AU PAIR KIINASSA – LUKSUSAUTOJA, KAUHUMUMMOJA JA SALAISIA POIKAYSTÄVIÄ

Kuukautta ennen 19. syntymäpäivääni istuin lentokoneessa matkalla kohti Pekingiä. Unelma ulkomailla asumisesta oli vihdoin käymässä toteen ja vaikka seikkailuun lähteminen toki jännitti, fiilis oli mahtava. Au pair -perheen löytymisessä oli kestänyt yllättävän kauan ja kun sellainen vihdoin varmistui, tuli vastaan vielä vaikka mitä muuttujia. Lopulta lähtöön oli vain hieman reilun viikon varoitusaika! Ja yhden perheen sijasta, tulisin viettämään ensiksi 2kk toisessa perheessä ja sitten siirtymään pääperheeseeni, joka ”saattoi” asua puolet vuodesta Etelä-Kiinassa Pekingin sijasta. Kaikki tämä säätäminen oli kyllä hyvää alkusoittoa elämälle Kiinassa. Siellä kaikki on aina hyvin ”jotain sinne päin”, eikä mitään suunnitella etukäteen. Tai jos suunnitellaan, muuttuvat suunnitelmat kuitenkin 😀

Au pair Kiinassa!? Mitä missä miksi?

Au pairiksi lähteminen on varsin yleinen tapa päästä kokeilemaan siipiään maailmalle. Hyvin harvan kohteeksi kuitenkaan valikoituu Kiina ja omista kokemuksistani kertoessa, on moni yllättynyt siitä, että Kiinaan edes pääsee au pairiksi. Mutta kyllä, Kiinaan tosiaan pääsee au pairiksi. Työt tosin eroavat hyvin paljon au pairin työnkuvasta muissa maissa.

Kiinassa au pair sijoittuu yleensä Pekingiin, Shanghaihin, Shenzheniin tai johonkin muuhun suureen kaupunkiin ja on enemmänkin englannin opettaja / isosisarus. Au pairin ei ikinä tarvitse kokata, siivota, ajaa autoa tai hakea lapsia tarhasta/koulusta – kaikkea tätä varten on muuta henkilökuntaa. Kiinassa nimittäin au pairit työskentelevät vain varakkaissa perheissä, joilla on vähintään yksi kodin-/lastenhoitaja ja kuski omasta takaa. Au pairilla siis on paljon vähemmän vastuuta, mutta se ei todellakaan tarkoita vähäisiä työtunteja. Oma toimistoni sanoi etukäteen maximi tuntimäärän olevan 25h/vk, mutta todellisuudessa työskentelin ainakin 40h joka viikko ja kaikki tutut sanoivat samaa.

Kiinan toimistoni nettisivu löytyy TÄSTÄ. Vuonna 2015 he tekivät yhteistyötä suomalaisen järjestön kanssa (mitä kautta paikan löysinkin), mutta mielestäni näin ei enää ole. Au pair -paikan Kiinassa voi löytää myös yleisiltä au pair -sivustoilta. Suomalainen kaverini löysi perheen Shenzhenissä tällä tavalla. Viisumien kanssa voi kuitenkin olla vaikeampaa kuin järjestön kautta mennessä.

Kung fu -tunteja ja kielimuureja – kesä Pekingin laitamilla

Ensimmäiseen perheeseeni kuului äiti (ainut englantia osaava perheenjäsen), isä, 4v. Timothy, mummo ja ayi, eli perheen luona asuva kodin-/lastenhoitaja. He asuivat rivitalossa Pekingin laitamilla kaukana kaikesta ja olin aivan totaalisen riippuvainen siitä, että joku kuskasi minut vähintäänkin metroasemalle. Sosiaalinen elämäni rajoittui melkeinpä pelkästään perheeseen ja kerran viikossa tapaamaami kiinan opettajaan. En tehnyt koko kahteen kuukauteen mitään omillani, eikä minulla ollut yhtään kaveria.

T ei osannut yhtään englantia, enkä minä yhtään kiinaa. Tulimme kuitenkin hyvin toimeen ja hän oli todella suloinen. Leikimme yleensä raketeilla ja lentokoneilla. T harrasti pianonsoittoa, kung futa (pääsin itsekin kokeilemaan lajia pari kertaa kun yksi salin ohjaajista halusi harjoitella englantia kanssani 😀 Lopulta järjestely loppui kun hän halusi alkaa seurustelemaan kanssani ja sanoin ei..) ja jotain erittäin kummallista juttua, jossa käytännössä leikittiin/rakennettiin ohjaajan opastuksessa tunti vanhempien katsoessa touhua odotushuoneessa TV-ruudulta.

Perhe oli mukava ja vei minua nähtävyyksiin viikonloppuisin. En kuitenkaan täysin sopeutunut elämään, sillä en pystynyt kommunikoimaan kenenkään muun kuin aina töissä olevan äidin kanssa. Olin tässä vaiheessa myös hyvin nirso ja varsinkin perinteinen kiinalainen aamupala toi vaikeutensa. Koska perhe asui niin keskellä ei-mitään, en pystynyt niin vain edes menemään ruokakauppaan. Olo oli välillä kuin vangilla. Missä oli se upea miljoonakaupungin loiste, josta olin haaveillut ja näinkö tylsää au pair -elämä todellisuudessa oli?

Kun sain oman kämpän 19. kerroksessa – uusi perhe ja vapaus

Syyskuun alussa elämä muuttui kertaheitolla kun muutin pääperheeseeni. He asuivat lähellä Pekingin keskustaa pilvenpiirtäjässä ja ei siinä vielä kaikki, he omistivat kerroksensa ainoat kaksi asuntoa ja minä pääsin asumaan yksin niistä toisessa! Perheeseen kuului nuorekas äiti, Alina 9v., Peter 7v. ja kaksi ayi’ta (toinen asui perheen luona, toinen ei). Perheen isä asui Etelä-Kiinassa Guangzhoussa, jossa perheellä oli kakkoskoti. Uhkailuista huolimatta me emme koskaan muuttaneet sinne.

Tässä perheessä englanti oli pääkieli. A ja P kävivät kansainvälistä yksityiskoulua ja kuulemma P:n englanti oli parempi kuin hänen kiinansa. Kumpikaan ei osannut lukea tai kirjoittaa kiinaa. Äiti oli asunut aiemmin Venäjällä ja puhui kieltä sujuvasti. Englantia hän osasi vain vähän, mutta käytti sitä siitä huolimatta lasten kanssa puhuessa.

Pääsin vihdoin elämään kunnon pekingiläistä elämää ja sain todellisia au pair -kokemuksia. Kiinan tunteja oli nyt kahdesti viikossa ja minulla oli kurssikavereita. Lähellä olivat ostoskeskukset, ravintolat (myös länkkäriravintolat, joita olin kaivannut) ja clubit. Kesän jälkeen toimistolleni saapui lisää au paireja ja tein kavereita. Koska asuin omassa asunnossani, pystyin käydä tutustumassa Pekingin yöelämään vihdoin ja muutenkin mennä oman mielen mukaan.

Perhe oli ihanan nuorekas ja rento ja ehdottomasti paras perhe verrattuna tuttuihini. Olisin jopa päässyt heidän mukanaan 5-tähden matkalle Thaimaahan kahdesti, mutta viisumini ei sallinut Kiinasta lähtemistä. Työskentelin perheessä 5kk ja he olisivat mielellään pitäneet minut pidempäänkin. Olin kuitenkin aivan totaalisen väsynyt loppuajasta ja tuntui siltä, että oli aikani jatkaa matkaa. Perhe myös otti kakkos-au pairin, aussipojan, enkä tykännyt yhtään hänestä.

Crazy rich Beijingers

Rikkaat kiinalaiset ovat jotain, mitä suomalaisen on vaikea käsittää. Oma kakkosperheeni oli ökyrikas (minun tietojeni mukaan heillä oli ainakin 4 luxuskämppää, 6 autoa (mm. Porscheja), oma kuski, kaksi ayi’ta, lapset 10,000€/vuosi/kpl koulussa, brändivaatteita, luxuslomia…), mutta ei mitään verrattuna parin kaverin perheisiin. Yhden kaverin perheessä oli niin monta työntekijää, että hän lähes päivittäin tapasi jonkun uuden. Meidän au paireiden lisäksi parissakin muussa perheessä oli myös kiinan ja matikan opettajat, kokeista puhumattakaan. Yksi kaveri oli niin vaikutusvaltaisessa perheessä, että he asuivat Pekingin historiallisessa keskustassa ja presidentti kävi heidän luonaan kylässä. Siis kyllä, ihan oikeasti.

Kokemus oli tältä kantilta aaaaivan uskomaton ja sain itsekin kokea millaista on rikas kiinalainen. Esimerkiksi ravintoloiden jonot pätevät vain tavallisille tallaajille, me pääsimme aina jonon ohi. Lapset kiittivät hyvää tuuria, minä huomasin äidin juttelevan työntekijöiden kanssa ja mahdollisesti livauttaen lahjuksen 😀 Ajelimme kaupungissa Porschen katto auki ja elimme muutenkin elämää, jossa hintalapuilla ei ollut väliä.

Kauhutarinoita – ulos lukittu kaveri, paholaismummo ja muuta mukavaa

Oletteko katsoneet YLE:n au pairit paikassa X -ohjelmaa? Nauran aina, että jos yksi kausi kuvattaisiin Kiinassa, olisi draama aivan uusissa sfääreissä. Kuten sanottu, olin todella onnekas perheeni suhteen. Moni muu tuttu ei niinkään.

Yksi kaverini palasi baari-illan jälkeen kotiin (vieläpä suht. aikaisin, ennen puolta yötä), mutta ulko-ovi olikin lukittu kiinni eikä kukaan vastannut puhelimeen. Kaveri siis käpertyi portaille yöksi. Aamukuuden aikoihin perheen isä tuli avaamaan oven ja kaveri pääsi vihdoin sisään.

Eräs kaverini taas silminnäki, kuinka heidän asuntoonsa ryntäsi joku mies, joka oli aivan varma, että hänen vaimonsa oli salasuhteessa kaverini host isän kanssa ja piiloili jossain. Toisen kaverin perheessä taas äiti heitti telkkarin lattialle oletettavasti, koska oli saanut miehensä kiinni pettämisestä.

Pahimmat tarinat kuitenkin tulivat kaveriltani P:ltä, joka oli au pairina siinä perheessä, jonka luona presidentti vieraili. Perhe oli aivan uskomattoman rikas, siis vanharaha, poliittisesti tärkeä monessa sukupolvessa -rikas. Heillä oli iso tontti, joka oli aidattu ja siellä oli vartijoita. P sanoi vartijoiden joskus hännystävän häntä kotoa lähtiessä. Kotona kaikissa muissa kuin P:n huoneessa oli lämmitys. Eikä hän saanut lämmitystä, vaikka kuinka asiasta valitti. Talvipakkasten aikaan P:n piti nukkua hattu, takki ja KENGÄT päällä. Hän oli kaiken lisäksi aussi ja paikasta, jossa oli helle ympäri vuoden.

Perheen mummo oli P:n tarinoiden mukaan aivan hirveä. Hän ei edes katsonut perheen työntekijöitä silmiin, koska koki olevansa niin paljon ylempiarvoinen. Perheen illallinen järjestettiin aina eri aikoihin ja kun P saapui paikalle luonnollisesti myöhässä, sanottiin hänelle ruoan olevan loppu samalla kun sitä hänen edessään heitettiin roskiin. P onneksi oli todella rento tyyppi ja kertoi meille aina näitä tarinoita nauraen. Itse en tiedä, olisinko kestänyt tuollaista. Lopulta P halusi ottaa lopputilin, mutta mummo ei antanut hänen lähteä. Vartijat eivät päästäneet P:tä ulos portista ja sanoivat sen olevan mummon käsky. P suunnitteli tuovansa aina hieman tavaroitaan mukana kiinan tunnille ja karkaavansa jonain kertana. Onneksi tähän pisteeseen asti ei jouduttu ja hän lopulta sai luvan lähteä perheestä.

The secret life of au pairs

Meillä au paireilla oli rankat työt ja rankat huvit. Kävimme clubeilla, joissa saimme ilmaisen sisäänpääsyn ja juoman koska olemme ulkomaalaisia. Alkoholin laatu oli huonoa ja sen kanssa piti olla varovainen. Itse jouduin olla lauantaisin töissä n. 12h, joten en juonut usein. Moni kaveri kuitenkin kävi ulkona monta kertaa viikossa ja työskenteli darrassa ilman mitään ongelmaa.

Kuten arvata saattaa, monet tutustuivat paljon myös Pekingin deittailu-skeneen. Deittailuappit olivat suosiossa ja ulkomaalaisina saimme toki paljon huomiota. Itse tapasin silloisen poikaystäväni alle kuukauden Kiinassa asumisen jälkeen, joten omakohtaisia tarinoita ei siltä saralta ole. Kaikki pitivät poikaystävänsä salassa perheiltään, koska aina kuuli juoruja siitä, kuinka perhe ei hyväksynyt suhteita lainkaan. Oma poikaystäväni asui vain n. 5 min kävelymatkan päässä kakkosperheeni kotoa (siis mikä tuuri!? Peking on valtava ja tapasimme aivan eri kaupungissa ja siinä vaiheessa jopa asuin vielä ykkösperheelläni) ja lähdin usein hänen luokseen töiden jälkeen. Takaisin luikin aamulla ennen aamupalaa 😀 Kerran ayi tuli vastaan pihalla, mutta emme puhuneet samaa kieltä, joten mitään tiedusteluita ei tullut.

Jälkifiilikset

Muistelen Pekingin aikaa usein ja tarinat saavat minut nauramaan. Au pair -aikani oli villiä ja välillä on vaikea uskoa, että tosiaan elin tuollaista elämää. Kokemukseni ovat rahassa mittaamattomia ja loivat pohjan syvälle ymmärrykselleni kiinalaisesta kulttuurista ja mentaliteetistä. Pekingissä en haluaisi asua uudestaan enkä tiedä lähtisinkö au pairiksikaan (aika tosin kultaa muistot aika hyvin), mutta nämä kuukaudet saivat minut rakastumaan kiinalaiseen elämään niin paljon, että muutin Macauhun opiskelemaan koko kandintutkintoni.

Opin pitämään puoliani, sain kavereita ympäri maailmaa, selvisin vastoinkäymisistä, pääsin näkemään aitoa kiinalaista perhe-elämää, opiskelin mandariinia (aiheesta lisää TÄSSÄ postauksessa), monipuolistin ruokailutottumuksiani ja rakastuin Kiinaan. Nämä kokemukset tulevat pysymään mukanani ikuisesti. Vaikka välillä olikin rankkaa ja hermot meni, nautin ajastani täysin rinnoin.

Oletko sinä ollut au pairina tai kiinnostaisiko sellaiseksi lähteminen? Miltä kuulostivat kokemukseni Kiinassa? Kommentoi alle tai laita viesti @muumaamandariini FB:ssä tai IG:ssä tai minulle henk. koht. tililleni IG:ssä @verawinter.