8 ASIAA, JOTKA OVAT SAKSASSA AIVAN KUIN SUOMESSA

Mitkä kulttuurierot? Saksa muistuttaa toisinaan niin paljon Suomea, että täällä asuva voi luulla teleportanneensa rinnakkaistodellisuuteen.

Olemme kirjoittaneet täällä usein kulttuurieroista, esimerkiksi Kanadan ja Portugalin kontekstissa. Minulla ei ole Leipzigissa elämisestä juurikaan kulttuurishokin tai -erojen kokemuksia, vaan lähinnä päinvastaista: tässä siis 8 asiaa, joissa Saksa ja Suomi ovat aivan samanlaisia.

Ennen kuin mennään varsinaiseen listausilotteluun, haluaisin kuitenkin muistuttaa, että en tykkää jaotella ihmisiä sen perusteella, minkä maan passi heillä sattuu olemaan. Saksa on lisäksi iso maa, jonka sisälle mahtuu valtavasti erilaisia alueellisia eroja, alakulttuureja ja etnisiä ryhmiä. Kaikki huomioni ovatkin pelkästään hupiluontoisia havaintoja arjesta Leipzigissa, joka muistuttaa hämmentävästi kulttuuriympäristöä, jossa vietin elämäni ensimmäiset 20 vuotta.

1. Säänkestävyys (erityisesti alkoholin suhteen)

Noin vuosikymmen sitten olin teininä Inarissa parhaassa ulkokaljoitteluiässä – harmi vain, ettei Inarin sää useinkaan suosinut tätä ajanvietettä. Ilmasto ei ollut este, vaan hidaste, joten tulistelimme laavulla kesät talvet kylmät tölkit jäisissä käsissä. Saksalaiset eivät ole aivan yhtä omistautuneita lajille, mutta melkein. Talvella ukot seisoskelevat puistoissa ringissä glühwein-kupit kourissaan, ja Spätien eli (kalja)kioskien ulkopenkit kelpaavat kortteliparlamentit kokouspaikoiksi vuoden ympäri. Lähes kaikenikäiset Saksan asukit rakastavat istuskella puistoissa tai vesistöjen varsilla virvokkeita nautiskellen sääoloista huolimatta. Pipoa päähän, takkia niskaan ja pihalle! Ensimmäinen terassikeli on täälläkin sellainen, kun penkkejä ei enää peitä lumivaippa.

Saksalaislapsiakaan eivät ole sokerista tehty, vaan leikkipuistoissa möyritään kurahousuissa ihan kuin kotipuolessa konsanaan. Erittäin epäempiirinen reilun vuoden tarkkailukokemukseni kuitenkin kertoo, että leikkipuistoissa on täällä suurempi kansoitus hyvällä kuin huonolla säällä, mutta kyllä siellä millä kelillä tahansa aina joku on hiekkakakkuja vääntämässä.

2. Grillaus

Lidlin grillimaisteri-kampanja on varmasti monelle tuttu. Se ei suinkaan ole alkanut Suomesta, vaan Lidlin kotimaasta Saksasta: täällä sitä vasta grillataankin! Makkaroita, parsaa… pääasia on, että rasva tirisee ja käry käy. Olen ollut todistamassa räntäsateessa rillailua sekä Suomessa että Saksassa, joten täälläkin sopiva sää ulkoruokinnalle on ainoastaan asennekysymys. Parvekegrillaus on kuuma peruna myös täällä, ja Suomen tapaan passiivis-aggressiivisia heippalappuja savun kiroista kerääntyy myös saksalaisten taloyhtiöiden seinille. Saksassa köpöt kertakäyttögrillit viedään mielellään puistoihin tai uimarannoille, joten kauniina kesäiltoina saakin vetää usein henkeensä bratwurstinhajuista savua. Koska Leipzig on täynnä varattomia hippejä, en ole päässyt todistamaan täällä varustekilpailuja kaasugrilleillä. Mikä tahansa metalliromu, johon saa hiilet tai risut viritettyä, kelpaa ruuanlaittovälineeksi.

3. Penninvenytys

Tästä saksalaiset turistit ovat ympäri maailman kuuluisia, ja vahvistan tämän stereotypian. Sekä suomalainen että saksalainen selaa ennen ruokaostoksia huolella lähi-Pennyn tai -Salen esitteen, ympyröi parhaat tarjoukset ja muistaa takuulla vilauttaa kassalla kanta-asiakaskorttia. Yksi Leipzigin suurimpia Telegram-ryhmiä on ”wo ist Rotkäppchen im Angebot?”, jossa ihmiset jakavat viidakkorummussa tietoa siitä, missä kaupoissa tietty halpisskumppa on tarjouksessa. Sekä suomalainen että saksalainen voi hyvin ottaa töihin mukaan kahvia kotoa – mitäpä sitä noutokaffeen roposiaan tuhlaamaan? Sama pätee myös automatkojen eväisiin ja festarien alkoholijuomiin. Moni saksalainen myös vierastaa rahan lainaamista kavereille, ja jos näin pääseekin tapahtumaan, 80 sentin velasta saa kuulla siihen asti, kun on maksanut takaisin. Tämä ei mielestäni tosin päde täällä Leipzigissa, jossa tuttavapiirilläni on rahasta sen verran kova uupelo, ettei siitä jakseta enää stressata enempää. Kaverille kanssa!

4. Tuulitakkikansa

Suomalaisia moititaan usein tyylittömiksi – tosissaan tai kaikella rakkaudella. Sama pätee myös täkäläiseen katukuvaan. On 90-luvun reikäisiä verkkareita, sukkia sandaaleissa, kammottavia väri- ja kuosiyhdistelmiä ja hirvittäviä takatukkia. Saksalainen perheenisä viettää rantalomaa autuaasti 15 vuotta vanhoissa aurinkolaseissa, mini-speedoissa ja firman kulahtanut lippalakki päässä. Sekä Suomessa että Saksassa voi törmätä takavuosien muotivillityksiin edelleen pikkukaupunkien kapakoissa. Minusta on ihanaa, ettei pukeutumista oteta niin vakavasti eikä siihen tuhlata aikaa ja varoja: on elämässä tärkeämpääkin. Tämän kolikon säkenöivä kääntöpuoli on se, että sekä Saksassa että Suomessa on suosittu kierrätystä ja kirpputoreja jo pitkään, ennen kuin kestävästä elämäntavasta on tullut mitenkään muodikasta. Sehän on vain kaikin puolin järkevää!

5. Kotiruoka

(Toim. huom. Saksan ruokakulttuuri on todella monipuolista, eivätkä pointtini välttämättä päde!)

Saksalainen ”Hausmannskost” muistuttaa todella paljon sitä, mikä Suomessa mielletään tavalliseksi kotiruoaksi. Lihaa ruskeassa kastikkeessa, perunaa ja jokin keitetty kasvis – a vot, syömään! Peruna eli Kartoffel on niin olennainen osa saksalaista kulttuuria, että saksalaiset kutsuvatkin toisinaan itseään itseironisesti perunoiksi. Suomalaisen ja saksalaiset kotiruoan mausteeksi riittävät suola, mustapippuri ja jokunen sipulinpala tai yrtti siellä täällä, ja muunmaalaiset mollaavat molempia mauttomiksi ja hengettömiksi. Jos saksalainen haluaa lisätä potkua ateriaansa, siihen lisätään valkosipulia tai unkarilaiseen henkeen paprikaa. Suomalaiset ja saksalaiset koululaiset jakavat hyvin samankaltaisia kokemuksia kouluruokailuista: kumipottuja ja klimppistä kastiketta. Täällä riisipuuro tosin tarjoillaan useimmiten kylmänä ja se ajaa jälkiruoan virkaa.

6. Jos metsään haluat mennä nyt

Sekä suomalaiset että saksalaiset retkeilevät mielellään. Maiden erotus on kuitenkin se, että Suomessa on oikeasti paljon luontoa, kun taas Saksassa maan eteläosaa lukuunottamatta ei juurikaan. Nämä harvat luontoalueet ovat kuitenkin täällä kovassa virkistyskäytössä, ja viikonloppuisin suosituimmilla retkeilyreiteillä saa marssia jonossa kuin leirikoulussa konsanaan. Varsinkin entisen Itä-Saksan alueella leirintäalueet nauttivat suurta suosiota, sillä DDR:n asukkailla ei ollut varaa muunlaiseen lomailuun, ja sukupolvet toisensa jälkeen tottuivat telttailu-rantalomiin Itämeren tai Balatonin rannoilla. Myös sienestys on täällä suosittua ajanvietettä, ja syksyisin metsässä törmääkin kaikenikäisiin kanniskelemassa sienikoreja. Parhaita paikkoja ei tietenkään laverrella kavereille ja jos niistä erehtyy kysymään, saa vastaukseksi ympäripyöreää murahtelua.

Suomalaisten ja saksalaisten tottuneisuus luonnossa liikkuessa lienee myös osasyy kummassakin maassa vallitsevaan festarikulttuuriin. Telttaleirissä ei sade haittaa, kunhan vain kitara ja laulu soi. Pimeä metsä ei kumpaakaan pelota, eikä saksalainen epäröi käydä puskapissalla.

7. Tee-se-itse–meininki

Kun hana menee rikki tai pyörästä puhkeaa kumi, suomalainen tai saksalainen eivät kutsu ammattilaista asialle vaan yrittävät korjata ongelman itse. Rautakauppa on diy-ihmisten aarreaitta Itämeren kummallakin puolella. Sekä suomalainen että saksalainen voi hyvin päätyä sairaalaan pudottuaan omakotitalon katolta reikää paikatessaan tai sorkittuaan itse sähköjohtoja. Talo ja puutarha pidetään siistinä itse eikä mitään siivoojia palkata. Vasara, neulontapuikot ja kuokka pysyvät hyvin tai edes jotenkuten kourassa niin täällä kuin kotipuolessakin.

8. Tilavammat sukupuoliroolit

Tasa-arvo ei ole valmis missään, mutta kyllä Suomessa ja Saksassa on monia muita Euroopan (saati maailman) maita löyhemmät sukupuoliroolit. Unkarissa sain aika paljon ihmetteleviä katseita jo sillä, etten kanniskellut käsilaukkua tai jaksanut meikata huolellisesti joka päivä, ja olin usein ainoa nainen juoksulenkillä tai kiipeilysalilla. Täällä sukupuolijakauma on paljon tasaisempi milloin minkäkin harrasteen parissa, oli se sitten poetry slam tai parkour. Siilitukkaista naista tai meikkaavaa miestä ei katsota (ainakaan isoissa kaupungeissa) kieroon, eikä sukupuolten moninaisuus herätä suurimmassa osassa ihmisistä vihaa tai vastustusta. Saksassa on varsinkin naisten aseman suhteen paljon Suomea enemmän alueellisia eroja: katolisessa Etelä-Saksassa kotiäitikulttuuri on edelleen voimissaan, kun taas entisen Itä-Saksan puolella naiset käyvät useammin töissä. Palkkojen tasa-arvoon on tosin täällä vielä pitkä matka. On kuitenkin mukavaa asua nuorena naisena sellaisessa maassa, jossa naisia – saati mitään muitakaan sukupuolia – ei tungeta valmiiksi määriteltyihin lokeroihin, ja kukin saa toteuttaa itseään ja tulla kuulluksi sellaisena kuin on.

Tällaisia epäkulttuurieroja siis täältä Saksasta tällä kertaa – oletko törmännyt Suomen ulkopuolella kulttuurisiin asioihin, jotka muistuttavat sinua täysin kotimaan meiningistä?

PS Suosittelen saksantaitoisille Alman memes -Instagram-tiliä, joka naureskelee saksalaiselle kulttuurille maahanmuuttajanäkökulmasta.