10 ASIAA, JOITA KAIPAAN SUOMESTA

Kysyin pari viikkoa sitten, mistä aiheista haluaisitte kuulla lisää ja sain kysymyksiä Englannissa ja Suomessa asumisen eroista. En ole asunut Suomessa opiskeluajan jälkeen, joten olen huono vertaamaan aikuisen elämää näiden kahden maan välillä. Keräsin tähän kuitenkin asioita, joita kaipaan Suomesta monen vuoden Englannissa asumisen jälkeen – nimenomaan siis siitä Suomesta, jonka itse muistan. Vertaan näitä asioita arkielämääni täällä Englannin pohjoisemmassa osassa ja valitan mainitsen hiukan asioista, jotka tulivat yllätyksenä tänne muuttaessani.

Ruokakaupat ja niiden tarjonta

Kaipaan Suomen supermarketteja, vaikka hintavia ovatkin. Täällä ruokakaupat ovat usein melko likaisen oloisia. Eri ruokakauppoja on tosin paljon, toisin kuin Suomessa, joten tasot myös vaihtelevat. Pohjois-Englannissa pääosin toimivan Booths -kauppaketjun kaupat ovat usein miellyttäviä ja raikkaita, mutta ostosten hinta kohoaakin paljon korkeammaksi kuin esimerkiksi Sainsbury’s tai Tesco -liikkeissä. Aina pitää siis pohtia mitä mistäkin kaupasta kannattaa ostaa. Kaipaan myös suomalaisten ruokakauppojen tarjontaa – erityisesti karkki- ja sipsihyllyjä. Suomilomalla käydessäni pyörinkin usein Prisman ja Citymarketin hyllyjen välissä pää pyörällä ihmetellen kaikkea sitä luksusta ja siisteyttä.

Suomen kieli ja sen puhuminen

Ikävöin kovasti suomeksi puhumista ja asioiden hoitamista. Vaikka englannin kieli onkin minulle nyt hyvin luontainen, ei se kuitenkaan korvaa omaa äidinkieltä. Itseilmaisu omalla kielellä on aina helpompaa ja sujuvampaa.

Englannissa on yleistä kiinnittää paljon huomiota aksentteihin. Paikalliset tulkitsevat äkkiä aksenttien perusteella mistä uusi tuttavuus on kotoisin. Minulle tämä tuottaa hiukan hankaluuksia, sillä olen todella huono kuulemaan eron eri aksenttien välillä ja minua myös usein vaivaa se, kun uusi tuttavuus hyvin äkkiä töksäyttäen kysyy mistä aksenttini on kotoisin keskeyttäen keskustelun jostain aivan muusta aiheesta. Yleensä tämä on vain briteille ominaista small talkia, tilaisuus avata uusi keskustelu, mutta joskus se tuntuu pahalta. En ajattele ja tiedosta jatkuvasti olevani maahanmuuttaja, mutta kun joku puolituttu töksäyttää, etten selvästi ole britti hiukan tunkeilevalla äänensävyllä, saatan kokea tilanteen uhkaavana ja tulla surulliseksi siitä, että minut voi niin helposti erottaa ”erilaiseksi”. Kaipaan siis joukkoon kuuluvuuden tunnetta, joka syntyy siitä, ettei kukaan kuuntele tai huomauta puhetavastani. 

Liikenne

Olen asunut Englannissa vuosia, mutta olen vasta nyt muutaman viime kuukauden aikana yrittänyt opetella ajamaan täällä. Täkäläinen liikenne hirvittää monella eri tavalla. Ensinnäkin täällä ei koskaan liikenne hiljene, eli tiellä liikkumista ei voi lähteä harjoittelemaan hiljaiseen aikaan, sillä sitä ei tule. Sekaan on vain mentävä. Liikennekulttuuri on ahdasta, ruuhkaista ja virheitä ei katsota hyvällä. Alkuun pääseminen on siis ahdistavaa. Tiet ovat täällä erittäin kapeita, ja ihmiset parkkeeraavat autojaan tiensivuun tehden kahdesta kaistasta hädin tuskin yhden auton mentävän kujan. Kaistoja on liikenneympyröissä ja moottoriteillä luvattoman paljon ja ajajilla on usein supermiehen itsevarmuus liikenteessä, vaikka ajaisivat aivan miten sattuu. Kaikilla tuntuu olevan pinna kireällä. 

Kaipaan Suomessa ajamisen helppoutta, teiden leveyttä ja liikenteen vähyyttä. Ja pyöräilyä! Täällä pyöräilijöitä melkeinpä vihataan ja pyörän kanssa liikenteeseen lähteminen vaatiikin minusta enemmän rohkeutta kuin auton rattiin hyppääminen. Täällä ei nimittäin ole pyöräteitä, vaan pyörän kanssa pitää polkea liikenteen seassa. Vaaratilanteita syntyy esimerkiksi, kun auton kanssa pitää päästä pyöräilijästä ohi kapealla tiellä. En tahdo olla pyöräilijä enkä auton kuski näissä tilanteissa. 

Sauna

Tarvitseeko sanoa tästä enempää?

Saunaa ikävöin ehkä kaikista eniten! Meillä oli suunnitelmissa rakentaa oma sauna takapihalle, mutta hinta ja käytännöllisyys tulivat vastaan. Vaikken koskaan Suomessa asuessa ollut kova saunomaan, nyt liitän siihen muistoja ja ikävöin jatkuvasti kunnon löylyjä.

Britit eivät saunomisesta ymmärrä. Paikallisissa kylpylöissä saa kokea pettymyksiä, sillä vaikka he mainostavat ”suomalaista saunaa”, he eivät osaa käyttää sitä. Lämpö on säädetty 40-50 asteen välille ja löylyä ei saa heittää, etteivät kiukaan kivet mene pilalle. Olen päästänyt lukuisia ärräpäitä näissä saunatiloissa. 

Rakennusten ja kotien laatu

Englannissa on saanut jatkuvasti kokea järkytyksen sekaisia tunteita asuntonäytöissä. Täällä ei ”pikkuvioista” niin välitetä ja tilaratkaisut pistävät usein pään pyörälle. Home ja muut viat, jotka saavat suomalaisen selkäkarvat pystyyn, ohitetaan täällä helposti olankohatuksella. Kun etsimme omaa kotia ostettavaksi, kävimme katsomassa myös vanhempia taloja, koska niissä on usein enemmän luonnetta ja ne ovat, kuulemma, paremmin rakennettu kuin nopeaan tahtiin nousevat uudet kodit. Pistimme tarjouksen sisään ihanasta vanhasta kodista, jossa seiniä oli kaadettu niin että tilat olivat ihanan avarat. Saimme kuitenkin tarkastuksissa kuulla, että alue on muutaman kerran ”vähän” tulvinut ja talo on itseasiassa aivan lahoamiskunnossa. Kävimme myös katsomassa 1800-luvun alussa rakennettua maalaistaloa, jossa oli upeat puupalkit katossa, kiviset takat ja ihana vanha maalaiskeittiö. Kunnon romanttinen englantilaismökki. Yläkerran makuuhuoneeseen astuessani luulin, että minulta on lähtemässä taju, koska yhtäkkiä päässä heitti. Vika ei kuitenkaan ollut päässäni vaan makuuhuoneen lattiassa, joka oli aivan vino ja koko huone oli kallellaan kuin huvipuistojen pelletaloissa. Kysyin asiasta herttaiselta vanhalta rouvalta, joka taloa itse myi ja hän kertoi kyllä huomanneensa huoneen kallistuneen ajan saatossa, mutta ”tuskin se romahtaa”. Päädyimme siis ostamaan uuden talon, koska ainakin niissä tulee jonkinlaiset vakuudet mukana.

Koska täällä on niin hankalaa löytää asuntoja ja hinta-laatu-suhde on usein kammottava, päätyvät monet asumaan kimppakämpissä. Tunnen monia päälle kolmekymppisiä, jotka asuvat kämppiksen kanssa jakaen näin kulut. Opiskelijana kimppakämppä tai vanhemmilla asuminen on usein ainoa vaihtoehto. Itse muistelen opiskelija-asuntojani Suomessa kaihoisasti. Asunnon löytäminen oli huomattavasti helpompaa, kun jokaisesta kopista ei tarvinnut taistella sadan muun hakijan kanssa, ei tarvinnut elää ennestään tuntemattomien kämppisten kanssa eikä home tullut vastaan joka nurkassa. Tosin olen varma, että vuokra-asuntomarkkinat ovat muuttuneet ulkomailla ollessani paljonkin.

Valitan usein siitä, kuinka Englannissa rakennetaan asuinalueita ”monistamalla” eli vain kopioimalla samaa taloa uudestaan ja uudestaan. Täällä on todella harvinaista rakentaa itse oma talo, joten asuinalueet ovat tylsän monistetun näköisiä ja valinnanvaraa talon pohjaratkaisun suhteen on hyvin vähän. Uusista asuinalueista kuulee usein kauhukertomuksia koskien sitä, kuinka huonosti talot on rakennettu. Kaipaan Suomessa yksilöllistä ja persoonallista rakentamista ja ehdottomasti rakentamisen laatua. 

Keittiöt ja vesi

Asuntoasiaa sivuten, kaipaan usein suomalaisia keittiöitä. On ehkä hiukan surullista, että yksi suurimmista haaveistani taloa ostaessamme oli mahdollisuus rakentaa astiankuivauskaappi. En ole vielä saanut sitä aikaiseksi, mutta aion varmasti sen jossain vaiheessa rakentaa, koska se nyt vaan käy järkeen. Minulle aiheuttaa myös päänsärkyä brittikeittiöissä se, että pesukone on aina asennettu keittiöön. Syynä on tietenkin se, ettei kylpyhuoneissa ole tilaa ja kodinhoitohuoneet ovat luksusta, joten jos pesukone pitää talossa tai asunnossa olla, se survotaan keittiöön putkien luo. Vieläkin vähän ällöttää tuoda likaiset vaatteet keittiöön pestäväksi. 

Suomalaista hanavettä on usein myös ikävä. Täällä on myös normaalia se, että vettä pitää valuttaa kymmenen minuuttia ennen kuin siitä tulee kuumaa, tai edes lämmintä. Usein suihkussa ja hanoissa on vaihtoehtoina vain kylmä tai kuuma vesi, eikä mitään siitä väliltä. Siksi britit myös suosivat erillisiä hanoja kylmälle ja kuumalle vedelle. Ilmeisesti tarkoitus on sekoittaa lavuaarissa vedestä sopivan lämpöistä ja pestä kädet siinä, mutta minua tämä läträäminen vain ärsyttää. Nautin aina Suomessa ollessani siitä, että voin pestä naamani lämpimällä vedellä kylmän sijaan. 

Kirpputorit

Kaikenlainen kierrättäminen ja ekologisuus on täällä hyvin alkeellista, valitettavasti. Paikallinen ostoskulttuuri on myös turhauttavaa, sillä halpatuotantoa kulutetaan paljon. Kaipaan erityisesti Suomen kirppiskulttuuria. Täältä löytyy kyllä hyväntekeväsyysjärjestöjen 2nd hand-myymälöitä, mutta niiden tarjonta on usein nuhjuista ja ylihinnoiteltua. Lähinnä suomalaista kirpputoria ovat tapahtumat, joissa porukka myy tavaraa auton takakontista pellolla. En ole näissä car boot saleissa itse käynyt, mutta en usko menettäneeni mitään. Kaipaan sellaista kunnon kirppiskierrosta kaupungilla kahvin ja ystävän kera. Erityisesti Helsingissä asuessani nautin siitä, ettei ikinä ollut tarve ostaa vaatteita uutena.

Vuodenajat

Minulle usein vihjataan, etten selviäisi enää Suomen talvesta. En varmaan selviäisikään, mutta ikävöin sitä silti kovasti. Nautin todella, kun pääsen käymään Suomessa talviaikaan – avantouinteja, hiihtoa, lumisotia. Onhan tämä nyt erittäin romantisoitu ajatus Suomen talvesta, mutta sitä minä aina ikävöin. Ja Suomen kesä! Suosikkini. On huvittavaa, että menen mieluummin aurinkolomalle Suomeen kuin minnekään muualle Euroopassa. Ja kevät sekä syksy – ihania molemmat. Englannissa, erityisesti täällä pohjoisessa kolkassa, jossa asun, ei vuodenaikoja pahemmin ole. Lämpötila vaihtuu hiukan ja puista tippuu lehdet ja uudet kasvavat tilalle, mutta sade jatkuu läpi vuoden. 

Liioittelen toki. Ehkä. 

Ruuhkattomuus

Suomessa kaipaan rauhaa ja sitä että voin käydä kaupassa mihin aikaan tahansa, eikä minun tarvitse murehtia ruuhka-aikoja. Varmasti ruuhkia on Suomessakin enemmän kuin muistan, mutta en ole ikinä jumittanut paikallani kolmea tuntia liikenneruuhkassa Suomessa. Täällä se on aina riski, jos lähdet aamulla kahdeksalta tai iltapäivällä viiden jälkeen liikenteeseen. 

Täällä on väkimäärä moninkertainen Suomeen verrattuna ja se näkyy myös niissä ihmisvirroissa, joita kaupungeissa, kylissä ja luontokohteissa liikkuu. Minne tahansa mentäessä (shoppailupäivä kaupungissa, patikointireissu luontokohteessa, ranta, kauppa jne) pitää aina ottaa huomioon ruuhkat matkalla ja parkkipaikalla, sillä parkkipaikan löytäminen on usein suuren vaivan takana. Kävimme muutama viikko sitten Leedsissä, jonne ajaminen yleensä kestää tunnin verran. Tällä kertaa ajomatkaan kului kaksi tuntia, ja Leedsiin päästyämme ajelimme ympäri keskustaa parkkipaikkaa etsien puolitoista tuntia ja päädyimme lopulta maksamaan kirpaisevan summan muutamasta tunnista parkkihallissa juna-aseman kyljessä. 

Kaipaan siis sitä, että voin vain lähteä käymään jossain ilman, että täytyy tarkasti harkita lähtöaika. Myös ravintoloihin on vaikea päästä sisään, jos varausta ei tee jopa kuukausia etukäteen, mikä vaikuttaa tietysti siihen että spontaaneja juttuja on hankala toteuttaa.

Luonto

Suomen luonto on se ensimmäinen asia, josta kerron paikallisille, kun he kysyvät Suomesta. Rakastan Suomen luontoa – metsien puiden havinaa, järven liplatusta ja lumisen maiseman hiljaisuutta. 

Toki Englannissa on myös paljon luontokohteita, joita rakastan. Ja varsinkin rajan pohjoispuolella, Skotlannissa. Ne eivät kuitenkaan voita mahtavuudessaan sitä hiljaista kauneutta, joka Suomesta löytyy, jos sitä osaa arvostaa. Minä en osannut Suomessa asuessani. 

Pitää mennä kauas, että näkee lähelle.

Tämän jutun kirjoittamisen jälkeen minun täytyy kirjoittaa Englannin puolustukseksi juttu täällä asumisen hyvistä puolista. Näin kymmenen vuoden jälkeen olisi ihan hyvä taas muistutella itseä siitä miksi Englanti on ihan (tee)mukiin menevä paikka.

Herättääkö Suomi sinussa enemmän positiivisia tunteita ulkomaille muuttamisen jälkeen? Näyttävätkö Suomen huonot puolet pienemmiltä kaukaa katsottuna vai ovatko ne negatiiviset puolet sen sijaan tarkentuneet?

Olen ottanut tässä jutussa olevat kuvat viime vuonna Suomi-reissuilla.

xxx

Karita