia. Belgradissa on muuten paikallisille ilmainen julkinen liikenne!
Reittisuosituksia:
- Wien-Skopje-väliä operoi suora yöbussi. Kalusto on uutta ja luotettavaa. Tämä on todennäköisesti nopein keino kulkea maata pitkin Keski-Euroopasta Kreikkaan. Wienistä pääsee yöbussilla myös esimerkiksi Bosniaan.
- Tirana-Skopje on valtavan hieno reitti, joka kulkee vuoriston halki 7-8 tunnissa.
- Ljubljanasta pääsee muutamassa tunnissa Kroatian Rijekaan, joka on edullinen ja viihtyisä satamakaupunki. Rantalomalle halajavat voivat jatkaa Rijekasta niin ikään bussilla läheiselle Krkin saarelle.
Mikä on erikoisin bussi, jolla olet matkustanut?
Turvallisia kilometrejä!
-Sunna
Maata pitkin ystävät, psst! Olen kirjoittanut aiemmin myös kolmesta suositusta reitistä Suomesta Keski-Eurooppaan, Wienin yöjunayhteyksistä ja laivamatkasta Tunisiaan.
Sunna asuu Itävallan Wienissä ja työskentelee politiikan tutkijana. Entinen reppureissaajan identiteeetti on rauhoittunut kolmekymppisen ekoelämäksi: hostellit patikka- ja pyöräretkiksi ja lennot maata pitkin -reissuiksi.
Epäilemättä kaupunkien välillä pystyy varsin näppärästi matkustamaan busseilla. Meitä monet luontokohteet kiinnostavat eniten, ja niihin pääsemisen olemme usein kokeneet busseilla hankalaksi, jonka vuoksi vuokra-auto on useimmiten valintamme.
Vuokra-auto on kyllä monesti näppärä! Tykkään päättää vaelluksen eri pisteeseen, kuin mistä aloitin, ja sellaisiin reissuihin julkiset ovat paljon kätevämpiä.