WORKING HOLIDAY AUSTRALIASSA – OMA KOKEMUKSENI

Haluaisitko jonain päivänä viettää working holiday -vuoden Australiassa? Vietin itse Australiassa kaksi vuotta working holiday -viisumilla ja olenkin koonnut alle omat kokemukseni näistä kahdesta vuodesta. Working holiday -vuoden voi viettää niin monella eri tapaa, mutta tässä tarina siitä, miten minun matkani Australiassa alkoi.

AJATUKSESTA TODEKSI

Ajatus Australiasta alkoi kypsyä mielessä, kun Porvoon HAAGA-HELIA ammattikorkeakoulussa vielä opiskellessani hain ulkomaan työharjoittelupaikkaa Australian Sydneyssä sijaitsevasta matkatoimistosta nimeltä Work and Travel Company. Kesäkuussa 2016 paikkani työharjoittelussa varmistui ja saman vuoden marraskuussa lensin ystävän kanssa ensin muutaman viikon reissulle Malesiaan ja Kambodzaan, josta jatkoin lopulta yksin working holiday -viisumilla Sydneyyn.

YKSIN TOISELLA PUOLELLA MAAPALLOA

Olin yhtäkkiä yksin toisella puolella maapalloa Euroopan kokoisessa maassa, josta taisin tuntea tasan kolme ihmistä (jotka nämäkin noin tuhannen kilometrin päässä Sydneystä). Ensimmäisen yöni perillä majoituin Sydneyn Wake Up -hostellin kuuden hengen dormissa, jossa tutustuin ensimmäisenä pariin saksalaiseen poikaan, joiden kanssa lähdinkin heti kahdeksan tunnin lentomatkan jälkeen alakerran hostellibaarin bileisiin. 😀 Vasta seuraavana aamuna hostellidormista herätessäni aloin ymmärtää, että tässä tosiaankin ollaan nyt yksin Australian Sydneyssä. ”Mitä ihmettä mä täällä teen”, mietin.

Seuraavan viikon etsin asuntoa ja osallistuin hostellin järjestämiin tapahtumiin, kuten kaupunkikierroksiin ja bileisiin. Ja miten yksi viikko voikaan tuntua niin pitkältä ajalta, kun kokee joka hetki jotain uskomatonta ja uutta sekä tutustuu kymmeniin uusiin ihmisiin joka päivä. Aika tuntuu hidastuvan, kun yhdessä päivässä tapahtuu yhtäkkiä niin paljon.

Löysin asunnon parin minuutin kävelymatkan päässä Coogeen rannasta. Asunto oli 30 ihmisen kaksikerroksinen talo, joka toimi normaalisti arkena opiskelijoiden kotina, mutta kesäloman ajaksi asuntolaa vuokrattiin muillekin kuin opiskelijoille. Tämä talo oli maailma pienoiskoossa, sillä ihmisiä oli mm. ruotsista, brasiliasta, chilestä, jenkeistä, saksasta ja japanista. Tulin parhaiten juttuun ruotsalaisten ja chileläisten tyttöjen kanssa, ja heidän kanssaan vietin paljon aikaa. En tuntenut muita suomalaisia enkä puhunut suomea kovinkaan usein, ja aloin nähdä unia englanniksi. Tuntui, että suomenkielisiä sanoja piti hakea kauemmin.

TYÖHARJOITTELU MATKATOIMISTOSSA

Aloitin työharjoitteluni matkatoimistossa, jossa tutustuin matkatoimiston eri toimintoihin, lähinnä toimistohommiin ja aktiviteettien järjestämiseen. Hain working holiday -viisumilaisille työnumeroita, vastailin sähköposteihin, tein markkinointimateriaalia, ja osallistuin aktiviteettien kuten suppauksen, erilaisten päiväreissujen ja kaupunkikierrosten järjestämiseen.

Viikon verran kierrätin Sydneyssä myös tubettajaa Miisa (@mmiisas), joka teki yhteistyötä mun työharjoittelupaikkani Work and Travel Companyn yhteistyökumppanille GoXplorelle.

FARMIDUUNIIN POHJOIS-QUEENSLANDIIN

Kolmen kuukauden mittaisen työharjoittelun jälkeen kesä alkoi olla lopuillaan ja pakkasin kamat kasaan ja lensin kesän perässä pohjoiseen, Cairnsiin farmitöitä etsimään. Halusin, että mulla on mahdollisuus hakea toisen vuoden working holiday -viisumia, ja ehtona tämän viisumin saamiseen oli 88 päivää yleishyödyllistä työtä farmeilla, kaivoksilla ja aluksilla yms.

Cairnissa majoituin viikon verran Gilligans -nimisessä hostellissa ja tutustuin suomalaiseen Siniin, jonka kanssa lopulta lähdimme yhdessä Ayr -nimiseen farmikylään muutaman tuntia Cairnsista etelään. Matkalla jäimme kylläkin Townsvillen kaupunkiin jumiin, kun sykloni Debbie riehui Queenslandin rannikolla ja aiheutti pahoja tulvia, joiden takia bussiliikenne pysäytettiin muutamaksi päiväksi.

Tulvat helpottivat ja pääsimme lopulta perille Ayriin. Ayrissa majoituin Ayr Backpackers -nimisessä hostellissa, jossa mulla oli kaverin kavereita Suomesta majoittumassa, joten tiesin etukäteen, että perillä odottaa joitakin suomalaisia. Ja heistä lopulta tulikin ystäviäni, joiden kanssa olen reissannut ja asunut yhdessä.

Hostelli koostui kolmesta talosta, joissa oli jokaisessa 2-4 asuntoa. Meidän asunnossamme meitä oli samassa huoneessa 11 ihmistä, joiden kanssa jaoimme keittiön, vessan ja suihkun. Hostellilla oli isohko piha-alue, uima-allas ja yhteistila. Ensimmäinen ajatukseni oli, että kiitos hei ja takaisin Cairnsiin, mutta kaikkeen sitä vaan lopulta tottuu, ja rakensin itselleni jopa kerrossänkyyni verhon, jonka takana sain olla kuin omassa pienessä talossani silloin, kun tarvitsin aikaa itselleni.

Farmiduuneja tein hostellin kautta monessa eri paikassa: poimin chilejä, paprikoita ja munakoisoja, istutin kurpitsoja ja pakkasin kurkkuja ja meloneja. Farmielämä oli kokemuksena ainutlaatuinen, mutta yksi kerta sai todellakin riittää, sen verran rankkaa työ oli fyysisesti ja henkisesti.

Hostellilta löytyi myös venezuelalainen poikaystäväni Gonzalo, jonka kanssa olemmekin olleet yhdessä nyt jo kolmen ja puolen vuoden ajan. 🙂

ITÄRANNIKOA ALAS ASUNTOAUTOLLA

Farmiduunit Ayrissa saivat riittää, ja vuokrasimme porukalla asuntoauton, jolla reissasimme pari viikkoa alas Cairnsista Gold Coastille. Matkalla hyppäsin ensimmäistä kertaa ikinä benji -hypyn, yövyimme purjeveneessä Whitsundayn kauniilla saarilla ja vierailimme maailman suurimmalla hiekkasaarella Fraser Islandilla, löysimme upeita vesiputouksia, surffasimme ja lauloimme suomibiisejä autossa.

MUSTIKKAFARMILLE KESKELLE EI MITÄÄN

Mulla uupui vielä muutaman päivää farmiduuneja viisumista, joten tein vielä kolmisen viikkoa töitä mustikkafarmilla Tabulam -nimisessä pikkukylässä kolme tuntia Byron Baysta sisämaahan. Asuin viikon verran asuntovaunukylässä aivan keskellä ei mitään ilman nettiyhteyttä, ja aamuisin kyselin kyytiä farmille. Työtä sai tehdä leppoisasti, mutta nopea sai kyllä olla, jos aikoi siitä jotakin rahaa tienata. Asuntovaunukylän alkeelliset olot alkoivat muutaman päivän jälkeen tympiä, ja vaihdoin toiseen hostelliin, jossa viihdyin pari viikkoa hyvin.

MUUTTO GOLD COASTILLE JA TÖIDEN HAKUA

Farmipäivät oli tehty ja muutin Gonzalon luokse Gold Coastille. Haimme ja saimme toisen vuoden working holiday -viisumimme ja aloimme etsiä työpaikkaa. Ensimmäisessä työpaikassani toimin ruokarekkakuskina (mobile food van driver), jossa kuskasin minirekan kanssa ruokaa lähinnä syrjäisemmille rakennustyömaille raksamiehille heidän lounastaukoinaan. Työ oli todella hektistä, sillä autoa tuli ajaa kuin rallikuski, koska aikataulu oli todella kova, ja ruuhkista huolimatta kohteissa piti olla minuutilleen paikalla. Tätä työtä tein nelisen kuukautta, jonka jälkeen tein loppuviisumin ajan kahdessa eri take away kioskissa ja leipomossa. 

Vapaa-ajalla tuli surffattua ja reissattua kaverien kanssa. Teimme parin viikon mittaisen  reissun länsirannikolle, jossa ajoimme Darwinista Perthiin 7000 kilometriä upeissa maisemissa välillä oranssien vuorten ja kanjonien ympäröimänä, välillä valkoista rantaviivaa seuraten turkoosin meren rannoille.

AJATUKSIA WORKING HOLIDAY VUODESTANI

Uskomatonta ajatella, miten paljon kokemuksia voi pari vuotta working holiday -viisumilla sisältää. Tunteet heittelivät laidasta laitaan – välillä sitä tunsi olevansa maailman onnellisin ja onnekkain, välillä taas maailman yksinäisin ja surullisin. Olen saanut kokea paljon hienoja juttuja – olen nähnyt uskomattomia paikkoja, tavannut mielenkiintoisia ja inspiroivia ihmisiä, saanut ystäviä, elänyt hetkessä ja oppinut itsestäni ja elämästä niin paljon. Olen myös turhautunut ihmisiin, työpaikkoihin ja kriiseihin, ja kokenut jonkinlaisen loppuunpalamisen, kun kaikki on tuntunut niin vaikealta. Mietin monesti Suomeen palaamista, mutta aina päätin uudestaan, että en halua luovuttaa. Näiden kokemusten jälkeen osaan arvostaa elämää ihan eri tavalla, ja tiedän, miten onnekas olenkaan. En valita enää pikkuasioista, sillä näen, miten hyvin asiat oikeasti ovatkaan.

One comment

  1. Mikko / Matkalla Missä Milloinkin

    Varmasti aika huikea ja opettavainen kokemus kaiken kaikkiaan. Oliko töiden löytäminen helpohkoa ja oliko tilanne pääasiassa sellainen, että oli varaa valita mitä työtä ja missä sitä teki?

    Vastaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *