Matkustimme koti-Wienistä jouluksi Suomen sijaan kauas etelään – Tunisiaan – ja maata pitkin tietenkin! Lue lisää reitistä, kustannuksista ja kokemuksesta.
Laivalla Afrikkaan -haaveen siemenet kylvettiin jo 15 vuotta sitten luokkaretkellä Espanjassa, kun näin Gibraltarin kallioilta siintävät Marokon vuoret. Matkustin pari vuotta sitten Italiasta laivalla Albaniaan, ja lueskelin muistakin Italiasta lähtevistä reiteistä. Yksi niistä vei Välimeren eteläpuolelle Tunisiaan.
Koska vietin kesän 2024 kenttätöissä kotona Saamenmaalla, kaipasin vähän lisää aurinkoa ja lämpöä loppuvuoteen (kesä oli tosin ennätyshelteinen ja ihan liian lämmin, mutta no). Siispä pistimme kumppanin mietintämyssyt päähän ja tutkimme reittivaihtoehtoja Wienistä Tunisiin, joita olikin yllättävän paljon.
Päädyimme valitsemaan Italian Civitavecchiasta Palermon kautta Tunisiin vievän reitin GNV-laivayhtiöllä, sillä se oli edullisempi ja yhteyksiä oli enemmän kuin Genovasta, joka oli toinen varteenotettava vaihtoehto. GNV on italialainen yhtiö, joten ajattelimme pärjäävämme asiakaspalvelun kanssa paremmin kököllä italiallamme kuin tunisialaisen vastaavan.
Wien–Civitavecchia junalla
Yöjuna Wien–Rooma (55e/hlö)
Paikallisjuna Rooma–Civitavecchia (n. 5e/hlö)
Matka alkoi sekavissa merkeissä, kun sain aamulla Itävallan ÖBB-rautatieyhtiöltä sähköpostin, joka kertoi yöjunan peruuntuneen. Voiko olla juuri tosi! Lähdimme selvittämään asiaa paikan päälle rautatieasemalle, ja onneksi tieto oli väärä: juna lähtisi, mutta menisi vain Firenzeen asti ja kiertoreittiä onnettomuuden takia.
Menimme kotiin, pakkasimme laukut ja olimme nohevina puoli tuntia etuajassa nousemassa yöjunaan. Olihan matka kohti tuntematonta, molemmille uutta mannerta, ja vieläpä suht jännittävää reittiä pitkin. Ensimmäinen elämys oli tuliterä Nightjet-yöjuna, josta olimme varanneet Mini Cabin -makuukapselit vierekkäin. Firenzessä asuva kaverimme oli kehunut kapseleita hiljaisiksi ja mukaviksi, joten söimme vikkelästi iltapalaa ja minä menin rättiväsyneenä nukkumaan, kumppani nakutteli työhommia puoliyöhön asti.
Kapseli osoittautui parhaaksi yöjunakokemuksekseni ikinä, ja se on aika paljon sanottu. Tavarat sai lukolliseen kaappiin oman loosin viereen, ja vaihtovaatteet ja eväitä sai hyvin myös kapseliin sisälle. Jokaisessa kapselissa on liukuva työpöytä, joka toimii myös peilinä, ja oma ikkuna pimennysverhoineen. Valoja voi säätää, mutta lämpötilaa ei. Kapseliin ei totta vieköön kuulunut käytävältä tai kuulutuksista juuri mitään, joten jopa kaltaiseni surkea nukkuja sai levättyä hyvin. Juna heilui aivan minimaalisesti vuoristoisesta kiertoreitistä huolimatta, ja heräsimme vasta vähän ennen Firenzeä vaunuisännän koputtaessa oveen. Aamupalan aika! ÖBB:n makuu- ja lepopaikkojen hintaan kuuluu aina yksinkertainen aamiainen.
Olimme Firenzessä aikaisin aamulla, joten lähdimme hakemaan lisää kahvia ja teetä ja käveleskelemään kaduille pariksi tunniksi ennen jatkoyhteyttä Roomaan. Yleensä tämä yhteys siis kulkee Roomaan asti suoraan Wienistä.
Päätimme pysähtyä yöksi Roomaan, koska en ollut koskaan käynyt siellä ja se oli suoraan matkan varrella. Jatkoimme Roomasta seuraavana päivänä Civitavecchian satamakaupunkiin – matka kesti alle tunnin paikallisjunalla ja maksoi alle vitosen. Sitten olikin matkan jännittävimmän osuuden vuoro!
Civitavecchia–Tunis laivalla
Laiva Civitavecchia–Palermo–Tunis
Sisähytti, 2hlö, meno-paluu yht. 390e
Matkan kesto n. 30h/suunta (sisältää pitkän pysähdyksen Palermossa)
Olimme lukeneet kauhukertomuksia siitä, miten vaikeaa ja aikaa vievää Tunisin-lautalle pääsy oli, mutta kokemuksemme oli onneksi paljon ruusuisempi. Matkustimme Civitavecchian satama-alueen portilta ilmaisella shuttle-bussilla GNV:n terminaaliin. Näytimme check inissä tulostetut laivaliput ja passit ja maksoimme 12 euron ”pääsymaksut” Tunisiaan. Siirryimme muiden jalkamatkustajien kanssa odottelemaan turvatarkastusta ulko”laiturille”. Noin puolen tunnin vartomisen jälkeen italialaiset poliisit tarkastivat taas passimme ja matkatavarat läpivalaistiin, minkä jälkeen kävelimme alle sata metriä laivaan. Saimme siellä avainkortin hyttiin. Pääsimme siis laivaan jo tuntikausia ennen lähtöaikaa, ja oli mukavaa odotella lähtöä leudossa merituulessa kannella ja katsella rannikon valoja.
Kun heräsimme seuraavana aamuna, olimmekin jo Palermon satamassa. Koska ulkona oli yli 15 astetta lämmintä, kannoimme aamupalatarpeet kannelle ja nautimme jylhistä maisemista ulkoruokinnassa. Vietimme meripäivän ylimmällä kannella lueskellen ja auringossa lekotellen, tosin merituulen takia pitkähihaiset päällä.
Lautan varustelu oli aika lailla karvalakkimallin ruotsinlaiva: oli kahvila-baari, a la carte -ravintola ja itsepalveluravintola, joka oli auki vain tunnin tai pari aamupala-, lounas- ja päivällisaikaan. Hupeja, kuten esiintyjiä tai toimivaa allasosastoa ei ollut (paitsi tyhjä poreallas laivan katolla mennessä Tunisiin). Monet varsinkin Tunisiaan menijät eivät olleet varanneet hyttejä, joten ihmisiä nukkui käytävillä ja tyhjissä ravintoloissa joka nurkassa. Osa oli ottanut mukaan jopa taitettavan hetekan tai pumpattavan retkisängyn!
Söimme sekä meno- että paluumatkalla pasta-annokset ravintolassa, ja taso oli valitettavasti kehno, jopa hävettävän huono italialaiseksi alukseksi. Onneksi olimme varautuneet julmetun kokoisella ruokasäkillä italialaisesta supermarketista, joten saimme syödä mitä halusimme. Jos voi, kannattaa varmaan ottaa mukaan pikku vedenkeitin, niin voi keitellä kuumia juomia tai vaikka kuppinuudeleita. Otimme vettä menomatkalla 4 litraa kahdelle, mutta se loppui kesken, joten jouduimme ostamaan tyyristä vettä ravintolasta. Emme uskaltaneet juoda hytin hanavettä. Viisastuimme paluumatkalla ja otimme 3-4 litraa per henki, mikä riitti hyvin.
Saavuimme Tunisiin iltakymmeneltä, kaksi tuntia etuajassa, mahtavaa! Rämäbussi ajoi jalkamatkustajat laivalta rajatarkastukseen, jota olimme hermoilleet etukäteen. Olimme lukeneet joistakin laivalla maahan menneistä, jotka olivat joutuneet käännytetyiksi puutteellisten hotellivarausten takia (huoneet olisi pitänyt myös maksaa eikä vain varata). Meidän kokemuksemme oli todella rento: rajapoliisi kysyi meiltä passeja ja hotellivarauksia, ja nyökkäsi hyväksyvästi jo ensimmäisen varauslapun nähdessään. Matkatavarat läpivalaistiin taas ja avasimme laukut suht välinpitämättömälle poliisille, jota ei niiden sisältö kiinnostanut. Ei kun taksia etsimään! Paikallista valuuttaa meillä ei ollut, mikä vähän hankaloitti kyydin löytymistä, mutta maksoimme lopulta euroilla ja vähän ylihintaa.
Tunisiaan matkustavien kannattaa huomioida, että dinaari on suljettu valuutta. Sitä ei voi hankkia (laillisesti) ennen maahan saapumista, eikä sitä saa tuoda maasta pois. Tämä ei varsinaisesti helpota ensihetkiä maassa, jossa vain käteinen on kuningas, mutta minkäs teet.
Matkat Tunisian sisällä
Tunis–Sousse, juna (n. 4e/hlö)
Päiväretki Sousse–El Jem, louage (n. 2e/hlö/suunta)
Sousse–Tunis, louage (n. 6e/hlö)
Tunisiassa liikkuminen oli mutkatonta ilman autoa: maassa on toimiva junayhteys monien kaupunkien välillä. Kävimme pääkaupunki Tunisista myös päiväretkellä Karthagon raunioilla, jonne menimme paikallisbussilla. Se oli sen verran sillipurkkikokemus, että kermaperseilimme paluumatkalla ja otimme alle taksin, joka maksoi muistaakseni kuutisen euroa.
Vietimme ensimmäiset pari päivää Tunisissa ja viisi yötä Soussessa, joka on rantalomakohde vajaa 200 kilometriä Tunisista etelään. Menimme Sousseen junalla, joka oli kylläkin ajallaan, mutta kylmä kuin pakastin ja siellä tupakoitiin sisällä. Kokemuksesta viisastuneena kuljimme loppureissun louageilla eli jaettavilla takseilla, jotka liikennöivät tihein väliajoin kaupunkien ja kylien välejä. Suosittelen lämpimästi kokeilemaan louage-matkailua kuskien suht reippaasta liikennekäytöksestä huolimatta.
Kuljimme usein pitemmät matkat kaupunkien sisällä taksilla, mikä oli todella edullista. Kyytien hinta vaihteli 1-3 euron välillä matkan pituudesta riippuen. Varasimme taksit Bolt-sovelluksella ja maksoimme käteisellä. Ilman sovellusta voisi matkustaa vähän halvemmalla, mutta emme jaksaneet neuvotella olemattomilla ranskantaidoillamme joka kuskin kanssa, eikä meidän budjettimme ollut 15 sentistä kiinni.
Paluumatka Tunis–Palermo–Civitavecchia
Katso kulut ja matkan kesto menomatkan kohdalta.
Paluumatka olikin vähemmän sujuva kokemus. Louage, jolla matkustimme Soussesta Tunisiin, levisi moottoritielle. Onneksi kuljettaja ja eräs moottorinrassaaja-matkustaja saivat pakun takaisin käymään, joten selvisimme Tunisiin.
Laiva lähti samasta terminaalista, jonne olimme saapuneet viikkoa aiemmin. Hoidimme lähtöselvityksen GNV:n omalla tiskillä ja jäimme odottelemaan turvatarkastusta. Ja kylläpä sitä saikin odottaa, sillä laiva oli monta tuntia aikataulusta myöhässä – taisimme viettää terminaalissa lopulta 9 tuntia. Onneksi meillä oli jo mukana kaikki eväät ja juomat 30 tunnin laivarupeamalle, niin emme kärsineet odottaessa nälästä tai janosta. Näin paha viivästys ei ilmeisesti ole arkipäivää, sillä kaikki laivaanmenijät vaikuttivat yhtä turhautuneilta loputtomalta tuntuvaan odotteluun. Osa alkoi polttamaan tupakkaa sisällä ja osa meni torkkumaan läpivalaisukoneen hihnalle…
Pääsimme laivaan vähän ennen yökolmea ja kaaduimme suoraan punkkiimme. Muuten matka kului aivan samalla tavalla kuin mennessä, ja ihailimme samoja Sisilian jylhiä rannikkomaisemia. Laiva kiri myöhästymistä kiitettävästi, ja saavuimme Civitavecchian satamaan vain 2 tuntia aukataulusta jäljessä. Jäimme Roomaan ja Firenzeen pyörimään muutamaksi ekstrapäiväksi ja palasimme Wieniin Firenzestä jälleen samalla yöjunalla Mini Cabin -majoituksessa kuin tullessakin.
Loppukaneetti
Maata pitkin Afrikkaan oli meistä yllättävän helppo keikka. Löysimme kulkuvälineisiin helposti ja saimme nukuttua hyvin niin junissa kuin laivoissakin. Aina löytyi myös (kasvisruokavalioon sopivaa) purtavaa ja selvisimme ilman ranskan- ja arabiantaitoa. Ainoa kupru oli paluulaivan myöhästyminen, joka johtui ilmeisesti teknisesti ongelmasta.
GNV:n laivat eivät olleet suomalaisille tuttujen Finnlinesin tai Tallink Siljan veroisia palvelujensa tai laivaannousun sujuvuuden puolesta, mutta mikä tärkeintä, turvallisia ja veivät perille. En ole yhtä seikkailuhenkinen kuin laivan kannella tähtitaivaan alla yöpynyt saksalainen mies, johon tutustuimme paluumatkalla. Siispä maksoimme mielellämme vähän lisää siitä hyvästä, että saimme nukkua omassa hytissä. Kansiliput olisivat olleet vähän reilu puolet maksamistamme lippuhinnoista, eli Tunisiin ja takaisin pääsisi noin 120 eurolla/henki.
Reissusta rohkaistuneina suunnittelemme jo seuraavaa Afrikan-laivamatkaa. Marokkoon pääsisi Espanjasta ja Algeriaan Ranskasta suunnilleen samaan hintaan (tai toki Etelä-Espanjasta paljon halvemmalla).
Oletko sinä harkinnut pidempää laivamatkaa? Vai oletko ehkä jo käynyt laivalla Tukholmaa pidemmällä? Kiinnostaisi valtavasti kuulla seikkailuiltasi!
Psst! Jos haluat aloittaa pintamatkailun vähän lähempää, lukaise postaukseni ”Maata pitkin Keski-Eurooppaan julkisilla – 3 reittiä”.
Sunna on kiertänyt asumassa seitsemässä Euroopan maassa ja asettunut Itävallan Wieniin. Sunna pakoilee oravanpyörää Alpeille, pyöräteille ja löysille maata pitkin -seikkailuille.
Maata pitkin olisi toki kiva matkustaa enemmän. Ongelmana on se, että aika on itselleni kaikkein rajoittavin tekijä, niin usein tulee valittua sen vuoksi lentäminen. Oma huikein laivamatka on ilman muuta riesteily Etelämantereelle, se on jäänyt kyllä mieleen.
Kuulostaa upealta! Olen työstänyt omaa asennetta asian suhteen: viikon lomalla ei mennä ehkä naapurimaata kauemmas, parissa viikossa ehtii jo pitemmälle. Onneksi voin tehdä osittain myös töitä matkan päällä. Tätä reissua varten otimme varsinaista lomaa viikon ja tuon viikon vietimme Tunisiassa. Ennen sitä hoidimme siirtymät yöaikaan junalla tai viikonloppuna laivalla, joten arkipäivinä pystyimme hoitamaan kokouksia ja muita työhommia matkan päältä.