10 HUONOINTA ASIAA AASIASSA ASUMISESSA

Kirjoitin aiemmin postauksen kymmenestä lempiasiastani Aasiassa asumisessa (lue postaus tästä), joten tällä kertaa halusin keskittyä ei-niin-mukaviin asioihin. Tehdään nyt kuitenkin heti alkuun selväksi, että rakastan Aasiaa ja siellä asumista. Nämä negatiiviset puolet ovat vain omia huomioitani, eivätkä loppujen lopuksi vaikuta elämääni kovin suuresti. Minusta on kuitenkin aina mielenkiintoista itse nähdä muiden ulkomailla asuvien (tai matkustavien) luomien kiiltokuvien ohi ja kuulla myös niistä huonoista asioista.

Toistan: en vihaa Aasiaa ja toivon asuvani täällä vielä pitkään. Olen asunut neljä vuotta Macaussa ja sitä ennen 7 kuukautta Pekingissä, joten nämä kohdat eivät välttämättä päde jokaikiseen Aasian maahan. Tässä minun mielestäni 10 huonointa asiaa Aasiassa asumisessa (ei järjestyksessä):

1. Olet ikuisesti (j)ulkkis – tai melkeinpä eläintarhaeläin

Yleensä hyvin homogeenisissä Aasian maissa on turha olettaa tulevansa ikinä oikeasti paikalliseksi. Erivärinen iho, hiukset ja silmät huomataan jo kaukaa ja olitpa asunut paikassa kuinka monta (kymmentä) vuotta tai puhuit kieltä sujuvasti, olet ikuisesti ulkopuolinen.

Kaiken lisäksi, ulkopuolisuutesi usein tuodaan hyvin selvästi esille. Kiinassa on todella normaalia, että sinua tuijotettaan jatkuvasti, kuulet aina ohikulkijoiden ”wai guo ren” ja ”lao wai” -kommentit, näet ihmisten tökkivän toisiaan, jotta kumppanikin varmasti huomaisi ulkomaalaisen, eikä myöskään ole tavatonta, että sinusta tai kanssasi halutaan kuvia. Erityisen hämmentäviksi nämä tilanteet menevät kun mannerkiinalaiset turistit kohtelevat minua, Macaun paikallista, kuin minä olisin alien, vaikka hehän niitä ulkopuolisia oikeasti ovat.

Mielenkiinto on yleensä vain puhtaasta uteliaisuudesta, eikä tarkoituksena ole mikään paha. Kun kuitenkin asut Aasiassa monia vuosia, alkaa siihen mennä hermot. Pekingissä otin aina kuvia vieraiden kanssa (kunhan he tulivat sitä kohteliaasti pyytämään, mikä ei ole todellakaan perusoletus), enkä välittänyt tuijotuksesta hirveästi, mutta nykyään en ota miesten kanssa käytännössä ikinä kuvia (et ikinä tiedä mitä he kuvilla tekevät ja mitä sinusta puhuvat) ja tuijottamiseenkin puutun, mikäli se ei ole loppuakseen. Puuttumisilla tietysti tarkoitan vain kulmien nostamista kysyvästi, ”mitä oikein haluat?” -eleen näyttämistä kädellä tai tervehdyksen sanomista.

2. Ruuhkat

Ihmisten määrä Aasiassa on aivan uskomaton! Pekingissä tietysti on parikymmentä miljoonaa ihmistä, mutta jopa pienessä Macaussa tuntuu olevan aivan hirveä määrä populaa (tämä tosin onkin maailman tiheimmin asutettu paikka ja turisteja on tavallisesti yli 30 miljoonaa vuodessa). Ruuhkia on niin tiellä kuin kävellessäkin ja aika nopeasti oppii välttelemään tiettyjä paikkoja tai kellonaikoja liikkumiseen kuin ruttoa.

Peking on vasta maailman 51. ruuhkaisin kaupunki TomTomin artikkelin mukaan, mutta siellä tuli istuttua ruuhkissa tuntikaupalla aina kun lähti ulos. Lyhyisiinkin matkoihin piti varata hirveästi aikaa. Varsinkin juhlapyhinä, erityisesti kiinalaisena uutena vuonna, joka on maailman suurin vuosittainen maansisäinen muuttoliike (migration), ruuhkat ovat jotain käsittämätöntä. Joillain menee normaalisti n. 5-8h matkaan kaksi PÄIVÄÄ. Ihmiset astuvat ulos autoistaan, alkavat pelata esim sulkapalloa tai grillata odotellessaan. Jos siis luulit vaikka juhannusliikenteen Suomessa olevan pahaa, mieti uudestaan 😀

3. Hygienia- ja laatutaso – tai niiden puute

Euroopassa voi käytännössä aina luottaa, että kosmetiikkatuotteita on turvallista käyttää tai että ravintolan keittiössä noudatetaan hygieniasäädöksiä. Aasiassa ei näin ole. Laadunvalvonta ei ole samanlaista, vaikka totta kai sitä täälläkin on. Juuri vastikään yhden kauppaketjun kynsilakoista löytyi syöpää aiheuttavia aineita. Myös äidinmaidonkorvikkeeseen ja rokotteisiin on liittynyt Kiinassa paljon skandaaleja, minkä takia mannerkiinalaiset ovat ostaneet niin paljon kyseisiä tuotteita Macausta ja Hong Kongista, että niitä ei ole riittänyt paikallisille kuluttajille. Nykyään voimassa onkin säädökset siitä, kuinka monta kappaletta kiinalainen turisti saa tuotteita ostaa ja rajavartiasto on tarkkana määrien ylittämiseen.

Olen saanut nuudelikeittooni raakaa kanaa, jonka tarjoilija väitti olevan OK kun siitä kaverini kautta valitin ja syönyt sellaisissa avoseinä-muovijakkara-ravintoloissa, että en kyllä niihin olisi ikinä ilman paikallisia kavereita eksynyt. Rajakaupungissa Zhuhaissa olen useasti syönyt kavereiden kanssa ravintolassa, jonka hygieeniatarkastuksen arvosana on surunaama.. 😀 Noh, enpä ole kuitenkaan ikinä saanut ruokamyrkytystä tai edes ”turistiripulia” Kiinassa.

4. Saasteet

Onneksi Macaussa ei ole yleensä hirveän saasteista, mutta Pekingissä saasteaste-sovelluksia oppi katsomaan päivittäin kuin säätiedotuksia. Helsingissä saasteasteet ovat yleensä 10-40, kun taas Pekingissä 100-200 on ihan perus ja pahimmillaan lukemat nousivat yli 500 talvella 2015. Saasteet pahenevat talvisin, koska taloja aletaan lämmittämään.

Pahimpina päivinä näkymä oli kuin jostain maailmanlopun jälkeisestä paikasta, jossa ilma oli sakeaa ja kellertävää ja zombi olisi voinut juosta ohi milloin vain. Näkyvyys oli kunnollista vain muutaman metrin verran. Kerran menin lähiruokakauppaan (matka 5min suuntaansa) ilman maskia ja kurkkuni tuli kipeäksi. En edes halua ajatella, millaisia terveysvaikutuksia pitkäaikaisella asumisella saasteisessa kaupungissa on.

Saasteisina päivinä ilmassa leijuu kuin palaneen käry ja jos Macaussa joskus saan Peking-flashbackeja ikkunan avatessa, tiedän aina, että saasteluvut ovat nousseet.

5. Sisällä on kylmä talvisin

Kiina (mukaanlukien Macau ja HK) on vedetty leveyssuunnassa kahtia puolesta välistä. Pohjoisella puolella on lämmitys talvisin, eteläisellä ei. Onnea esim Shanghain asukit, siellä nimittäin voi ”eteläisestä” lokaatiosta huolimatta olla asteet lähellä nollaa. Sama juttu on monissa sisämaan kaupungeissa, joissa voi olla jopa pakkasta, eikä sisällä silti ole lämmitystä. On tavallista pitää päällä takkia ja hattua sisällä. Jopa Pekingissä vierailin silloisen poikaystävän sukulaisten luona ja värisin takki päälläkin kylmyyttä.

Vaikka Macau kuuluu subtrooppiseen ilmastoon, on täällä talvisin sisällä kylmä. Mikäli asteet laskevat alle 20, alkaa se jo tuntua. Kaiken lisäksi ikkunani osoittavat suoraan merelle ja joskus huoneessani on jopa kylmempi kuin ulkona. Kun lähestytään 10 astetta, on nukuttava päällä kolme kerrosta housuja ja (lämpimiä) paitoja ja ensimmäisenä Macaun talvenani jouduin jopa pitää pipoa ja sormikkaita päällä. Onneksi viime vuosina talvi on ollut leuhdompi. Pahinta kylmyydessä on se, ettei sitä pääse pakoon toisin kuin Suomessa. Herätessä on kylmä, ulos mentäessä on kylmä (kostea kylmyys pureutuu luihin ja ytimiin, vaikka olisikin ns. jopa 10 astetta), koulussa on kylmä ja kotiin palatessa on kylmä. Ilmastointilaitteen lämpöasetus ja sähköpeitot ovat ratkaisuja, mutta molemmat tulevat kalliiksi.

6. Muoviroskan määrä

Aasiassa ollaan vielä kaukana länsimaalaisesta ympäristöystävällisyys-liikkeestä. Vaikka toki ihmiset oppivat uutta tietoa jatkuvasti ja hallitukset yrittävät pienentää maiden tuottaman jätteen määrää, on tie vielä pitkä. Aasiassa take away -kulttuuri on todella tärkeä osa ihmisten arkea. Muoviset astiat pakattuna muovipusseihin mukanaan muoviin käärityt aterimet ovat tavallinen näky, kuten muoviset ”tee”-mukitkin. Roskan määrä on valtava Macaunlaisessa pikkukaupungissakin. Vasta vuosi sitten muovipusseista piti alkaa maksaa ja hinta on vain 10snt. Onneksi kuitenkin yhä useampi omistaa kangaskasseja, kankaisia juomamukien kahvoja ja kieltäytyy aterimista take away -tilauksen yhteydessä.

7. Jos ei osaa lukea, ei osaa lukea yhtään

Turha tietysti valittaa jos ei osaa paikallista kieltä, mutta kiinan oppiminen on huomattavasti työläämpää kuin monen muun kielen – varsinkin kiinan lukeminen. Useimpia kieliä, kuten japania, koreaa ja vaikka thaita, kirjoitetaan ns. aakkosilla, mutta kiinan kanssa asia on aivan eri. Ja vaikka osaisitkin lukea jopa 500 merkkiä, et silti pötki hirveän pitkälle.

Ravintoloissa toki oppii nopeasti tunnistamaan mikä tarkoittaa kalaa, kanaa, possua, nautaa tai kasvista, mutta olet silti usein aika pihalla siitä mitä listassa oikeasti lukee. Sanomalehden lukemiseen tarvitsee 2000 merkkiä. On välillä todella turhauttavaa olla lukukyvytön, vaikkakin google translate:n reaaliaikainen kameran kautta toimiva kääntäminen pelastaakin useimmissa tilanteissa.

8. Kaikkeen menee hirveästi aikaa – paitsi silloin kun se olisi hyvä asia

Aasiassa ollaan paljon suomalaisia rennompia aikakäsityksen kanssa. On tavallista olla myöhässä, oikeastaan se jopa tehdään jokseenkin tahallaan. Tähän olen itsekin oppinut. Myöskään työmoraali ei yllättäen ole yhtä korkealla, kuin voisi stereotypioiden perusteella luulla. Joskus ruokakaupan jonossa menee ikuisuudelta tuntuva aika ja pankkiin on ihan turha mennä, jos on kiire jonnekin. Aikaa menee myös asioiden sopimiseen ja käsittelyyn ja täällä asuessa on vain pitänyt oppia hyväksymään se, että kaikki hoituu viimetipassa. Asioita on turha sopia etukäteen, kun suunnitelmat kuitenkin muuttuisivat.

Jokseenkin ironisesti, ei täällä kuitenkaan myöskään osata oikein nauttia hitaudesta. Toki kaduilla madellaan ja keskipäivän nokoset ovat osa kulttuuria, mutta ehkä silmään pistävin ero on se, ettei esimerkiksi ravintolaan tai kahville mennä viettämään tuntikaupalla aikaa. Kun ruoat on syöty, maksetaan lasku ja lähdetään pois. Jopa me suomalaiset saatamme istua kavereiden kanssa iltaa pitkän kaavan mukaan. Muistan Pekingissä silloisen poikaystävän kanssa ostimme keksejä ja halusin jäädä istumaan penkille syömään niitä rauhassa. Hänestä tämä ”elämästä nauttiminen” oli todella eurooppalaista. Toki tähänkin on Kiinassakin poikkeuksia ja hotpotin ääressä voidaan viettää tunteja.

9. Kauneuskäsitys on todella yksipuolinen

Aasiassa on käytännössä vain yksi, hyvin suppea tapa olla kaunis. Laiha, kalpea, suurisilmäinen ja V-leukainen, sellainen on kaunis nainen. Ja laihuus on aivan uskomatonta laihuutta, ei meille länsimaalaisille tuttu käsite laihuudesta. Kaiken lisäksi, ei voi olla kaunis olematta laiha. On todella tavallista valittaa omista, länsimaalaiselle olemattomista, ”vatsamakkaroista” tai vaikka puristella omia reisiä. Eikä ole tavatonta valittaa lihoamisesta (hyvin minimaalisesta) – tai kommentoida toisten painoa. Mediassa näkee vain yhdennäköisiä ihmisiä, eikä ole tietoakaan erilaisten kroppien ja ihmisten edustamisesta. Kauneusleikkaukset ovat yleisiä.

Tummuus (eli ruskettuminen) nähdään ainoastaan negatiivisena ja jotkut identifioituvat ”tummiksi” (eli pitävät itseään rumana), vaikka eivät edes eroa muista hirveästi. Tämä luo hyvin epärealistiset kauneusihanteet, varsinkin maissa, jossa ihmisillä on luonnostaan tummempi ihonväri. Kolorismi on todella vahvaa Aasiassa. Julkkikset ovat aina todella valkoisia.

Olen kirjoittanut itäaasialaisista kauneusihanteista oman postauksensa (lue se tästä), mikäli aihe kiinnostaa syvemmin.

10. Kiina on maailman keskipiste

En nyt puhu politiikasta tai ihmisten mielipiteistä, vaan siitä, että Kiina on yksi niitä maita, jonka asukit ovat todella ylpeitä kotimaastaan ja joiden maailmankuva on todella omaa napaa tuijottava. Vähän kuten amerikkalaisilla, jotka eivät osaa sijoittaa muita maita kartalle ja ajattelevat olevansa maailman paras valtio. Kiinalaiset kasvavat aikamoisessa kuplassa.

Palasin helmikuussa lomalta Kambodzasta Macauhun ja minun piti olla etukäteen paljon yhteydessä kouluni työntekijöihin (koska korona, en viitsi selittää koko tarinaa). Yksi sanoi, etten voi lentää Manner-Kiinan kautta (luuli Phnom Penhin olevan Kiinassa) ja toisella ei kääntämisenkään jälkeen ollut mitään hajua, mikä se Kambodza oikein oli. Ja ottakaa huomioon, että Kambodza sijaitsee hyvin lähellä Kiinaa. Kyllähän me tunnemme kaikki Euroopan valtiot. Eikä tämä suinkaan ole ainoa vastaan tullut maantieto-ongelma kiinalaisten kanssa.

Joskus myös tuntuu, etteivät kiinalaiset tiedä paljoakaan muun maan menosta. Tässä on kyllä suuri ero mannerkiinalaisten ja macaulaisten/hongkongilaisten välillä. Mannerkiinalaiset eivät yleensä seuraa länsimaalaista mediaa hirveästi, eivätkä ymmärrä tavallisia pop kulttuurin -viittauksia. Jopa macaulaiset kaverini eivät tienneet, keitä Kardashianit ovat (tämä tosin voi olla enemmänkin lahja kuin kirous.. :D). Me suomalaisina seuraamme mediaa monista eri maista, mutta kiinalainen saattaa katsoa TV:stä vain kiinalaista ja ehkä korealaista ohjelmaa. Kiinalaiset eivät saa edes uutisia kuin yhdestä lähteestä.

Samaistuvatko muut Aasiassa asuvat mainitsemiini seikkoihin? Entä mistä asioista et tykkää omassa asuinmaassasi, missä ikinä se sijaitseekaan? Kommentoinnin lisäksi viestiä voi laittaa facebookissa ja instagramissa @muumaamandariini tai minulle IG:ssä @verawinter.