Unkarilaisissa mainoksissa Balaton kiiltää turkoosina: on viinitiloja, rantabaareja, polttavaa aurinkoa ja kylmää olutta. Monille länsieurooppalaisille Balaton on itäblokin jäänne, jonne ei ole mitään järkeä poiketa, kun Adrianmerelle on matkaa vain muutama hassu tunti. Millainen meininki Balatonilla oikeasti on – lue tästä!
Balaton, saksaksi Plattensee, on 77 kilometriä ja suurimmillaan 14 kilometriä leveä järvi Länsi-Unkarissa, reilun tunnin ajo- tai junamatkan päässä pääkaupunki Budapestissä. Järvi on sangen matala – keskimäärin kolmisen metriä – ja maaperän ja pieneliöiden takia omituisen turkoosi. Balatonin pohjoispuoli on kukkulaista viininviljelyseutua, ja onpa pohjoisrannoilla vanhoja tulivuoriakin, eteläpuoli tasaista. Balaton tunnetaan lähinnä rantalomakohteena; siellä lilluvat kesäkuukausina niin unkarilaiset kuin kansainvälisetkin matkailijat.
Myönnetään heti alkuun: Balaton ei ole mikään Nizza. Silloin, kun Unkari oli vielä sosialistinen valtio, tuliperäisen järven rannalla kesiään viettivät esimerkiksi tsekkoslovakialaiset ja itäsaksalaiset, jotka pääsivät matkustamaan Unkariin, mutteivät Länsi-Saksaan. Itävaltalaiset ja saksalaiset ovat lomailleet Balatonin aalloilla tosin jo kaksoismonarkian aikoina ennen maailmansotia ja rautaesirippua. Nykyisinkin suurin osa Balatonin-kävijöistä on joko unkarilaisia tai lähiseudun maista, kuten Itävallasta, Saksasta ja Tsekistä (en kyllä luottaisi täysillä näihin tilastoihin, mutta näillä mennään!).
Iso, samea lammikko keskellä Unkarin tasankoa – millainen kohde Balaton oikeasti on? Raportoin tässä postauksessa Balaton-tunnelmia neljän käyntikerran perusteella.
Kuulin ensimmäistä kertaa Balatonista isäni reissutarinoista 80-luvun alusta. Hän oli maistellut pálinka-hedelmäviinaa, loikoillut auringossa ja pelastanut venäläisen merihädästä. Taisin ajaa jollain vaihtari-roadtripillä Balatonin ohitse matkalla Sloveniasta Budapestiin, mutta oikea ensikosketukseni Balatonin aaltoihin tapahtui opiskellessani Budapestissä. Keväällä 2019 minä ja silloinen kumppanini läksimme telttailemaan tämän legendaarisen vesistön rannalle pääsiäiseksi. Kaikki kaupat olivat kiinni perjantaista maanantaihin, joten järsimme näkkileipää ajvar-paprikatahnalla ja hörpimme Lämmin kuppi -tyyppisiä keittoja. (Enpä ole ajvariin sen koommin koskenut…)
Olen tuosta merkkivuodesta 2019 lähtien viettänyt lähes joka vuosi viikonlopun tai pari Balatonin vehreillä rannoilla: valmistumista juhlistamassa kavereiden kanssa 2020, työkavereiden kanssa vuokravillassa 2022 ja kumppanin kaveriporukalla viime viikonloppuna (2023). On tullut nähtyä viinitiloja, rantoja, ukkosmyrskyjä, näköalatasanteita ja -torneja, purjeveneitä, kaloja sekä järvessä että lautasella sun muuta meininkiä. Ja poljettua yllättävän paljon ympäriinsä surkeilla pyöränrämillä, esimerkiksi viime kesänä epätoivoisena huoltoasemia grillihiilien toivossa kiertäen.
Lyhyt vastaus kysymykseen, millainen Balaton on: monipuolinen!
Balatonin tärkein aktiviteetti ja valtti on rantaelämä. Vanhoina hyvinä aikoina suurin osa rantaviivasta oli kaikille vapaata ja ilmaista, mutta viime vuosikymmeninä suurin osa rannoista on muuttunut maksullisiksi. Monien syyttävä sormi osoittaa Orbánin korruptoitunutta hallintoa, ja onhan sisäänpääsystä veloittaminen kätevä tapa kääriä rahaa paikallishallinnon tai liikemiesten taskuihin.
Niin, rannat! Hiekan sijaan Balatonin-kävijä saa yleensä levittää pyyhkeensä nurmikolle. Balatonin lämpötila kohoaa kesäisin jopa 30 asteeseen, mikä on sangen huono uutinen järven happea haukkoville kalapoloisille mutta hyvä uimareille. Uimisen lisäksi rannoilla vuokrataan kaikenlaisia kelluvia virityksiä polkuveneistä sähkömoottoripaatteihin, ja ulapalla viilettää purjeveneiden armada. Pääsin viime viikonloppuna ensimmäistä kertaa elämässäni purjeveneen kyytiin. Lekottelimme pikkuveneen kannella, uiskentelimme sen ympärillä ja yritimme vältellä koskettamasta toisinaan vastaan kelluvia kuolleita karppeja.
(Karpeista puheen ollen: ensimmäisellä Balatonin-retkelläni paikallinen uimaranta oli suljettu iltaisin, sillä siellä järjestettiin kansallinen karppi-cup!)
Turismi on rakentunut pitkälti rantalomailun ympärille: biitsejä ympäröi rantaravintoloita ja -baareja, jäätelökioskeja ja krääsäkauppoja Aurinkorannikon tapaan. Balatonilla suosituimpia rantaeväitä ovat uppopaistetut, hapankermalla sivellyt pizzantapaiset Lángos-leipäset, niin ikään uppopaistettu Hekk eli kummeliturska (Atlantilta rahdattu) ja paikalliset lempijuomat, kuten kirsikkaolut ja lähituotettu viini. Iltaisin rantaraitilta kaikuu diskonjytke, kun innokkaat lomalaiset juhlistavat vapautta tanssin merkeissä.
Ravintoloiden ja etenkin juomien hintataso on edelleen suomalaiselle matala, vaikkakin unkarilaiset sanovat sen tuplaantuneen muutamien vuosien takaisesta. Kesäkuussa 2023 lounaan sai noin 6 eurolla ja päivällisen 10 eurolla, ja isosta viini- tai olutlasillisesta pulittaa 2-3 euroa. Kuulostaa vähältä, mutta paikallinen keskipalkka on helposti alle tonnin, joten sillä ei oikein rantaravintoloissa hurvitella. Aina voi toki tehdä saksalaiset ja kurvata Balatonille karavaanarilomalle ja ostaa elintarvikkeetkin asuntoautoon jemmaan.
Minusta Balatonilla, kuten muuallakin Unkarin viinialueilla, kannattaa ehdottomasti tutustua paikalliseen viinitarjontaan. Tuottajia löytyy kaikista hintaluokista, ja usein viinitiloille pääsee maistelemaan paikallisen muhevan tuliperäisen mullan antimia ja muuta purtavaa. Kumppanini suosikki on etelärannan Balatonlellessä sijaitseva Konyari-viinitila ja -ravintola, jonka terassilta aukeaa upea näköala auringonlaskuun ja pohjoisosan kukkuloille. Minusta unkarilainen ravintolaruoka panostaa usein enemmän määrään kuin laatuun, mutta täällä makukin oli todella kohdallaan!
Vedessä puljaamisen ja syöpöttelyn lisäksi Balatonin ympäristössä riittää yllättävän paljon tekemistä. Balatonin länsikärjessä sijaitsee piskuinen Hévíz-järvi, joka on maailman toiseksi suurin kuuma lähde. Järven lämpötila vaihtelee talven reilusta paristakymmenestä asteesta jopa 38 asteeseen kesäaikaan, ja sen ympärille on rakentunut kuuluisa kylpylä. Balatonin itäpäästä puolestaan löytyy tippukiviluolia ja jopa niiden sisälle muotoutuneita järviä, joissa pääsee jopa melomaan!
Balatonin ympäri kulkee reilun 200 kilometrin mittainen pyöräreitti, joka on ollut meidän matkahaaveissa jo pitkään. Unkari ei missään nimessä vedä yleisesti ottaen pyöräilykohteena vertoja esimerkiksi pohjoisnaapurilleen Itävallalle pyöräteiden kunnon ja turvallisuuden suhteen, mutta Balatonin kierros seuraa hyvin rauhallisia teitä tai erillisiä pyöräteitä ja -kaistoja. Meidän oli tarkoitus tehdä tämä kiekaus nyt kesäkuussa, mutta emme saaneet junaan pyörälippuja Wienistä asti, joten suunnitelma siirtynee syksylle. Maasto on sangen tasaista pohjoispuolen kukkuloita lukuunottamatta, jotka eivät nekään tuota Suomen tai vaikkapa Itävallan maastoon tottuneille ongelmia.
Jätän Balatonin parhaiden kylien tai kaupunkien valinnasta kiistelemisen unkarilaisille, mutta sen verran vinkkaan kuitenkin, että Balatonin ainoa niemimaa, Tihany, on todellakin näkemisen arvoinen (vaikkakin kunnon turistirysä). Tihanyssa sijaitsee lähes tuhatvuotias benediktiiniläisluostari, ja perinteiset talot reunustavat kylänraittia. Luostarin pihalta aukeaa monien mukaan upein näkymä koko Balatonille. Kumppanini isä on ollut entisöimässä luostarin portteja, joten tuhannet turistit ikuistavat hänen työnjälkeään lomakuviin joka päivä.
Balaton ei ole Adrianmeri: sieltä ei löydä Euroopan kauneimpia rantoja, parhaita klubeja, tuoreimpia mereneläviä tai välillä edes erota omia varpaitaan sameasta, mineraalipitoisesta vedestä. Siellä on silti ihan omanlaisensa, hurmaava meininki, joka on kokemisen arvoinen: viininmyyntiä omiin pulloihin litrahinnalla, tuoksuvia laventelipeltoja, puolen Unkarin teinit kaahaamassa pyöränromuilla rantaraitilla, kauniita tiilikattoisia kalkittuja taloja ja aprikoosien painosta notkuvia hedelmäpuita. Ja Balatonin kuuluisat, sameanturkoosit aallot, jotka kimaltavat oikeassa valossa kuin Karibianmeri! Minusta Balatonin valttikortti on se ylpeys ja rakkaus, jolla unkarilaiset ”merestään” puhuvat. Meriä on maailma väärällään, mutta Balaton-järviä on vain yksi.
____________________________________________________________________
Oletko käynyt Balatonilla ja mitä mieltä olit? Mitä muita vähemmän tunnettuja rantaparatiiseja Euroopasta löytyy? Mikäli Portugalin rannat sytyttävät enemmän kuin Unkarin (ymmärrän hyvin, no hard feelings), niin meidän ihanat Johannat ovat kirjoittaneet vinkkejä Caparican ja Sesimbran rantakyliin Portugalissa.
Täällä voit seurata Muu maa mandariinia Instagramissa, ja täällä minua eli Sunnaa.
Sunna on kiertänyt asumassa seitsemässä Euroopan maassa ja asettunut Itävallan Wieniin. Sunna pakoilee oravanpyörää Alpeille, pyöräteille ja löysille maata pitkin -seikkailuille.
En ole Balaton-järvellä käynyt. Budapestissa olen muutamaan kertaan käynyt, ja joka kerta paikallisten kanssa jutellessa Balaton on tullut esiin. Kovasti paikkaa on suositeltu ja omakin kiinnostus on kyllä herännyt, ja varmasti siellä tulee kyllä vielä käytyä.