EKOTALO PORTUGALIIN – OSA 2

Ehkä muistat Portugaliin nousevan olkipaalitalon, jonka rakentamisesta kirjoitin viime kesänä. Mitä tälle projektille nykyään kuuluu ja millaista talon rakentaminen ulkomailla on ollut?

Ensimmäiseksi voidaan todeta, että ajatus talon saamisesta vuokrauskuntoon viime vuoden puolella osoittautui turhan optimistiseksi, huolimatta siitä, että sopimuksessa talon valmistumisajaksi on kirjattu 120 työpäivää eli noin 6 kuukautta. Edistystä on tapahtunut koko ajan, mutta paljon hitaammalla tahdilla kuin aluksi ajattelimme. Tällä hetkellä valmistumisen ajankohdasta ei ole olemassa tarkkaa arviota, mutta toive olisi tietysti saada paikat kuntoon mahdollisimman pian.

Miten projektissa on vuoden aikana edistytty?

Kesä 2021

Talon runko saatiin viime kesänä pystytettyä ihan hyvällä vauhdilla; alakerran seinät kesäkuussa, yläkerroksen seinät heinäkuussa ja katto elokuussa. Seinät saivat myös ensimmäiset kerrokset luonnollista savirappausta suojakseen. Sen jälkeen koko rakennusala sai kuitenkin huonoja uutisia: koronapandemian takia rakennus- ja remontointibuumi oli nostanut kysyntää ja hintoja, joten puutavaran toimitusajat venyivät ja vanuivat.

Syksy 2021

Syksyn aikana saatiin kuitenkin tehtyä sähkötöitä, vedettyä vesijohdot ja tehtyä lattiavalu taloon. Myös sisäseinien rakennus ja levytys aloitettiin ja siinä edistyttiin tasaista tahtia. Lokakuussa asennettiin ensimmäiset ikkunat ja ulko-ovet. Suurin osa niistä oli tosin hieman vinossa, joten ikkunoiden asentoa jouduttiin myöhemmin korjailemaan.

Talvi 2021-2022

Joulu-tammikuun vaihteessa talo oli jo melko hyvällä mallilla – ulkoseinien rappauksesta puuttui enää viimeinen kerros, yläkerroksen ulkolaudoitus oli lähes valmis ja kaikki pystytetyt sisäseinät oltiin saatu levytettyä. Sitten rakentajamme perhe sairastui koronaan, eikä puhelimeen useampaan kertaan vastattu viikkokausiin. Ei se mitään, jos hommat hyvästä syystä seisovat, mutta nämä katoamistemput ovat olleet turhauttavia.

Rakennusmiesten hommiin palaamista odotellessa saimme kuitenkin jo aloitettua hieman puutarhan laittamista. Marraskuun lopulla saimme naapuriltamme ilmaiseksi kasan kasveja, jotka he joutuivat poistamaan pihalleen tulevan uima-altaan tieltä. Joukossa oli kaikenlaista: saniaisia, rönsyliljoja, pelargonioita, mehikasveja ja kirsikkana kakun päällä – iso palmu! Monta metriä korkean kuitupalmun (Trachycarpus fortunei) siirtämiseen vaadittiin isoja koneita ja koko iltapäivän kestänyt operaatio, mutta muutaman satasen maksanut palmun helmikuussa tapahtunut siirtoistutus näyttää onnistuneen, sillä palmu on selvinnyt jo paristakin myrskystä eikä ole kuivunut pystyyn.

Kevät 2022

Viimeisimmät edistysaskeleet ovat maalis-huhtikuun vaihteesta, jolloin taloon saatiin vihdoinkin portaat yläkertaan vievien tikkaiden tilalle ja pääoven yhteyteen tulevan pienen ulkokuistin rakentaminen aloitettiin. Rakentajamme ovat itäeurooppalaisia, joten helmikuun lopulla alkanut sota on osaltaan vaikuttanut hitaaseen edistymiseen kevään aikana. Nyt sukulaiset on kuitenkin saatu haettua Ukrainasta turvaan, joten toivon mukaan rakennushommat pääsevät pian taas jatkumaan. Rakennuslupa meni umpeen helmikuussa, joten sen jatkohakemuskin on täytynyt panna vireille.

Jäljellä on oikeastaan vain talon ulkopuolen viimeistely ja sisätilojen pintojen rakentaminen, sekä muutaman puuttuvan seinän pystyttäminen. Lattialaminaatit, kylpyhuoneiden lattiakaakelit, keittiön ja kylpyhuoneiden kiintokalusteet ja seinien luonnolliset kalkkimaalit on kaikki jo valittu, joten on vaikeaa malttaa mielensä ja odottaa, että pääsisi jo näkemään valmista pintaa. Kylpyhuoneiden seiniin tulee muuten aivan upea marokkolaista tadelakt-pintaa tai paremmin tunnettua mikrosementtiä muistuttava luonnollinen mutta vedenpitävä rappaus, jonka näkemistä odotan ehkä kaikkein eniten.

Raksamokia ja suunnittelukukkasia

Ammattitaidoltaan kaikenkirjavien rakennusmiehien virheitäkin on kuluneen vuoden aikana saanut olla vähän väliä osoittelemassa ja korjailemassa. Ja on niitä meidän rakennusmestarin alihankkijoiksi palkkaamia rakentajiakin ollut ties mistä, ainakin Brasiliasta, Nepalista, Angolasta ja Moldovasta.
Vinojen ikkunoiden lisäksi myös aaltoilevat ikkunalaudat ja ylhäältä avoin keittiön ja eteisen välinen seinä odottavat edelleen suoristusta. Portaikon tasanne rakennettiin keskelle porrastasanteen yläpuolelle suunniteltua vaakaikkunaa. Suihku taas asennettiin kylpyhuoneen ikkunan alapuolelle, jolloin suihkutanko olisi tullut keskelle ikkunaa. Eteisen katto oli yhdessä vaiheessa puoliksi puupaneelia, puoliksi kipsilevyä. Sähkömiehet unohtivat puolet pistorasioista, joita jouduttiin sitten myöhemmin lisäilemään. Ja mitähän vielä. Aivan kaikkea pientä ei olla edes jaksettu vaatia korjattavaksi, kunhan nyt suurimmat asiat saadaan kuntoon.

Lisäksi on paljastunut suunnitteluvaiheessa huomaamatta jääneitä arkkitehdin tekemiä suunnittelukukkasia, kuten omituisen leveä ulko-ovi, joka saatiin onneksi korjattua, ja yläkerran lattianrajasta noin 140 cm korkeudelle ylettyvä ikkuna, jota ei saatu korjattua ilman rakennusluvan muutosprosessia. Ikkunassa ei siis muuten ole mitään vikaa, paitsi että kun suoraan ikkunan edessä seisoo, on silmien edessä seinää eikä ikkunalasia, eikä sitä tainnut kukaan suunnitteluvaiheessa huomata. Onneksi kyseinen ikkuna ei kuitenkaan ole päämakuuhuoneessa, joten tämän suunnittelumokan kanssa pystytään kyllä elämään.

Talon rakentaminen ulkomailla on ollut opettavainen matka

Jos jotakin tämän raksamatkan aikana on oppinut, niin kärsivällisyyttä. Portugalilaisen rentoa suhtautumista on saanut harjoitella silloin, kun turhautuminen ja voimattomuus ovat vallanneet mielen aikataulujen venyessä ja paukkuessa. Uskoa koko hommaan ja luottoa rakentajaan on välillä koeteltu, mutta koska raksamiehet aina kuitenkin palaavat hommiin pitkänkin tauon jälkeen, on talon pakko vielä joku päivä valmistua.

Emme ole halunneet myöskään purkaa kauppoja, vaikka 120 arkipäivän kauppakirjaan merkitty toimitusaika on mennyt jo kauan sitten, koska kysyntä on saanut rakentajien hinnat kohoamaan pilviin eikä heillä ole muutenkaan aikaa uusille kohteille. Portugalilainen rakennusala on tunnettu hitaudestaan, joten asian kanssa on vain jouduttu elämään ja yrittämään parhaamme mukaan hoputtaa rakentajia töihin. Verrattuna muihin alueen rakennustyömaihin, meidän talomme on oikeastaan edistynyt aika vauhdikkaasti, sillä monien talojen rakentaminen näyttää etenevän vielä hitaammin. Olen myös tsempannut itseäni miettimällä, että talo on projekti ehkä koko loppuelämäksi, joten vuosi sinne tai tänne ei isommassa mittakaavassa paljoa haittaa.

Projektin alussa jaksoin stressata pienistäkin asioista ja heräilin öisin miettimään rakennushommia. Enää en jaksa yrittää kontrolloida joka asiaa, joten jotkin jutut voi hyvin kuitata portugalilaisella hällä väliä -asenteella. Sitä paitsi nykyhinnoilla muutaman vuoden takainen rakennusdiili näyttää nyt erittäin edulliselta, joten pienen viivästyksen kestää paremmin sitä ajattelemalla – olemmehan olleet todella onnekkaita. Uskon, että meidän pikku ekovillastamme tulee vielä upea kokonaisuus!

Me Naiset -lehtijuttu

Pääsin Me Naiset -lehden haastatteluun kertomaan taloprojektistamme ja siitä, millaista on ollut rakentaa taloa ulkomailla. Painettu juttu ilmestyi jo 16.3. numerossa, mutta pääset lukemaan sen verkkoversion täältä. Haastattelussa esiin nousivat tietysti myös projektin haasteet, mutta artikkeli oli kuitenkin omasta mielestäni tosi kivasti kirjoitettu ja tietysti myös hyvää julkisuutta tulevaa Airbnb-tyylistä lomavuokraustoimintaamme ajatellen.

Tämä rakennustarina jatkuu vielä, joten raksatrilogian kolmas osa ilmestyy joskus hamassa tulevaisuudessa, kun talo on valmis ja lomavuokraus saatu aloitettua – toivottavasti kuitenkin hieman aiemmin kuin vuoden päästä.

Kysymyksiä ja viestiä saa aina laittaa Instagramin ja Facebookin kautta blogin tilille @muumaamandariini, henkilökohtaiselle tililleni @johannahulda tai tietysti Lagoon Eco Villan tilille @lagoonecovilla, jonne kannattaa myös tulla seuraamaan projektin viimeisiä vaiheita ja tulevaa toimintaa!