FARMITÖIHIN AUSTRALIAAN

Lueskelin pitkästä aikaa henkilökohtaisen Turkoosissa -blogini vanhoja kirjoituksia ja törmäsin kirjoitukseeni farmityöstä Australiassa. Tein toisen vuoden working holiday -viisumiin tarvittavat farmipäivät vuonna 2017 Pohjois-Queenslandin Ayr -nimisessä pikkukylässä, asuin working hostellissa muiden farmipäiviä tekevien työlomaviisumilaisten kanssa ja poimin, istutin ja pakkasin hedelmiä monella eri farmilla. Tuntuu, että tuosta ajasta on ikuisuus aikaa! Haluankin nyt verestää farmimuistoja ja herättää tämän kirjoituksen uudelleen eloon julkaisemalla sen nyt myös täällä Muu maa mandariinin puolella!

Working holiday viisumilla Australiassa farmipäiviä tekevä Jenna 25v kirjoitti kolme ja puoli vuotta sitten näin:

”MITÄ AUSTRALIAN FARMITYÖ KÄYTÄNNÖSSÄ TARKOITTAA?

Australiaan on mahdollista saada toisen vuoden working holiday -viisumi, mutta sen edellytyksenä on 88 päivää ”yleishyödyllistä” työtä joko farmeilla, kaivoksilla tai rakennustyömailla.

Australiassa palkat ovat Suomeen verrattuna korkeammat: minimipalkka 18,29 dollaria eli 11,62 euroa, joten tienaamaan pääsee hyvin, mikäli vain tunteja viikossa riittää. Tämän vuoksi haluan pitää ovet auki työmahdollisuuksiin täällä, joten täällä nyt sitten ollaan, keskellä ei mitään.

Mun tämänhetkinen sijainti on siis Queenslandin osavaltiossa sijaitseva 8000 asukkaan kylä Ayr, ja asun täällä Ayr Backpackers -nimisessä työhostellissa. Kaikki tässä työhostellissa ovat joko töissä tai odottavat töihin pääsevänsä. Työhostelli välittää kaikki työt, eikä töitä saa itsenäisesti hakea. Hostellilla on sopimukset tiettyjen farmien kanssa ja näitä farmeja on yhteensä noin sanotaanko parisenkymmentä.

Farmarit soittavat hostellin omistajalle (Marlene) mikäli tarvitsevat työntekijöitä, ja Marlene välittää viestin edelleen asukkaille. Vastaanotossa meillä on taulu täynnä farmien nimiä ja niiden alla taas asukkaiden nimiä, ja mahdolliset työt käydään kurkkaamassa tältä taululta. Marlene kirjoittaa farmien kohdalle joko Day Off tai töihin lähtemisajankohdan esimerkiksi Tue 7.45 am.

Töiden tsekkaaminen on jokaisen asukkaan omalla vastuulla, ja mikäli ei taulua käy lukemassa ja jättää menemättä töihin, se on sitten joko jonotuslistan hännille tai hostellista ulos. Pitää siis olla tarkkana, että tsekkaa listan oikein. Mulla on täällä nyt kaksi kuukautta takana ja joka ikinen ilta saan siis kuulla, onko seuraavana päivänä töitä.

Täällä Ayrissa farmityötä on montaa erilaista, mutta yleisesti nämä työt voi täällä jakaa istuttamiseen (planting), poimimiseen (picking) ja pakkaamiseen (packing). Useimmiten täällä pyöritellään hedelmiä ja vihanneksia, mutta muutakin jobia löytyy esimerkiksi katkaraputehtaalta ja sokeriruokomailta. Hedelmistä, vihanneksista ja mausteista löytyvät esimerkiksi munakoisot, vesimelonit, chilit, paprikat, kurkut, basilika ja tilli.

Laskeskelin juuri, että olen tähän mennessä kahden kuukauden aikana ollut yhdeksällä eri farmilla. Seuraavassa työtehtäviä, joita mulla on täällä ollut.

Chilien poiminta

Chilejä olen poiminut pariin kertaan, ensimmäisen kerran mun ensimmäisenä farmityöpäivänä. Chilien poiminta on rahallisesti surkein työ, mitä meidän hostellin kautta saa, koska tämä on töistä ainoa, josta palkka maksetaan keräämien kilojen mukaan (paid by bucket), 3 dollaria/kilo.

Jokaisella on siis oma ämpäri, johon kerätä, ja kaikille annetaan oma rivi, josta kerätä. Tässä työssä saa siis tehdä omaan tahtiin, mutta turhan lungista keräilystä ei tietysti tienaa juuri mitään. Tässä työssä ei tosin tienaa vaikka tyyli olisi mikä, sillä nopeallakaan tahdilla ei pääse lähellekään sitä summaa, mitä siitä tuntipalkalla maksettaisiin. Chilipuskat on myös aika matalalla, ja selkä joutuu aika koetukselle, varsinkin mulla, joka saan huonosta sängystäkin kramppeja.

Melonien pakkaus

Noin kuukauden Ayrissa oleilun jälkeen sain kokopäivätyön (full time job), joka tosin kesti vain kolme viikkoa (en tiedä mikä käsitys näillä hostellin omistajilla on kokopäivätyöstä…). Kuitenkin, tämä työ taisi olla yksi koko hostellin parhaimmista, niin kauan kun sitä tosiaan kesti. Hyväksi farmityöksi sen teki:

• Työalue oli vajan ja katoksen alla, joten kolmenkympin helteet eivät vieneet voimia
• Ma-pe -> viikonloput vapaat
• EI hostellin kiskurihintaista kuljetusmaksua työpaikalle (10 dollaria töihin ja takaisin/päivä), sillä farmarin vaimo tuli meidät joka aamu itse hakemaan
• Helppo työtehtävä ja selkä sai levätä
• Todella mukava ja reilu farmari (tarjosi vielä muutamat bissetkin viikon viimeisen työpäivän päätteeksi. Tämä on tärkeä.)
• Brittiläinen työkaveri, jonka läpät upposivat heti!
• Saatiin työkaverin kanssa puhua keskenämme samalla kun tehtiin töitä. Ja kuunnella radiota! Josta kerran soi muuten The Rasmuksen biisi, ja sydän jätti yhden lyönnin välistä (Suami perkele)

Tässä työssä rakensin valtavia laatikoita ampuen pahvia naulapyssyllä puiseen ritilään ja punnitsin täydet vesimelonilaatikot. Heittelin meloneja ympäriinsä, jotta jokaisen laatikon painoksi saatiin noin 384 kg. Putsasin melonit, merkitsin painon, leimasin ja iskin kannen päälle. Opettelin päivässä muutaman sanan skottia (työkaveri kotoisin Englannin ja Skotlannin rajalta). Nowt as queer as folk. Miinuksena tässä oli se, että työ oli todella yksinkertaista ja tylsää, mutta tästä huolimatta päivät kuluivat nopsaan kun siinä sai tosiaan heittää sitä huulta samalla.

Munakoisojen poiminta

Tämä työ oli helppoa, sai tehdä omaan tahtiin ja omalla tyylillä. Tässä työssä munakoisot leikattiin saksilla puskista, ja vetäisin niillä saksilla muuten heti sormeni auki. Farmari oli välillä aika kärttyinen – kertoi heti ensimmäisenä asiana aamulla, että kylläpäs keräsitte huonosti eilen. Siitähän se uusi työpäivä lähteekin hyvin käyntiin.

Munakoisojen kasveissa on jotakin sellaista, mikä pistää köhimään ja aivastelemaan, joten meillä oli maskit naamalla koko päivän.

Nämä samaiset puskat ovat todella allergisoivia, ja minähän sieltä tuliaiseksi sitten hain viikon kestäneen ihottuman yläselkään, käsiin ja naamavärkkiin.

Chilien ja kurkkujen istuttaminen

Istuttaminen on näistä hommista se fyysisesti rankin. Chilien istuttamisessa mukanaan tulee kuljettaa kymmenien pienten taimien ritilää, näitä kasveja isketään maahan niille valmiiksi tehtyihin reikiin, ja vedetään sormin mudat päälle. Tässä työssä tulee kumarrella koko päivän, mikä vetää selän ja pakarat aiika jumiin. Farmari vielä tiesi kertoa, että et muuten sitten kyykisty niiden reikien eteen.

”Menee liikaa aikaa.”

Kurkkujen istuttaminen me tehtiin tiimityönä – yksi heitti valmiiksi tehtyihin reikiin siemenen ja toinen tuli perässä peittäen. Eikä se siemenkään sinne suoralla selällä lennä. Lisätään tähän vielä yli 30 asteen helle ja polttava aurinko. #funtimes

Paprikoiden poiminta ja kurkkujen pakkaus

Tässä kolme viimeisintä työpäivää olen tehnyt paprika- ja kurkkufarmilla töitä verta itkien. Tässä työssä fyysiseen rasitukseen saa lisätä vielä henkisen.

Tämä farmari on tunnettu siitä, että fuduja satelee joka toiselle työntekijälle ja työntekijöitä kohdellaan kuin orjia. Farmarista vielä pahempi on hänen vaimonsa, joka näkee ja kuulee kaiken, kertoo edelleen farmarille, ja farmari jakaa haukut. Molemmat heittävät hyvin rasistisia kommentteja, he kertovat vihaavansa eri kansallisuuksia kuten ranska, saksa, skotlanti ja aasialaiset. Mitä tahansa nämä sitten sanovatkaan, siihen tulee aina vastata että selvä, ymmärrän. Kukaan ”But you said…” -lauseella vastanneista ei ole enää näillä kavereilla töissä.

Kurkkujen pakkaamisessa kurkkujen tulee olla TISMALLEEN samankokoiset, ja pakkaus tulee tapahtua millin tarkkuudella ja valon nopeudella samalla, kun farmarin vaimo huutaa sun korvaan ”JENNA FASTER FASTER!”

Samaisella farmilla paprikoiden poiminnassa juostaan traktorin perässä. Tämän traktorin kylkeen on kiinnitetty liukuhihna, jonka perässä (tai edessä) me hypitään heitellen paprikoita hihnalle, mikä taas vie ne eteenpäin ylös traktoriin. Hyvät tulee kerätä ja värivirheelliset ja huonot jättää. Ei saa puhua, kyykistyä, nousta suoralle selälle tai ottaa tukea liukuhihnasta, muuten tulee sanomista.

Ja siinä vaiheessa, kun olet juossut kolme tuntia selkä kumaralla liukuhihnan edessä, yrittänyt välttää liukuhihnan alle jäämistä, tsekannut värivirheet, poiminut satoja oikeanlaisia paprikoita ja miettinyt, miten pitkään vielä mahdat sun selkäkipua kestää, farmarin vaimo tiuskaisee traktorista – ”Jenna, sulta jäi yksi keräämättä!”, tekisi mieli sanoa pari valittua sanaa.

Tästähän kehkeytyi lopulta oikein kunnon vuodatus 🙂 Mun kokemukset farmitöistä ei kuitenkaan missään nimessä tarkoita sitä, että kaikilla olisi tällaisia hommia. Olen kuullut jonkun tehneen farmipäivät kolmessa kuukaudessa traktoria ajellen, ja jonkun hevos- ja lammasfarmilla eläimiä hoitaen. Voi hyvin olla, että itsekin vaihdan vielä paikkaa ja kokeilen erilaisia työtehtäviä, mikäli täällä päivien kerääminen venyy liian pitkäksi.

Joka tapauksessa, jonain ERITTÄIN kauniina päivänä mulla on 88 päivää farmitöitä kasassa, ja saan viettää tässä upeassa maassa vielä yhden vuoden lisää.”

Ja marraskuussa 2017 päivät tuli lopulta kasaan!