Meksikolainen Día de los Muertos on synkeydestään huolimatta sykähdyttävän kaunis – elämän ja kuoleman karnevaali. Tuolloin ei surra sitä miten ja milloin omat rakkaat ovat lähteneet, vaan juhlitaan sitä miten he elivät kanssamme.
”Día de los Muertos” eli kuolleiden päivä on yksi Meksikon suurimmista juhlista. Suomessa vastaava päivä on vainajien muistopäivä, mutta kyseistä päivää vietetään maiden välillä hyvin eri tavalla.
Meksikossa kuolleiden päivää vietetään 1. – 2. marraskuuta. Juhla on kaksipäiväinen, merkittävästä syystä. Meksikolaiset uskovat että kuolleet nukkuvat ikiunta ja kuolleen sielu vierailee perheensä luona näinä päivinä. Lasten sielut saapuvat ensin ja vasta seuraavana päivänä aikuisten. Juhla on meksikolaiseen tapaan erittäin eläväinen ja perhekeskeinen. Vainajien vierailua varten koristellaan hautoja ja rakennetaan alttareita. Juhlan tärkeimpänä ja näkyvimpänä koristeena on kuolemaa symboloiva, meksikolainen oranssinvärinen samettikukka ”Cempaxóchitl”. Kukalla on pitkä lääkinnällinen perinne ja sitä on käytetty niin teenä kuin kuolleiden tyynnyttämisessä.
Meksikolainen Día de los Muertos on synkeydestään huolimatta sykähdyttävän kaunis – elämän ja kuoleman karnevaali. Tuolloin ei surra sitä miten ja milloin omat rakkaat ovat lähteneet, vaan juhlitaan sitä miten he elivät kanssamme.
Kukkien lisäksi vainajaa varten hankitaan herkkuja, kynttilöitä ja lahjoja jotka viedään haudalle. Tyypillisin herkku jota syödään kuolleiden päivänä on ”pan de muerto” eli kuolleiden leipä ja ”calaveras” eli sokeripäällysteidet pääkallot.
Día de los Muertosia juhlitaan koko maassa. Osassa maata juhlitaan lähinnä kotona ja haustausmaalla mutta monessa paikassa juhlitaan myös markkinoin ja esityksin, festivaali tyylisesti. Ainakin Oaxacassa ja Michoacanissa voit valmistautua viettämään kunnon kuolleiden karnevaalia.
Alkuperäiskansojen rituaaleista nykypäivän juhlaan
Kuolleita on juhlittu Meksikossa ainakin 3000 vuotta. Kuolleiden päivän juuret yltävät mesoamerikkalaisten alkuperäiskansojen, kuten asteekkien ja mayojen aikaan.
Kuolleiden päivä oli asteekkien aurinkokalenterin yhdeksännessä kuukaudessa, lähellä elokuun alkua ja sitä vietettiin koko kuukauden ajan. Espanjalaisten vallankumouksen jälkeen kuolleiden päivä siirrettiin marraskuuhun samalla kuin alkuperäiskansojen käännytys katolilaisuuteen alkoi.
Juhlia johti jumala Mictecacihuatl (“Dama de la muerte” – eli kuoleman nainen) joka myöhemmin muuntautui nykypäivän tunnetummaksi La Catrinaksi.
”La Calavera Catrina” on meksikolaisen taiteilija José Guadalupe Posadan yli 100 vuotta sitten luoma naishahmo. Catrina nousi ikoniseen asemaansa luultavasti 1940-luvulla, jolloin se esiintyi erittäin kuuluisan taiteilijan Diego Riveran kuuluisassa muraalissa.
Día de los Muertos Michoacanissa: juhli kuolleiden kanssa
Asuessani Meksikossa minulle kerrottiin että kuolleiden päivää tulee ehdottomasti viettää Michoacan nimisessä osavaltiossa. Turvallisuustason vuoksi sinne ei kuitenkaan suositella soolomatkailua joten päätin suostua ensimmäistä kertaa järjestetylle matkalle. Lähdin reissuun Integrate nimisen järjestön kautt ystävieni kanssa Guadalajarasta. Muutamama ystäväni kuitenkin ajoi Michoacaniin ilman ongelmia mutta turvallisuustilanne huumesodan vuoksi kannattaa tarkistaa ennen matkaa. Bussikuskimme ei edes suostunut pysähtymään paluumatkalla sillä se ei kyseisillä teillä ollut turvallista.
Michoacanissa vierailimme Morelia nimisessä kaupungissa. Seuraavana päivänä lähdimme Patzcuaro nimiseen kylään jossa näkyi yhä enemmän kuolleiden päivän juhlaan pukeutuneita ihmisiä, markkinoita ja kuolleiden päivän koristelua. Matka jatkui jokilaivalla kohti Janitzio nimistä saarta. Saaren tunnelmaa on vaikea kuvailla mutta paikallisuus ja kuolleiden päivän juhlinta oli käsin kosketeltavaa.
Markkina tunnelmaa, samettikukkien satoa, paikallisia herkkuja, ”ponche” nimistä kuumaa juomaa (glögi tyyppinen joulunajan juoma) ja kaikenlaista pientä ostettavaa oli tarjolla kaikkialla. Saaren hautausmaa oli tietysti koristeltu kuolleiden päivää varten asianmukaisin samettikukkasilla, kynttilöillä ja lahjoilla.
Saarelta lähdimme illalla kohti Tzintzuntzania viettämään kuolleiden yötä. Saavuimme kuolleiden ja elävien karnevaaleihin juuri sopivaan aikaan kylän täyttyessä musiikista, esityksistä ja markkinoista.
Hautasmaat Tzintzuntzanissa olivat todella upeita. Haudat oli koristeltu majesteettisesti suurella määrällä samettikukkia ja kynttilöitä. Mukana oli tietysti myös vainajan kuva sekä juhlaan kuuluvia ruokia, kuten ”pan de muertos” – leipää ja sokerilla koristeltuja pääkalloja. Tämän lisäksi haudalle oli asetettu vainajan lempiherkkuja, kuten tequilaa, tupakkaa tai coca-colaa.
Vainajien perheet olivat kokoontuneet koristeltujen hautojen viereen. He pitivät nuotioita, nauttivat ruokaa ja juomaa ja muistelivat vainajaa. Osalla haudoista soitettiin paikalliseen tyyliin mariachi musiikkia.
Kontrastina tähän upeaan juhlaan, sydäntäni raapaisi yksi merkittävä seikka. Hautausmaan täyttyessä kauniista kukista ja koristeista sekä perheiden juhlinnasta, oli hautausmaalla myös syrjäisiä hautoja jossa istuivat tai makasivat maassa yksinäisiä vanhuksia harmaiden hautojen vieressä. Osalla haudoista ei ollut ketään.
Koristeet maksavat paljon ja osa aloittaa valmistelut jo hyvissä ajoin samana vuotena. Meksikon tulotasojen vuoksi ymmärrän hyvin ettei esimerkiksi yksinäisillä vanhuksilla ole varaa päivän koristeisiin.
Kaiken kaikkiaan on juhla kuitenkin Meksikolaiseen tyyliin erittäin eläväinen ja perhekeskeinen. Día de los Muertos onkin lisätty UNESCOn aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon vuonna 2008. Ansaitusti!
Tänä vuonna Día de los Muertosia päästään muuten juhlimaan täydenkuun jälkeen. Harvinainen sininen kuu loistaa taivaalla 31. lokakuuta juuri sopivasti halloweeniksi ennen kuolleiden päivää. Sininen kuu on harvinainen, sillä se on kuukauden toinen täysikuu joka tapahtuu vain noin 2,5 – 3 vuoden välein. Täysikuu puolestaan osuu halloweeniin vain noin 19 vuoden välein. Tästäkin syystä vuosi 2020 on erikoinen. Saapa nähdä millainen kuolleiden karnevaali meillä on siis edessä!
Oletko sinä koskaan päässyt juhlimaan Día de los Muertosia? Mitä ajatuksia juhlan perinteet herättävät? Miltä tuntuisi juhlia kuolleita Meksikolaiseen tyyliin suremisen sijaan? Ajatuksia, kysymyksiä ja kommentteja voi laittaa alle tai Instagramiin @muumaamandariini.
Meksikon, Suomen ja Portugalin pyhän kolminaisuuden välillä palloileva kolmekymppinen elämän janoinen rantapummi ja yrittäjä. Sisällöntuotantoa ja digimarkkinointia, yhdessä paratiisirantojen metsästyksen, rescue-koiran kanssa seikkailujen ja matkailun parissa. Tällä hetkellä katto ja sydän on Portugalin Costa da Caparican rantakylässä.
Kiitos tästä postauksesta. En ole koskaan päässyt kokemaan itse Día de los Muertosia, mutta tapa viettää kuolleiden muistopäivää kiehtoo minua jollain tapaa kovin suuresti. Oli siis kiva kuulla sinun kokemuksesta.
En tiedä kyllä pystyisikö itse olla olematta surullinen, mutta kaikki tunnetilathan kuuluu elämään ja muistoihin. Ja en tiedä voiko tällaista toivoa, mutta olisi varmasti hyvin ainutlaatuista kokea Día de los Muertos joskus ihan livenä.
Kiitos Sanna! Joo minua on myös kiehtonut heidän tapansa viettää kuolleiden päivää ja kun Meksikossa asuin oli se yksi asia minkä odotin näkeväni. Juhla on todella hieno ja sen perinteet mielenkiintoiset vaikka kyse tietysti on todella surullisesta asiasta pohjimmiltaan.
En ole päässyt koskaan juhlimaan Día de los Muertosia, mutta olisi varmasti upea kokemus. Tuo on myös ajatuksena todella kiva, että muistetaan sitä, miten itselle rakkaat ihmiset ovat eläneet kanssamme. Voi olla, että suomalaiseen luonteenpiirteeseen tuo tosin sopii vähän huonosti. Día de los Muertos yhdistetään aina Meksikoon, mutta tiedätkö, että vietetäänkö sitä myös muualla Keski-Amerikassa?
Niinpä. Hyvin sanottu. Mielestäni juhlaa ei ole tällaisena missään muussa maassa (tietysti voi olla että vuosien saatossa olisi jotain tapoja omaksuttu).
[…] Jos muiden maiden juhlapyhät kiinnostavat enemmänkin, klikkaa TÄSTÄ lukemaan Meksikon kuolleiden […]