VAUVAN KANSSA MATKUSTAMINEN: UHKA VAI MAHDOLLISUUS?

Olosuhteiden pakosta (ja suomijoulun houkutuksesta) päädyimme matkustamaan meidän pienen kaksikuisen esikoisen kanssa koko 14 tunnin lentomatkan Singaporesta Suomeen viime viikolla – ja vaikka moni tätä sekä kauhisteli että ihmetteli, meni meidän reissu kuitenkin niin optimaalisesti kuin vain mahdollista!

Lentovalintaa ja käytännön järjestelyjä

Vaikka kiusaus jäädä vähän jo rutinoituneeseen arkeen Singaporessa joulun pyhien yli oli suuri, päätettiin lopulta silti, että tuore lapsi pitää tuoda näytille Suomeen kuitenkin, ja joulun aika oli kaikkein loogisin tilanne niin tehdä. Joten heti kun vauva syntyi lähdettiin hakemaan hänelle passia, jotta se saatiin varmasti ajoissa meidän huomaan.

Toki kaksikuinen on ilmeisesti jo varsin vanha matkustamaan lentokoneella siihen nähden, että jo paripäiväinen vauva saa jo lentää, mutta täytyy kyllä myöntää, että aika kova hätä olisi saanut olla että olisin mun kaksipäiväisen vauvan kanssa lähtenyt lentomatkustamaan… Toki hyvä tietää, että sellainenkin mahdollisuus on olemassa, mutta tämän kokemuksen perusteella en itse paljon alle kaksikuisen kanssa matkustaisi. Tuntuu, että tässä kohden sentään vähän tiesi jo vauvan rytmiä, osasi ennakoida pikkuisen hänen tarpeitaan ja lukea eleitään, mikä helpotti koko matkaruljanssia. Lisäksi hän on toki myös jo yli kilon painavampi kuin syntyessään, mikä myös lisäsi meidän mielenrauhaa hänen jaksamisensa suhteen.

Lennot oli törkeän kalliita kaikilla yhtiöillä kun me niitä päästiin ostamaan marraskuun loppupuolella, joten päädyttiin siis suosiolla logistiikaltaan parhaaseen vaihtoehtoon eli Finnairin suoraan lentoon. Vaikka maksettiin siitä itsemme kipeäksi, jälkikäteen ei kyllä kaduttanut siinä mielessä, että lennon ajaksi saatiin käyttöömme seinään kiinnitettävä vauvan peti jossa pieni neiti nukkui ihan koko matkan. Vähän kyllä ketuttaa, että nykyään siitä vauvanpeti-istuinpaikan varaamisesta joutuu maksamaan ekstraa, vaikka on jo ilmoittanut matkustavansa sylilapsen kanssa. Sen lisäksi jouduttiin myös varaamaan puolisolle paikka viereen, joka toki maksoi myös erikseen. Eli törkykalliiden lentojen lisäksi jouduttiin maksamaan vielä yli 300 Singaporen dollaria istuinpaikkojen varauksesta. Sinne menikin kaikki mun Finnairin lentopisteet!

Kenttäjärjestelyt ja valkoiset vauvavalheet

Lähdettiin kentälle niin hyvissä ajoin, että ei varmaan koskaan olla oltu paikalla niin aikaisin. Tämä ihan vain varmuuden vuoksi, ja hyvä olikin että oltiin paikalla ajoissa, nimittäin aikaa kului ihan tosi paljon enemmän siirtymiin kuin mitä yleensä sekä yllättäviin ruokailuihin ja vaipanvaihtoihin, nimittäin vaikka aikuisena voisi sinnitellä vaikka millaisessa kunnossa itsensä koneeseen asti, on joutunut pikkuhiljaa tottumaan siihen, että lapsen kanssa näin ei voi tehdä.

Kentälle otettiin taksin sijaan metro, sillä vaikka meillä on vauvanistuin olemassa, ei meidän neiti viihdy autossa ei sitten niin yhtään. Meidän (sekä toki hänen) henkisen hyvinvoinnin kannalta on siis paljon parempi, että vietetään tunti metrossa hyvällä tuulella kuin 20 minuuttia autossa kurkku suorana huutaen ja suurinpiirtein omaan kuolaan tukehtuen. Saatiin yksi kaveri meidän kanssa kantoavuksi, ja matka kentälle sujui aika mutkitta!

Kentälle päästyä huomattiin piakkoin että siellä vallitsi aikamoinen hallittu kaaos, vaikka oltiin liikkeellä vasta aatonaaton iltana. Taisteltuamme tiemme Finnairin baggage drop tiskeille siellä tilanne ei ollut yhtään sen parempi, vaan jono kiemurteli ihan horisonttiin asti. Tässä kohden vauva maksoi lippunsa hintaa takaisin, sillä päästiin jonon ohi priority-tiskeille pienen neuvottelun ja kakkavaippaan liittyvän valkoisen valheen jälkeen. Ja onneksi päästiinkin, nimittäin jonossa oli mennyt meillä ainakin tunti aikaa ja kaikkien hermot.

Passien tarkastuskin meni lopulta nopeasti, ja sielläkin mut ohjattiin lyhimpään jonoon. Tosin helposti herää kysymys, että miksi lentovirkailija tahtoi meidän siihen automatisoituun passintarkastuskojuun johon hän tunki monta kertaa meidän passit vain kohta sanoakseen, että ei näin pientä lasta voi kone tunnistaa, menkää tuonne tiskille. Lapsi oli kuitenkin mulla kaiken aikaa sylissä, eli luulisi, että heti olisi senkin jo voinut tietää. No, joka tapauksessa päästiin siis tiskille josta matka jatkui pian eteenpäin pienten passikommellusten jälkeen – opimme siis, että maasta on lähdettävä kyseisen maan passilla jos sen omaa, ja kohdemaahan saavuttava kohdemaan passilla jos sekin on omistuksessa, eli molemmat passit on kaksoiskansalaisella oltava kaiken aikaa mukana. Onneksi oli, ja oppia ikä kaikki!

Itse päätapahtuma eli lentomatka

Meillä on käynyt niin hyvä tuuri noin yleisesti, että pikkuneiti nukkuu joka yö vähintään sen kymmenen tuntia, joista usein ensimmäiset 6-8 putkeen ennen ekaa syöttöä. Tällä tiedolla ajateltiinkin siis että kunhan päästään koneeseen kunnialla niin pitkäkin lento saattaa sujua oikein mainiosti kunhan on vain yöaikaan (päivällä nimittäin laps ei taas nuku ei niin millään). Näin kävikin, ja vaikka viimeinen tunti ennen koneen nousua olikin vähän tahmeaa kun kello oli jo yli kymmenen illalla ja normaali uniaika oli mennyt jo aikaa sitten, kun kone vain pääsi ilmaan ja vauva saatiin unipussiin ja vauvansänkyyn, nukkui hän tyytyväisenä ihan laskeutumiseen asti muutamaa ruokaherätystä lukuun ottamatta. Varmasti koneen melkein rauhoittava suhina auttoi myös hänen untaan, ja koska lentokoneessa on aina aika viileää, laitettiin unipussin alle vielä lisää vaatekerroksia, päähän hattu ja jaloille vielä viltti.

Vaunut ja turvakaukalo oli meillä mukana, ja niillä sai rullailla lasta ihan koneen ovelle asti, missä ne otettiin ruumaan. Sen jälkeen kannettiin vauvaa kainalossa, ja koska hänelle ei ollut ostettu omaa istuinpaikkaa (jonka olisi toki voinut ostaa ja jossa hän olisi sitten matkustanut autonistuimessa) hänen täytyi istua toisen meistä sylissä nousun ja laskun ajan. Mun vyöhön siis kiinnitettiin sellainen pieni lisäkevyö, jonka sai hänen ympärilleen kiinni. En kuitenkaan kiristänyt sitä kovin kireälle, nimittäin lastenlääkäri neuvoi meille ennen lähtöä, että vauvaa kannattaa syöttää sekä nousun että laskun aikana. Tämä siis siksi, että paineen tunne korvissa olisi pienempi kun imemisrefleksi aiheuttaa nielemistä, joka taas lievittää korvien painetta. Varmasti tutti tai -pullo ajaisi samaa asiaa, mutta kun ajoitus osui kohdalleen niin syötin vauvaa siinä kohden joka tapauksessa.

Nousun kohdalla tosi aloitin ruokkimisen vähän liian aikaisin, koska en osannut kuvitella, että kone todella rullailisi kentällä vartin ennen edes kiitoradalle pääsyä. Kerkesin jo pelätä, että neiti ilmoittaa olevansa done juuri ennen nousua ja sitten huutaa kuin syötävä koko nousun ajan, mutta onneksi ei sentään, ja hänestä ei huomannut juuri yhtään että yhtäkkiä noustiinkin kymmenen kilometriä ylöspäin, mitä nyt pientä venkoilua lukuun ottamatta. Itkutkin jäi aika vähiin, ja rouva meidän takaa kommentoikin lennon loputtua että onpas meillä hyvätapainen vauva!

TLDR; Parhaat lentovinkit koostettuna

1. Varaa kunnolla aikaa kentälle, koska et todellakaan halua juosta kakkavaippaisen ja nälkäisen lapsen kanssa portille pää kolmantena jalkana
2. Matkalle kannattaa ottaa mukaan sekä vaunut että kantoliina tai muu kantoväline, sillä kun vaunut viedään pois, on hyvä olla muu tapa kantaa lasta ja laukkuja
3. Lentokoneeseen kannattaa varata hyvin lämmintä vauvalle päälle, erityisesti käsien ja pään alueelle, ja rasvaa iholle, jos mahdollista, sillä ilmastointi on aina kovalla ja ilmakin on kuivaa
4. Jos lento on yöllä ja vauva on kohtalainenkin nukkuja, kannattaa ehdottomasti investoida vauvan pedillä varustettuun istuinpaikkaan – helpottaa elämää suunnattomasti!
5. Kun vauvaa valmistautuu syöttämään noustessa ja laskeutuessa, kannattaa aloittaa syöttäminen vasta kun oikeasti koneen nousu tai lasku alkaa eikä suinkaan niin hyvissä ajoin, että ruokaa ei riitä koko nousun ajaksi

Jos muutkin matkustusvinkit kiinnostaa, niin tästä pääset lukemaan Sunnan postauksen junamatkustusvinkeistä Euroopassa, ja tästä vaikkapa Veran postauksen Kiinan matkavinkeistä kyseisen maan karanteenien höllentymisen kunniaksi. Meitä kaikkia pääset seuraamaan lähemmin instassa @muumaamandariini, ja mua henkilökohtaisesti @sarafromfinland.