KOKEMUKSIA MAAILMALTA

Maailmalla sattuu ja tapahtuu, mitä ja missä milloinkin. Asut tai matkustat, niin aina on jotain muisteltavaa. Tässä kerron muutamia tarinoita, jotka ovat jääneet mieleeni pysyvästi.

LIKAINEN DELHI

Matkustimme keväällä 2010 tyttöporukalla Intiaan ja se oli minun ensimmäinen reppureissuni maailmalle. Täysin ummikkona ja vain hieman välimerta nähneenä paljasjalkaisena suomalaisena päämääränä oli Intia. Lähdimme reissuun ilman minkäänlaisia matkaoppaita tai matkanjärjestäjiä. Siitähän se matkakuume sitten lähti, mutta palataanpa hetkeksi takaisin Intiaan.

Lensimme Helsingistä suoralla lennolla Delhiin lennolla, joka viime hetkellä pääsi matkaan. En voi koskaan lakata nauramasta sille, kun laskeuduimme Intian pääkaupunkiin Delhiin ja ennen koneesta poistumista meidät ”putsattiin” :D. Siis kyllä. Meidät likaiset länsimaalaiset suihkutettiin puhtaaksi, jotta emme veisi meidän ”likaisesta” Suomen maasta bakteereja puhtaaseen Intiaan. Kuulostaa melko hullulta ja tyhjäpäiseltä, mutta näin todella tapahtui. Lentoemännät suihkuttivat jotain sprayta koneessa meihin matkustajiin, jotta olisimme tarpeeksi puhtaita nousemaan koneesta Intiaan.

Koneesta ulos päästyämme ja tarkastuksien jälkeen olimme nimenomaan saastaisen likaisessa Delhissä, niin sitä todellakin pystyi kuvailemaan. Tuntui siltä, että olin astunut aivan eri ulottuvuuteen tai eri maailmaan, jota ei voi olla olemassa. Ympärilläni oli kerjäläisiä, jalattomia, kädettömiä, turbaanipäitä, pikkulapsia ja vanhoja hippejä heti lentokentän ulkopuolella. Näky oli aivan uskomaton sekamelska. Ihmisten lisäksi lehmiä ja koiria oli siellä sun täällä. Jossain sivussa paikallinen naishenkilö myös teki tarpeitaan, eli ulosti suoraan kadulle.

PERVO AUTONKULJETTAJA

Elettiin Intiassa tuolloin sitä ”vanhaa aikaa”, kun älylaitteilla ei varailtu hotelleja, saati guest houseja etukäteen, vaan kävimme paikan päällä katsomassa, miltä huoneet missäkin paikassa näyttivät. Delhiin emme kuitenkaan jääneet, koska moni hotelli oli tuolloin täynnä. Taxi kuljetti meidät jonnekin matkatoimiston tyyliseen paikkaan, jossa kolme intialaista miestä toivottivat meidät tervetulleiksi Intiaan. Siellä aloitimme neuvottelut siitä, mihin haluamme mennä. Heti alkuun meille tehtiin selväksi, että Delhiin emme voi jäädä. Hotellit olivat kuulemma täynnä, joten matka pääsi samantien alkamaan.

Delhi, Jaipur, Agra, Varanasi, Mumbai ja Goa on melko keskeinen ja tyypillinen kierros ensikertalaisille Intiassa. Yleensä puhutaan kultaisesta kolmiosta. Meille luvattiin toimistossa, että matkaan pääsisimme isolla ilmastoidulla pakettiautolla, jossa sitten olisi mukava istua ja ihastella maisemia. Valitettavasti todellisuus oli kaikkea muuta. Toimiston eteen kaahasi hetken päästä pieni heiveröinen auton rotisko ja lihava intialainen mies, jonka myöhemmin nimesimme pervokuskiksi, koska hänellä oli tapana silmäillä pelkääjän paikalla istuvaa naista. Jossain vaiheessa kuski alkoi jopa heiluttelemaan kieltään, miḱä vasta olikin ällöttävää.

RAVINTOLA, JOSSA NAISILLE EI TARJOILLA

Erikoinen kokemus tapahtui edellä mainitussa Intian Jaipurissa, jossa päätimme illallistaa monen tunnin reissaamisen jälkeen. Ravintola oli hämärä kattoravintola majoituspaikkamme yhteydessä, jossa ruokalistat oli kirjoitettu pääosin hindin kielellä ja osa huonolla englannilla. Se ei kuitenkaan haitannut, kunhan vain saisimme jotain ruokaa. Ravintolassa pyöri yksi tarjoilija, mutta jostain syystä hän ei kiinnittänyt meihin minkäänlaista huomiota. Pitkän tovin jälkeen saimme hänet väkisin pöytämme luokse. Emme tienneet ottiko hän edes niitä tilauksia vastaan, koska ruokia ei kuulunut. Siinä sitten tyhmän näköisinä istuimme ja mietimme, että mikä mahtaa olla vikana? Meni varmasti reilu tunti ennen kuin autokuskimme tuli samaan ravintolaan ja ilmoitti meille, että täällä ei tarjoilla naisille. Hölmistyneinä siinä sitten mietimme mitä teemme, mutta lopuksi saimme kuitenkin ruokamme. Luulen, että kuskillamme saattoi olla jotakin vaikutusta asiaan.

TURKKILAISTEN ÄÄRETÖN YSTÄVÄLLISYYS

Olen asunut Turkissa kahdesti, rannikolla sekä Istanbulissa. Istanbulissa asuessani on jäänyt turkkilaisten ystävällisyys mieleen. Muistan kun kävin asuinalueeni pienessä ruokakaupassa ostoksilla ja keräsin melko paljonkin tuotteita ostoskoriin. Kassalle saapuessani kuitenkin tajusin, että olin unohtanut lompakkoni kotiin, mutta ystävällinen vanha herra kuitenkin pakkasi ostokseni ja sanoi, että maksa huomenna. Toinen kerta tapahtui Turkin rannikolla. Olimme ystäväni kanssa rannalla ja taisimme hieman siemailla viiniä. Paikalle sattui nelihenkinen paikallinen perhe ja heillä oli kaksi laatikkoa pizzaa mukanaan ja eikä aikaakaan, kun perheen yksi lapsista lähti kiikuttamaan meille toista laatikkoa ja siellä sisällä oli muutama pala pizzaa meille. Turkki on jäänyt kaikinpuolin mieleen ystävällisistä ihmisistä.

MOPOTAPATURMA PHUKETISSA

Olin Thaimaassa vuonna 2014 pidemmällä reissulla kahden ystäväni kanssa. Toinen ystävistäni lähti aikaisemmin Suomeen ja toisen kanssa jatkoimme reissuamme vielä Phuketin puolelle, koska hänen tuttunsa toimi siellä sukellusopettajana ja päätimme mennä hänen luokseen hetkeksi asumaan. Hänen asuntonsa oli melko kaukana kaikista palveluista, joten mopon käyttö oli melkeinpä pakollista. Minä ja ystäväni sitten vuokrattiin Phuketista skootterit ja opeteltiin niillä ajamaan jossain parkkipaikalla. Minä, joka en koskaan ollut ajanut edes Suomessa. Thaimaan liikennekulttuuri on siis yksi maailman vaarallisimmista ja kaiken lisäksi siellä on vasemmanpuoleinen liikenne.

Alkuun kaikki meni todella hyvin. Ajoimme paljon kolmistaan Phuketin rantoja läpi ja maisemat vaihtuivat lennossa. Mopo on oikeasti todella kätevä, jos haluaa nähdä omaan tahtiin paikkoja. Yhtenä päivänä kuitenkin, kun lähdin yksin käymään kaupassa, niin takaisin tullessa asunnolle ajoin mutkikkaalla pikkutiellä ja vastaan tuleva auto mutkassa kai sotki ajatukseni, joten hetken päästä olin rähmälläni jossain pellon reunalla ja skootteri vieressäni. Onneksi oli sentään kypärä päässä. Kauan aikaa ei mennyt, kun vierelläni oli jo kymmenkunta paikallista, jotka olivat nähneet tilanteeni ja auttoivat minua. Tilanne onneksi ei ollut paha, vaan selvisin mustelmilla ja naarmuilla. Skootteri tosin taisi menettää toisen peilinsä. Mieleeni tästä tilanteesta on jäänyt paikallisten ystävällisyys ja avunanto.

RAJANYLITYS ONGELMIA KAMBODZASSA

Matkustimme ensimmäisellä Kaakkois-Aasia reissullamme ystäväni kanssa Thaimaasta Kambodzaan. Lähdimme matkaan perinteisellä paikallisten bussilla, jonka tarkoituksena oli viedä meidät Poipetiin, rajanylityspaikkaan, josta tarkotuksena oli saada viisumit Kambodzan puolelle. Kun rajanylityspaikalle saavuttiin, niin bussin ympärillä oli heti kymmeniä virkamiehiä. Lähes kaikilla oli käsi ojossa ja mietittiin vaan, että kenelle passi pitäisi antaa. Rajanylityspaikka Poipet oli erittäin sekavan oloinen, sekä alueena että toiminnaltaan. Tuloleima ja viisumi tarvittiin ja niitä sieltä lähdettiin hakemaan. Muutaman kerran meinattiin mennä lankaan ja täyttää lomakkeita, joita oikeasti ei edes tarvita. Joku virkaintoinen valemies vaati minulta jopa ”rajanylitystä nopeuttavia rahasummia”. Onneksi oltiin kuitenkin luettu netistä etukäteen, että rajalla voi olla monenlaisia ongelmia. Meidän osalta kaikki meni kuitenkin loppujen lopuksi hyvin ja saatiin viisumit kouraan.

Enemmänkin voisin kertoa, mutta tässä oli pieni pätkä siitä, mihin maailmalla voi törmätä 🙂

Minkälaisia kokemuksia sinulta on maailmalta? Onko jokin erityisesti jäänyt mieleesi? Kerro ihmeessä lisää ja jätä kommenttia lisää. Voit myös laittaa viestiä instagramiin @muumandariini tai henkilökohtaiselle tililleni @jennsuzanne

-Jenna H.