AU PAIRINA SVEITSISSÄ – TELTTASEIKKAILUJA, RANTAELÄMÄÄ JA TEEKKARIBILEITÄ

Euroopan rikkaimmassa valtiossa riittää lapsia vahdittavaksi – mitä jäi käteen kuumasta au pair -kesästä Sveitsin Zürichissä?

Viime kuussa meidän loistava Vera kirjoitti au pair -kokemuksistaan Kiinassa, mikä yhdessä Ylen uuden Au pairit -kauden julkaisun kanssa sai minut nostalgisoimaan omaa au pair -keikkaani Sveitsissä. Ehkä tarinani voi myös rohkaista uusia kasvoja näihin vauhdikkaisiin hommiin!

Hetken mielijohteesta matkaan

Olin keväällä 2015 ihan kypsä elämääni Suomen Turussa: opinnot eivät maistuneet, silloisen poikaystävän kanssa meni kehnosti ja jatkuva räntäsade tympi. Olin jo parin vuoden ajan katunut sitä, miksen ollut lähtenyt heti lukion jälkeen maailmalle seikkailemaan, joten kun Suomesta ei napannut kesätöitä, tein puolitosissaan profiilin Aupairworld-sivustolle toivoen pääseväni Välimeren rannalle lapsia vahtimaan. Olin lukioikäisenä käyttänyt satoja tunteja au pair -blogien pläräämiseen ja takaraivossa oli siitä lähtien kolkuttanut pieni tunne siitä, että haluaisin päästä itsekin kokeilemaan siipiäni niissä hommissa. Yllätys oli suuri, kun seuraavana aamuna olinkin saanut viestiä Sveitsin Zürichistä. Parin päivän päästä olinkin jo lupautunut lähtemään kolmilapsiseen saksalaisperheeseen koko kesäksi toukokuun alusta syyskuun alkuun.

Lähdin Zürichiin suoraan vapun päivänä opiskelijavapun jälkeen (joo…), joten en ehtinyt intoilla tai hermoilla lähtöä ollenkaan. Tapasin jo lentokoneessa kanssani samanikäisen suomalaisen Nellin, joka työskenteli myös au pairina vain parin kilometrin päässä tulevan host-perheeni kodista. Nellin host-mama heittikin minut kaatosateessa keskiyön aikaan perheeni luo, ja tökin ovikelloa. Ei vastausta. Seuraavaksi soitin perheen isälle, joka oli kotona yksin lasten kanssa. Ei vastausta. Tähänkö tämä projekti nyt jo kosahti, mietin, ja värjöttelin pikku katoksen alla. Kymmenen minuutin päästä host-isä tulikin ovelle ja pahoitteli syvästi toimintaansa: hän oli nukahtanut lukiessaan lapsille iltasatua.

Au pair -arkea Sveitsissä

Seuraava viikko kuluikin lähinnä perheeseen ja heidän elämäntyyliinsä tutustuessa. Toinen vanhemmista oli professori, toinen lääketieteen tutkija, ja heillä oli kolme lasta: 11- ja 9-vuotiaat tytöt ja 7-vuotias poika. Lapset osoittautuivat todella fiksuiksi, ihaniksi ja aktiivisiksi kullannupuiksi: vanhin rakasti tanssia, keskimmäinen sirkuskoulua ja nuorin jalkapalloa. Minun ja perheen arvot sopivat loistavasti yhteen, sillä hekin tykkäsivät luonnossa liikkumisesta, söivät enimmäkseen kasvisruokaa ja yrittivät välttää turhaa kuluttamista. Olohuone ja keittiö näyttivät toisinaan sotatantereelta, mutta tiukkaa kuria tärkeämpää oli se, että lapset saivat opetella uusia taitoja ja oppivat ottamaan toiset ihmiset huomioon erilaisuudesta huolimatta. Viihdyin perheessä valtavan hyvin, ja kaikkien lasten ja minun välillä syntyi nopeasti kunnioittava ja luottamuksellinen suhde. Heidän ”vahtimisensa” ei tuntunut yleensä työltä, vaan minusta oli ihanaa käydä heidän kanssaan vaikkapa pyöräretkillä ja maauimalassa.

Vaikka sainkin viettää monen monta iltapäivää uima-altaan reunalla lasten vesileikkejä seuraten ja jäätelöllä herkutellen, oli minulla silti ihan oikeitakin työtehtäviä. Kesän alkupuoliskon lapset kävivät vielä koulua, sillä Sveitsin kesälomat alkavat vasta heinäkuun puolella, joten heräsin joka arkiaamu ennen seitsemää. Varmistin, että jokainen pakkaa tarvittavat tavarat mukaan, valmistin lapsille eväät ja vahdin, että hiukset kammataan, hampaat jynssätään ja päälle laitetaan jotain säähän sopivaa. Aamulla minulla joko vapaata tai kotitöitä 8-11, minkä jälkeen laittelin lapsille lounasta, sillä he tulivat syömään kotiin puolenpäivän jälkeen. Parin vapaatunnin jälkeen lapset pääsivät koulusta, ja joko autoin heitä läksyissä tai vein heitä harrastuksiin. Tein töitä 30 tuntia viikossa, ja perjantait ja viikonloput olivat yleensä kokonaan vapaita. Lastenhoidon lisäksi olin vastuussa koko huushollin pyykkihuollosta, mutta siivouksesta onneksi en.

Unelmien hellekesä

Zürichissä oli valtavasti muita au paireja, joten seurasta ei tullut puutetta. Suomalaisiakin riitti, ja esimerkiksi minusta ja lentokoneessa tapaamastani Nellistä tuli kesän aikana hyvät ystävät – terkkuja Nellille! <3 Minulla ei ollut sen kummempia sääntöjä perheessä, joten sain pyöriä Zürichin yöelämässäkin sen verran kuin halusin. Hintataso ja aikainen aamuherätys kyllä pitivät huolen siitä, että biletys rajoittui aika lailla puistokaljoihin aupparikavereiden kanssa. Kenties ”villein” seikkailuni oli se, kun päädyin luzernilaiseen kattohuoneistoon paikallisten teekkareiden naamiobileisiin, ja seuraavana aamuna jonkin jätkän lattiamatolta herätessä olikin täysi arvoitus miettiä, missä olin ja miksi.

Etenkin Zürichin uimapaikat tulivat kesän aikana tutuiksi, sillä kesä 2015 oli Sveitsissä ennätyksellisen lämmin. Kelluskelimme au pair -kavereiden kanssa kaupungin halki virtaavassa Limmat-joessa uimarenkailla lämpimät oluset kädessä, hypimme Züriseen lämpöiseen veteen ihan kaupungin keskustassa ja menimme yhdessä lasten kanssa viikonloppuisin play dateille maauimaloihin. Aurinko paistoi, jätskiä kului ja iho tummui elokuuhun mennessä sangen pronssiseksi. Muistoissani Zürichissä on aina yli 30 astetta lämmintä – aika valheellinen kuva varmaan.

Koska minulla oli usein kolmen päivän viikonloppuja, seikkailimme uusien kavereiden kanssa paljon myös lähialueilla, niin naapurimaissa kuin vuorillakin. Liftasin eräänä viikonloppuna Italian Milanoon ja Firenzeen, jossa yövyin kahden paikallisen pojan luona sohvasurffarina, pyöräilin Toscanan mäissä ja kauhistelin amerikkalaisten turistien määrää. Kävin myös ensimmäistä kertaa elämässäni Saksassa, shoppailemassa tietenkin, sillä Saksan hintataso on moninkertaisesti alempi kuin Sveitsin. Oli hyvä päätös ostaa ”työvaatteiksi” Primarkin halpoja t-paitoja ja shortseja, sillä kaikki vaatteeni sotkeutuivat kesän aikana ruohotahroihin ja tomaattikastikkeeseen. Rapatessa roiskuu!

Au pair -aika muutti elämäni

Kesä Sveitsissä oli minulle monella tavalla elämän käännekohta positiivisella tavalla. Siellä rakastuin esimerkiksi vuoriin ja niillä seikkailuun. Aloitin pikku päiväpatikoilla Zürichin matalammilla lähivuorilla, joille pakenin lähinnä arkivapaina kodin ja kaupungin hälyä. Innostuin kovasti, joten huiput vain kasvoivat korkeutta. Kävin erään ystävän kanssa myös Zermattissa, jossa mykistyimme Matterhornin ja muiden yli neljä kilometrin jättiläisten tarjoilemista maisemista. Toinen yön yli -vaellusreissu suuntautui Saksan Chiemgaun Alpeille, jossa minä ja kaverini yövyimme salaa teltassa ukkosella, säikähdimme auringonlaskussa meitä pyssyn kanssa uhkaavaa metsästäjää ja keskellä yötä teltan lähellä toikkaroivaa peuraa. Jokin korkeuksien tavoittelussa ja loputtoman ylämäen tamppaamisessa innosti minua, ja olen kuudessa vuodessa edennyt laittomasta telttailusta… noh, ehkä vähän harkitummin toteutettuun laittomaan telttailuun. Paljon olisi jäänyt elämyksiä välistä, ellei alppikärpänen olisi puraissut Toblerone-vuoren kupeella vuosia sitten.

Sveitsi ei ollut ensimmäinen pidempi ulkomaankomennukseni, koska olin viettänyt lukukauden Espanjassa vaihtarina lukiossa. Se keikka ei kuitenkaan mennyt kuten Strömsössä, vaan tulin maitojunalla etuajassa kotiin. Sveitsi loi minulleuskoa siihen, että pärjään uusissa tilanteissa ja uusien ihmisten kanssa ja jopa todella nautin epävarmuudesta ja haasteista, joita eri maassa asuminen heittää päivittäin eteen. Vaikka työkieleni olikin englanti, altistuin Sveitsissä myös saksan kielelle sen verran, että pystyin vuotta myöhemmin Erasmus-vaihtarina Itävallassa ottamaan saksankielisiä kursseja.

Au pair -keikan kaikista odottamattomin anti oli se, että jämähdin Keski-Eurooppaan. Kävin syksyllä 2015 muutaman kuukauden Suomessa viimeistelemässä kandiopintojen läsnäoloa vaativat kurssit, jonka jälkeen lähdin takaisin Alppeja kohti, sillä kertaa Wieniin vaihtoon. Mozartin kaupungin jälkeen tie on vienyt niin Hollantiin, Unkariin kuin Saksaankin, mutta yhtäjaksoinen Suomessa asuminen loppui siihen. Nyt on kulunut kuusi vuotta ja kaksi viikkoa siitä, kun soitin zürichläisen pientalon ovikelloa kaatosateessa, ja olen tavallaan samalla matkalla edelleen.

Kiinnostuitko?

Voin lähes varauksetta suositella Sveitsiä kohteena sellaiselle, joka haluaa kokeilla siipiään maailmalla au pairina. Tietysti joka paikassa on ärsyttäviä puolia. Sveitsiin on paljon lyhempi matka kuin vaikkapa ikisuosikki Yhdysvaltoihin, joten sieltä pääsee myös helposti ja edullisesti pois. Sveitsissä on paljon kansainvälistä porukkaa, joten saksan- tai ranskantaito ei ole lainkaan pakollinen – suomalaisiakin lastenhoitoapua kaipaavia perheitä on maassa paljon. Sveitsissä tuskin iskee hirmuinen kulttuurishokki, sillä paikalliset ovat hieman varautuneita ja järjestelmällisiä kuten monet suomalaisetkin, mutta kyllä Sveitsi silti tuntuu ja näyttää aivan eriltä kuin koto-Suomen järvet ja Esson baarit. Koska maa sijaitsee ihan Euroopan ytimessä, sieltä on helppo lähteä muutamaksi päiväksi Ranskaan maistelemaan viinejä, Italiaan rannalle, Saksaan kaupunkiseikkailuille tai vaikka Liechtensteiniin maapisteitä bongaamaan. Sitä paitsi Sveitsissä on itsessäänkin valtavasti korskeita kaupunkeja (Bern, Luzern, Geneve…), kuuluisia alppimaisemia (Davos, Zermatt, Grindelwald…) ja elämyksiä (laskettelu, kiipeily, erilaiset festarit, museot, linnat ja tietysti suklaat ja juustot!).

Sveitsissä au pairille on lakisääteinen minimipalkka ja muutakin oikeusturvaa lainsäädännössä, joten räikeää hyväksikäyttöä tuskin esiintyy, ainakaan avoimesti. Vinkkinä kuitenkin sanoisin, että vaikka superrikkaiden perheiden työsuhde-edut, kuten oma kämppä ja auto, kuulostavat houkuttelevilta, kaikista varakkaimmat perheet kohtelivat kokemani ja kuulemani perusteella auppeja kaikista huonoimmin. High lifen tavoittelun sijaan kannattaa valita sellainen perhe, jonka kanssa maailmankatsomus ja kiinnostuksenkohteet osuvat edes jonkin verran yksiin. Minä majoituin pikkuisessa vieras/varastohuoneessa, mutta toisaalta saatoin työpäivän aikana päästä hörppimään lapsilta salaa proseccoa pomoni eli host-äidin kanssa jääkaapin takana ja hihittelemään.

Haluaisitko tietää jotain lisää auppeilusta Sveitsissä? Oletko ollut au pairina tai harkinnut sellaiseksi lähtemistä? Olisi mahtavaa kuulla mietteitänne au pair -instituutiosta ihan kaikista näkökulmista: vanhojen auppien, host-perheiden tai host-perheiden lasten!