Olen asunut Alankomaissa hieman päälle vuoden ja ollut koditta kolme kertaa. Kyllä, kolme kertaa. Kolleegoihin verrattuna olen kyllä erityisen huono-onninen tässä asiassa, mutta suosittelen jokaista tänne muuttavaa oikeasti harkitsemaan päätöstä pariin kertaan. Alankomaat on tunnettu asuntokriisistään ja liian pienestä vuokra-asuntojen tarjonnasta. Superkalliit hinnat ovat vain pieni osa sitä kärsimystä, jota…
Lasten kanssa lentomatkustaminen ei ole taitolaji, vaan puhdas tekniikkalaji. Jos tahtoa riittää, niin lupaan, tähän pystyy kuka vaan! Tästä postauksesta löytyy vinkit lennon parhaaseen mahdolliseen optimointiin.
*Palvelu saatu Miltä tuntuisi kehittää itseään yhdessä muiden kanssa – löytää piilossa olleita voimavaroja, oivaltaa uutta ja samalla uskaltautua epämukavuusalueelle? Näin kävi minulle, kun osallistuin Taukonautin verkossa toteutuvaan coaching-ryhmään.
Viime kesällä jaoin blogiin kolme tarinaa matkoillani sattuneista kohtaamisista, jotka voitaisiin luokitella lomaromansseiksikin. Tämä postaus on jatko-osa, jossa jaan kolme saman otsikon alle putoavaa tarinaa, tällä kertaa Turkista, Belgiasta, sekä Hong Kongista.
Sain viime vuonna kunnian olla mukana järjestämässä astrologista joogaretriittiä täällä Portugalissa, ja törmäsin siihen, ettei moni tiedä mitä retriiteillä yleensä tehdään ja ystäväni olivat todella uteliaita retriitistä ja sen sisällöstä. Jokainen retriitti on toki oma uniikki yksilönsä, ja järjestäjän kädenjälki näkyy siinä vahvasti, mutta halusin avata hieman sitä, mitä retriiteillä…
Kun lapset on lähtökohtaisesti kaksikielisiä, ja niiden kahden kielen lisäksi joita heille puhutaan on vielä perheessä kolmaskin kieli, niin on kyllä välillä käynyt mielessä, että mitäköhän tästä tulee. Tähän mennessä ollaan kuitenkin onnistuttu ihan kiitettävästi!
Syyskuussa kirjoitin postauksen uuden kotimaan etsinnästä, jossa kerroin kaipaavani elämään pidemmän reissujakson jälkeen tasapainoa sekä pysyvyyttä. Selkeää ajatusta siitä, mistä nämä löytyisivät, ei kuitenkaan ollut. Postauksen lopussa kirjoitin: ”… jotenkin jopa luotan siihen, että seuraava kotimaa tulee eteen kyllä tavalla tai toisella, kun hetki on oikea.” ja näinhän siinä lopulta…
Marraskuussa vietin kymmenen päivää reppureissaten yksin Armeniassa, matkaten pääkaupungista Yerevanista etelään pienempiin kaupunkeihin, Gorisiin ja Kapaniin. Armenia on monille vielä tuntematon matkakohde, joten tässä postauksessa avaan ikkunan tähän kulttuuria ja historiaa huokuvaan maahan Kaukasus-vuorten juurella.
Suomessa on nyt vierähtänyt vähän reilu puolisen vuotta. Sitä ennen maailmalla kerkesi kulua melkein vuosikymmen. Hetken jo luulin, että se riittäisi, ja ehkä asetuttaisiinkin Suomeen. Mutta nyt alkuhuuma on laskenut, talvi on saapunut, ja kaipuu ulkomaille palannut jälleen kerran – entistäkin kovempana.