Raha ei tuo onnea – sanotaan. Siinä toki piilee totuuden siemen, mutta rahalla voi ostaa asioita, joilla voi lisätä onnellisuutta. Toiselle se on oma asunto, toiselle esimerkiksi matka. Elämyksiä, uusia kokemuksia, reissuja, seikkailuja, katto pään päällä. Koti, joka tuntuu kodilta. Elämä, jossa voi luottaa huomisen tuomaan turvaan.
Onni löytyy ulkomailta
Olen viime vuosina kiinnostunut yhä enemmän astrologiasta, henkisyydestä, Tarot-korteista, luonnonrohdoista, joogasta, affirmaatioista, manifestoinnista… Asioista, joista on noussut itselle tärkeitä ja kiinnostavia, ja joilla parantaa omaa henkistä hyvinvointia.
Olen tutkinut omaa syntymäkarttaani ja saanut mitä upeimmalta astrologilta, nykyiseltä asiakkaalta, ja ystävältäni Veera Laineelta syntymäkarttatulkinnan, jossa kävimme läpi syntymäkartan peruspilareita ja karmallisia sekä sieluntehtävällisiä teemoja. Mainittakoon, että me ei tunnettu laisinkaan ennen tuota tulkintaa, jossa Veera kertoi mun seikkailu-, ja yrittäjäluonteesta. “Onni löytyy ulkomailta” Veera kommentoi syntymäkarttaani, jossa Jupiter vaikuttaa huoneessa 9. Full body chills.
Menojalkaa vipattaa
“Menojalkaa vipattaa” kuuluu suomalaiseen suuhun tuttu sanonta. Kirjoitin yli kaksi vuotta sitten postauksen “Kaukokaipuuta, kohderiippuvuutta ja koti-ikävää” asuessani yhä Meksikossa. Kyseisestä tekstistä on tullut minulle yksi henkilökohtaisesti tärkeimmistä.
“Oleskelulupa Meksikossa tekee loppuaan elokuussa ja korona jyllää täällä todella pahasti, joten on minun aikani palata vuosien jälkeen Suomeen. Ainakin hetkeksi. Katsotaan, milloin tulee taas pakottava tarve pakata kamat kassiin ja etsiä lentoa kohti Mikä Mikä Maata. Tai sitten pysähtyä elämään.”
Lento kohti ”Mikä Mitä Maata” lähti pian Suomeen paluun jälkeen takaisin kohti Portugalia, mutta pysähdyin myös elämään. Jatkuva muutoksen tarve on rauhoittunut, johon varmasti vaikutti myös mulle tuolloin osunut Saturnuksen paluu, joka tuppaa yleensä jollain tavalla lopulta rahoittamaan. Veeran mukaan Saturnuksen paluun aikana tarve pysyvyyden ja turvallisuuden tavoitteluun kasvaa, joten se näkyy usein suurina elämän muutoksina ja pysyvyyden tavoittelussa. Osuvaa, sillä muutin Saturnuksen paluun aikaan Portugalin Costa da Caparicalle, jossa olen viihtynyt siitä saakka – eli noin kaksi vuotta, joka on siis hei mulle suuri saavutus.. 😀
”Asemalta kaikuivat kuulutukset
Kutsuna jota pakoon ei pääse
Nouset kyytiin kerran, oot kyydissä aina”
Mitä matkailu voi antaa?
Matkailu voi olla palkitsevaa ja tarjota mahdollisuuden nähdä uusia paikkoja, kokeilla uusia asioita, voittaa pelkoja ja tutustua uusiin erilaisiin kulttuureihin. Se voi antaa mahdollisuuden paeta arjen rutiineista, tutustua uusiin ihmisiin, laajentamaan näkökulmaamme ja oppiman uusia taitoja ja harrastuksia, joita ei koto Suomessa esimerkiksi pysty harrastamaan.
Minulle matkailu on tuota kaikkea. Vaikka asunkin ulkomailla, huutaa sydän jatkuvasti kohti uusia seikkailuja. Kohti uusia paikkoja, uusia kulttuureja, uusia ihmisiä ja uusia kokemuksia. Rakastan myös matkustaa tuttuihin paikkoihin, mutta uusissa on vielä suurempi viehätysvoima. Olen aina ollut vapaa sielu, joka juoksee tukka hulmuten kohti uutta ja paikalleen jääminen jopa välillä ahdistaa.
Kolikon kääntöpuoli
Portugalin kielellä, erityisesti Brasiliassa käytetään sanaa “saudade” joka tarkoittaa suurta kaipuuta jonnekin. Mitä enemmän matkustaa, sitä enemmän jalanjäljet painautuvat rantahiekkaan. Jäljet, jotka hiipuvat, kun meren kuohuvat aallot pyyhkäisevät niiden päältä. Jäljet, jotka kuitenkin jäävät sieluun ikuisesti.
Fomo eli ”fear of missing out” kasvaa kasvamistaan, kun jalanjälkiä on päässyt kertymään sinne sun tänne. Millaista olisikaan olla nyt Meksikon Sayulitassa, nauttimassa salaisista rannoista viidakossa ja tanssia ystävien kanssa auringonlaskussa? Entäpä sitten Suomi, jota kohtaan tuntee niin paljon, mutta ei kuitenkaan oikein osaa eikä halua palata sinne? Entä ne Italiassa vietetyt viikot, Australiassa asuttu vuosi ja entä ne kaikki kokemukset ja ihmiset? Päivä päivältä ne peittyvät hiekkaan kun aalto osuu niihin tarpeeksi usein. Mutta sieluun silti sattuu.
Pari vuotta sitten kirjoitetussa blogitekstissä, josta yllä mainitsin, kerroin Robert Holdenin kehittämästä käsitteestä kohderiippuvuus, joka viittaa siihen, että onnellisuus nähdään tavoitteena jossain tulevaisuudessa, mikä voi johtaa jatkuvaan tavoitteiden asettamiseen ja sisäisen rauhan puutteeseen.
Ne henkilöt, joilla on kohderiippuvuus, elävät jatkuvassa matkassa ja pyrkivät selviytymään päivästä sen sijaan, että nauttisivat nykyhetkestä. He ajattelevat aina seuraavaa askelta ja toivovat löytävänsä vihdoin sen ihmeellisen onnentunteen, jota he eivät koskaan todella saavuta. Tämä kohderiippuvuus ilmenee moninaisina oireina, kuten jatkuva kiire ja tarve olla aina jossain muualla, kyvyttömyys sitoutua mihinkään täysin ja tavoitteiden asettaminen tulevaisuuteen. Kohderiippuvuus voi johtaa siihen, että ihmiset eivät pysty nauttimaan nykyhetkestä ja unohtavat elää hetkessä.
Kolikolla on siis kaksi puolta. Matkailun tai ulkomailla asumisen tuottama dopamiini voi vaikuttaa positiivisesti onnellisuuteen, mutta onnellisuus on kuitenkin yksilöllinen kokemus, jonka taustalla on kaikki henkilön aiemmat kokemukset elämästä.
Onnellisuus voi tulla erilaisista asioista. Jotkut löytävät onnellisuuden perheestään, toiset työstään, harrastuksistaan tai ystävistään. Matkailu voi olla yksi monista tavoista löytää onnea elämässä, mutta se ei ole ainoa tapa. Matkailu voi sen sijaan olla myös stressaavaa ja vaativaa ja näin ollen vaikuttaa negatiivisesti onnellisuuteen.
Voi olla myös vaarallista ajatella, että maisemanvaihdos tuo onnen. Joskus se toki tekee hyvää ja lisää onnellisuuden tunnetta, mutta omat aivoni on asennettu niin, että hyvässä tai pahassa – we need to move on. Viimeksi kun olin burnoutin partaalla, muutin Lissabonista Meksikoon. Kun taas elämä potki päähän Suomessa, palasin Portugaliin. Kun nyt sydämeen sattuu, mietin olisiko aika taas lähteä kohti Mikä Mikä Maata?
Kannattaa siis pitää mielessä, että vaikka dopamiinit saisi hetkeksi ylös reissun tai maiseman vaihdoksen avulla on aina oma arki kuitenkin se jonne palataan. Ehkä tärkeintä onkin kysyä, voiko oma arki tuoda sen onnen?
Tuoko matkailu onnen? Kommentoi alle tai Instagramissa @muumaamandariini tai henkilökohtaiselle tililleni @johannaonda.
Meksikon, Suomen ja Portugalin pyhän kolminaisuuden välillä palloileva kolmekymppinen elämän janoinen rantapummi ja yrittäjä. Sisällöntuotantoa ja digimarkkinointia, yhdessä paratiisirantojen metsästyksen, rescue-koiran kanssa seikkailujen ja matkailun parissa. Tällä hetkellä katto ja sydän on Portugalin Costa da Caparican rantakylässä.
Tosi hyvä kirjoitus, resonoi vahvasti. Olen itse myös miettinyt paljon mistä levottomuuteni ja jopa jollain lailla pakottava tarve nähdä ja kokea aina uutta juontaa juurensa. Miksi tavallinen arki Suomessa ei riitä? Ajatuksenakin ahdistaa. Olen myös jo vuosia haaveillut pysyvästä muutosta ulkomaille, mutta perhe ei ole ollut vielä siihen valmis. En tiedä onko koskaan. Niinpä olen tukka putkella kiitänyt yksin maailmalla aina tilaisuuden tullen. Vaikka enpä tiedä viihtyisinkö sen pysyvämmin missään muualla yhtään sen paremmin kuin Suomessa.
Olenkin miettinyt, että ehkäpä jonkinlainen vanlife tms. voisi olla ratkaisu meikäläiselle kunhan lapseni ovat sen ikäisiä, että pärjäävät omillaan. Siinäpä haavetta muutaman vuoden päähän! 😍
Kiitos! <3 Tsemppiä täältä, toivottavasti löydätte hyvän ratkaisun teille, van life kuulostaa ainakin mahtavalta idealta!
Koen itselläni ainakin tällä hetkellä niin, että suurin osa onnesta tai onnettomuudesta tulee lopulta nimenomaan sieltä arjesta. Tykkään kuitenkin myös matkustella paljon ja ajattelen, että se on keino täydentää arjen onnellisuutta.
Hyviä ajatuksia 🙂